Tukholman vapaasatama

Tukholman vapaasatama (ruots. Stockholms frihamn, lyhyemmin Vapaasatama, Frihamnen) on Itämeren satama Koillis-Tukholmassa. Sen omistaa Tukholman satamat -konserni. Vapaasatama-alue rajoittuu etelässä Lindarängen-niittyyn, idässä Louddenin öljyvarikkoon ja Pikku-Värtanin lahteen, pohjoisessa Värtan satamaan ja idässä Tegeluddsvägeniin.

Vapaasatama Kaknäsin tornista kuvattuna: punainen rakennus keskellä on makasiini 1, sen oikealla puolella ovat makasiinit 2 ja 3, ja niiden alla on Banan-Kompanietin valkoinen rakennus. Kuvan alalaidassa erottuu Fordin talon katto.

Vapaasatama avattiin keskeneräisenä vuonna 1919, ja sen rakennustöitä jatkettiin aina 1970-luvulle saakka, jolloin konttisatama oli valmis. 1990-luvun puolivälissä vapaasataman asema menetti merkityksensä.

Vapaasatamaterminaali (ruots. Frihamnsterminalen) avattiin vuonna 1990 silloin nimellä Tallinnan terminaali (ruots. Tallinnterminalen). Vuodesta 2009 lähtien sieltä on liikennöity vain Pietariin, kun Tallinkin liikenne Tallinnaan ja Riikaan siirtyi käyttämään uutta Värtan satamaa. Vuonna 2009 avattiin uusi terminaali kansainvälisille risteilyaluksille, jotka vaihtavat matkustajia Tukholmassa. Tulevaisuudessa vain lautta- ja risteilyliikenne jää Vapaasatamaan. Koko alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi merenkulun alueeksi.

Historia

1900–1945

Kustaa V vihkimässä Vapaasataman ensimmäistä vaihetta käyttöön vuonna 1919

Sataman henkilökunta vuonna 1922

Aina 1900-luvun alkuun asti Skeppsbron ja Stadsgårdshamnen olivat Tukholman tärkeimmät satamat. Tukholman satamahallitus perustettiin vuonna 1909 vastaamaan sataman toiminnasta ja investoinneista. Hallitus päätti laajentaa olemassa olevia satamia ja rakentaa uusia. Stadsgårdshamnenin laajennus itään valmistui vuonna 1916. Hammarbyn satama rakennettiin, kun Hammarbyn järven pintaa laskettiin ja Hammarbyledenin kanava avattiin vuonna 1926.

Jo vuonna 1907 valtioneuvosto antoi mahdollisuuden perustaa vapaasatamia, joissa tavarat voitaisiin tuoda ja varastoida ilman tulliselvitystä. Tullilainsäädännöllisesti aluetta pidetään kansainvälisenä alueena, ja tulliselvitys vaaditaan vain, kun tavarat viedään pois satama-alueelta maihin. Satamahallitus oli kuitenkin epäileväinen ja alkoi vastustaa vapaasatamasuunnitelmia, tosin vasta vuonna 1915. Sen sijaan se kannatti vapaasataman perustamista Hammarbyhyn.

Useiden selvitysten jälkeen Tukholman kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1917 rakentaa vapaasataman Pikku-Värtanille, ja kahden vuoden rakennustöiden jälkeen Kustaa V pääsi avaamaan Ruotsin ensimmäisen, vielä keskeneräisen vapaasataman. Kustaa VI Aadolf vihki kaksi vuotta myöhemmin 31. elokuuta 1922 käyttöön Göteborgin vapaasataman.

