Vicky Leandros
Vicky Leandros (kreik. Βίκυ Λέανδρος, Víky Léandros, syntyään kreik. Βασιλική Παπαθανασίου, Vasilikí Papathanasíou,[1] virallisesti Vicky Freifrau von Ruffin; s. 23. elokuuta 1949 Palaiokastrítsa, Korfu) on kreikkalainen laulaja, joka on tehnyt uransa pääasiassa Saksassa, jossa hän kuuluu aikakautensa menestyneimpiin säveltaiteilijoihin. Maailmanlaajuisesti hänen äänitteitään on myyty yli 55 miljoonaa kappaletta.[2]
| Vicky Leandros | |
|---|---|
| Βίκυ Λέανδρος | |
 Vicky Leandros Berliinissä 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vasilikí Papathanasíou |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1949 |
| Ammatti | laulaja, poliitikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Vicky Leandros |
| Laulukielet | ranska, kreikka, saksa, englanti |
| Aktiivisena | 1965– |
| Tyylilajit | pop |
| Levy-yhtiöt | Philips Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä muokkaa
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Vicky Leandroksen isä on muusikko Léandros Papathanasíou, joka on tehnyt uransa sekä Kreikassa että Saksassa taiteilijanimenään Leo Leandros. Vicky Leandros seurasi isänsä jalanjälkiä ja muutti Saksaan 1958. Hän opiskeli laulua, balettia ja kitaransoittoa. Hänen lapsuudenperheensä asui Hampurissa, kunnes hänen vanhempansa erosivat 1961. Hän kasvoi isänsä hoivissa Hampurissa ja kävi Wartenaun lukion.
Ura muokkaa
Vicky Leandroksen esikoissingle "Messer, Gabel, Schere, Licht" (1965) menestyi hyvin Saksassa. Vuonna 1967 hän edusti Luxemburgin yleisradioyhtiötä Eurovision laulukilpailussa Wienissä ja ylsi sijalle neljä sävellyksellä "L’amour est bleu". Sävellyksen instrumentaaliversiosta tuli Paul Mauriatin tulkintana ikivihreä. Laulun suomenkielisen version "Rakkaus on sininen" tulkitsi Jukka Kuoppamäki vuonna 1968. Vicky Leandros itse levytti suurmenestyksensä seitsemällä kielellä. Muutamien menestyskappaleiden jälkeen hän osallistui jälleen 1972 Eurovision laulukilpailuun, tälläkin kertaa Luxemburgin edustajana. Edustuskappaleena oli Klaus Munron ja Leo Leandroksen sävelteos "Après toi" (saks. "Dann kamst du"), joka voitti kilpailun ja siitä tuli kansainvälinen suurmenestys. Singleä myytiin useana kieliversiona (engl. "Come What May") yli 5,5 miljoonaa kappaletta. "Après toin" Vicky Leandros levytti myös kreikaksi (”Μόνο εσύ”, "Móno esý", Yksin sinä, 1972).
Saksassa menestyi erinomaisesti myös korvamadoksi (saks. Gassenhauer, Ohrwurm) luonnehdittu "Theo, wir fahr’n nach Lodz", joka keikkui pitkään listaykkösenä julkaisuvuotenaan 1974. Kyseessä ei ole päivänhitti, vaan sävelteos, jolla on pitkä historia. Tulkinnallaan Vicky Leandros sai ilmentää säveltaiteellista monipuolisuuttaan.
Etenkin 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin Vicky Leandros levytti useimmat singlensä paitsi saksaksi myös kreikaksi, englanniksi, ranskaksi, hollanniksi, japaniksi ja espanjaksi. Kyseisellä konseptilla hän niitti menestystä useissa maissa, kuten Ranska, Belgia, Kanada, Alankomaat, Espanja ja Japani sekä latinalainen Amerikka. Vicky Leandros oli television musiikkiohjelmien vakiokasvo, hän sai useita tunnustuksia ja myi kulta- ja platinalevyjä ympäri maailman.
Vuonna 1998 Vicky Leandros menestyi saksankielisellä tulkinnallaan "Weil mein Herz Dich nie mehr vergisst" Titanic-elokuvan tunnussävelmästä "My Heart Will Go On".
Vuonna 2000 Vicky Leandros tuotti ensimmäisen albuminsa, joka koostui hänen omista sävellyksistään. Albumi on nimeltään Jetzt!. Vuonna 2003 julkaistiin albumi Tragoúdi alliótiko (Τραγούδι αλλιώτικο), joka sisältää Vicky Leandroksen tulkintoja Míkis Theodorákisin lauluista. Theodorákis itse valvoi levyn tuottamista. Samana vuonna Leandros sai huomionosoituksen sekä Kreikan valtiolta Kreikan tunnetuksi tekemisestä että Kreikan ortodoksikirkolta köyhyyden vastaisesta työstä.