Vuonna 1925 Vapaasataman toiminta siirtyi uuteen, kaupungin omistamaan yhtiöön AB Stockholms Frihamniin, jonka jälkeen satama-alue valmistui vuonna 1926. Betonisille laitureille asennettiin raiteilla liikkuvat satamanosturit, ja satama-altaat ruopattiin 10 metrin syvyisiksi. Alueelle rakennettiin useita suuria varastorakennuksia. Åke Tengelinin suunnittelemat makasiinit 1, 2 ja 3 on rakennettu vuosina 1918–1926. Kolmi-kuusikerroksiset rakennukset valmistettiin raudoitetusta betonista. Makasiini 1 sai punarappauksen ja makasiinit 2 ja 3 punatiilisen julkisivun. Satamaan rakennettiin myös ratapiha ja yhdysraide Värtaradalle. Lisäksi satamassa oli tiloja satama-, tulli-, posti-, lennätin- ja rautatiehallinnolle.

Vuonna 1921 Vapaasataman eteläpuolelle avattiin Lindarängenin vesilentoasema, ja vuonna 1927 alkoi vielä Louddenin öljysataman rakennustyöt. Vapaasatamaa laajennettiin ja syvennettiin vähitellen. Vuosina 1927–1928 rakennettiin Banan-Kompanietin rakennus, joka sisälsi toimistoja, kypsymishuoneen, varastoja ja pakkaustiloja omalla lastauslaiturilla ja rautatiellä. Laitos oli aikansa nykyaikaisin Euroopassa. Rakennus on 1990-luvun puolivälissä tehdyn peruskorjauksen jälkeen vielä 2010-luvullakin samassa käytössä.

Lantmännenin siilotila valmistui kolmosmakasiinin taakse 1930-luvulla. Siiloa laajennettiin myöhemmin, ja se on yhä saman omistajan hallussa ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Vuonna 1931 Ford rakennutti massiivisen Ford-talon, joka oli arkkitehti Uno Åhrénin suunnittelema funktionaalinen lasin ja teräksen hallitsema rakennus. Siinä toimi Ford-autojen kokoonpanotehdas, varaosavarasto, näyttelyhalli ja toimisto. Toisen maailmansodan jälkeen lisättiin tehtaan ja autojen tuotantoa liukuhihnaperiaatteen mukaisesti tuontirajoitusten kiertämiseksi. 2010-luvulla rakennus on vuokrattu OMX-pörssiyhtiölle.

Historiallisia kuvia

• 
  Rakennustyöt käynnissä vuonna 1922, keskellä kuvaa Vapaasataman torni
• 
  Vapaasatama vuonna 1930 ennen Lindarängsvikenin maatäyttöä
• 
  Ford-talon autohalli 1930-luvulla
• 
  Vapaasatama, aluksia ja nosturit 9. lokakuuta 1945

1945–

Tullitarkastus maahantulon ja -poistumisen yhteydessä vuonna 1958

Ahtaajia töissään vuonna 1965

Vapaasatamatoiminta oli huipussaan 1950-luvulla. Siitä tuli valtamerten takaisen sekä Välimeren ja Mustanmeren tavaraliikenteen tärkein vastaanottopaikka. Siitä tuli merkittävä varastointisatama suurien makasiinien ja monien nosturiensa ansiosta. Lisäksi siellä oli runsaasti kylmä- ja pakastintiloja sekä viljavarastoja.

Vuosina 1962–1967 rakennettiin alueen suurin kuutosmakasiini, joka oli keltainen tiilirakennus Vapaasatamanlaiturin päässä. Se koostui pakastus-, kylmä- ja lämminvarastoista. Makasiini jäi kuitenkin nopeasti vanhanaikaiseksi konttiliikenteen läpimurron vuoksi. Lindarängenin lentoliikenne lakkasi vuonna 1952. Lentoasemasta on jäljellä vain vuonna 1931 valmistunut hangaarirakennus ja luistinrata.

Vuonna 1971 Vapaasatamaa laajennettiin etelään täytetylle Lindaränginlahdelle, jonne rakennettiin seiskamakasiini. Siitä lähtien sinne on ohjattu liikenne Itämeren ja Pohjanmeren rannikoilta. Vapaasatamassa on myös Lantmännenin valtava viljasiilo kolmos- ja nelosmakasiinien välissä, josta on tullut alueen tunnettu maamerkki.

Aiemmin sisäänkäyntinä toimineet tullirakennukset ovat osittain säilyneet, mutta ovat aidattuja ja käytöstä poistettuja. Sataman pääsisäänkäynti sijaitsee nykyisin etelämpänä.

Tukholman kaupunginmuseo siirsi keskusvarastonsa vuonna 1979 kahteen kellarikerrokseen, jotka olivat olleet kakkos- ja kolmosmakasiinien kylmätiloja. Museon tarpeisiin muunnettua varastotilaa on noin 8 300 neliömetriä; esimerkiksi tilojen lämpötilaa voidaan säädellä vyöhykkeittäin tarkasti herkkien teosten suojelemiseksi. Myös Tukholman kaupunginarkistolla on lisävarasto kolmosmakasiinissa. Vuodesta 2002 Tukholman huutokauppakamari on toiminut viitosmakasiinissa.

Vuonna 1986 Baltianterminaali avattiin Neuvostoliiton liikenteelle, joka oli alkanut Värtahamnenista vuonna 1984. Vuonna 1990 avattiin silloinen Tallinnanterminaali, nykyinen Vapaasatamanterminaali, josta muun muassa M/S Estonia liikennöi Tallinnaan ennen uppoamistaan 28. syyskuuta 1994. Nykyisin terminaalista liikennöidään Pietariin. 1990-luvun puolivälissä vapaasatamatoiminta lakkasi, koska Ruotsin liityttyä Euroopan unioniin suurin osa Tukholman liikenteestä tuli yhteiseltä vapaakauppa-alueelta.

Vuonna 2009 vihittiin käyttöön uusi risteilijäterminaali. Vuonna 2011 Vapaasatamassa on viisi laituripaikkaa (laiturit 1–5 pohjoisesta etelään), vapaasatamalaituri ja konttiterminaali.

Vuosina 1998–2006 tavaraliikenteen määrä vaihteli 2,6–3,1 miljoonan tonnin ja matkustajien määrä 3–4 miljoonan välillä vuodessa.

Nykykuvia

• 
  Ykkösmakasiini laiturin 1 läheisyydessä
• 
  Kakkosmakasiini ja uusi risteilijäterminaali laiturilla 2
• 
  Lastauspaikkoja viitosmakasiinissa Tukholman huutokauppakamarin tiloissa
• 
  Rahtialuksen kuormaa puretaan laiturilla 3

Populaarikulttuurissa

Stieg Trenter kuvasi Vapaasatamaa romaanissaan Lysande landning (1946):

"	Se oli kilparadan tarun loppu. Siellä missä ratasuora aiemmin sijaitsi, kohosivat nyt nosturit, funkiskompleksit ja mahtipontiset makasiinit korkean rauta-aidan ympäröimänä. Se oli Vapaasatama, muutaman neliökilometrin kokoinen kansainvälinen alue, valtio valtion sisällä. Makasiinien ja satamanosturien välistä erottuivat mastot ja viirit, ja kapeat savukaistat nousivat pystysuoraan laivojen savupiippuista sumuista sinistä taivasta vasten.	"
– Päähenkilö Harry Friberg tutkii Vapaasatamaa vuonna 1946 Lindarängsvägeniltä romaanissa Lysande landing.

Kehityssuunnitelmat

Vuoden 2010 suunnitelmien mukaan lautta- ja risteilyliikenne jää Frihamneniin, mutta konttiliikenne siirretään Norvikuddeniin Nynäshamnin pohjoispuolelle. Vapautunutta maa-aluetta hyödynnetään asumiseen, toimistoihin ja palveluihin. Vapaasataman kolmoslaiturin pidennyksen on tarkoitus tehostaa risteilyalusten maatoimintoja.

Lähteet

• Andersson, Henrik O.; Bedoire, Fredric (1977) [1973]. Stockholms byggnader: en bok om arkitektur och stadsbild i Stockholm (3). Stockholm: Prisma. Libris 7406664. ISBN 91-518-1125-1 

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman vapaasatama Wikimedia Commonsissa

Bilder & media

• Stockholmskällan har media angående Stockholms frihamn
• Tukholman satamat (ruotsiksi)