Vicky Leandros valittiin 2006 Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue Pasokin listalta. Hänen fokuksenaan oli alueen kulttuuriperinnön vaaliminen.
Yksityiselämä muokkaa
Vicky Leandroksella on poika ensimmäisestä avioliitostaan. Toisen aviopuolisonsa Enno Freiherr von Ruffinin kanssa hänellä on kaksi lasta; kyseinen liitto alkoi 1986 ja päättyi 2005. Vuodesta 2012 Vicky Leandros on asunut jälleen Hampurissa. Hänen nuorin tyttärensä, Sandra von Ruffin, on näyttelijä.[3] Leandroksesta tuli lokakuussa 2013 isoäiti, kun hänen vanhempi tyttärensä Milana synnytti pojan.[4]
Diskografia muokkaa
Studioalbumit muokkaa
| Vuosi | Albumin nimi | Listasijoitus[5] | Huomioita | ||
|---|---|---|---|---|---|
| DE Saksa |
AT Itävalta |
CH Sveitsi | |||
| 1966 | Songs und Folklore | — | — | — | Julkaistu: 1966 |
| 1967 | A Taste of … Vicky | — | — | — | Julkaistu: 1967 |
| 1968 | Summertime Forever | — | — | — | Julkaistu: 1968 |
| 1969 | Ich glaub’ an dich | — | — | — | Julkaistu: 1969 |
| 1969 | Vicky und ihre Hits | — | — | — | Julkaistu: 1969 |
| 1971 | Ich bin | 33 | — | — | Julkaistu: 15. helmikuuta 1971 |
| 1972 | Vicky Leandros | 7 | — | — | Julkaistu: 15. toukokuuta 1972 |
| 1973 | Meine Freunde sind die Träume | 13 | 10 | — | Julkaistu: 15. kesäkuuta 1973 |
| 1974 | Mein Lied für dich | 4 | — | — | Julkaistu: 15. heinäkuuta 1974 |
| 1975 | Across the Water | — | — | — | Julkaistu: 1975 |
| 1975 | Ich liebe das Leben | 22 | — | — | Julkaistu: 15. elokuuta 1975 |
| 1977 | V. L. | 16 | — | — | Julkaistu: 15. maaliskuuta 1977 |
| 1977 | Du, du liegst mir am Herzen | — | — | — | Julkaistu: 1977 |
| 1977 | Süßer die Glocken nie klingen | — | — | — | Julkaistu: 1977 |
| 1978 | Ich bin ein Mädchen | — | — | — | Julkaistu: 1978 |
| 1978 | Meine Liebe, meine Lieder | — | — | — | Julkaistu: 1978 |
| 1981 | Ich gehe neue Wege | — | — | — | Julkaistu: 1981 |
| 1981 | Love Is Alive | — | — | — | Julkaistu: 1981 |
| 1981 | Sing Greek Songs | — | — | — | Julkaistu: 1981 (Demis Roussosin kanssa) |
| 1982 | Verlorenes Paradies | — | — | — | Julkaistu: 1982 |
| 1983 | Vicky | — | — | — | Julkaistu: 1983 |
| 1985 | Eine Nacht in Griechenland | — | — | — | Julkaistu: 1985 |
| 1988 | Ich bin ich | — | — | — | Julkaistu: 1988 |
| 1990 | Starkes Gefühl | — | — | — | Julkaistu: 1990 |
| 1991 | Nur einen Augenblick | — | — | — | Julkaistu: 1991 |
| 1993 | Ántres (Άντρες) | — | — | — | Julkaistu: 1993 |
| 1995 | Lieben und Leben | 81 (8 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 14. lokakuuta 1995 |
| 1997 | Gefühle | 42 (7 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 7. huhtikuuta 1997 |
| 1998 | Weil mein Herz Dich nie mehr vergißt | 59 (7 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 10. elokuuta 1998 |
| 2000 | Jetzt! | 52 (3 vkoa) |
43 (3 vkoa) |
— | Julkaistu: 27. helmikuuta 2000 |
| 2001 | Mit offenen Armen | — | — | — | Julkaistu: 29. lokakuuta 2001 |
| 2003 | Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis | 78 (2 vkoa) |
— | — | Julkaistu: 29. syyskuuta 2003 |
| 2009 | Möge der Himmel | 26 (6 vkoa) |
55 (1 vkoa) |
— | Julkaistu: 13. maaliskuuta 2009 |
| 2010 | Zeitlos | — | — | — | Julkaistu: 24. syyskuuta 2010 |
| 2015 | Ich weiß, dass ich nichts weiß | 66 (… vkoa) |
— | — | Julkaistu: 9. lokakuuta 2015 |
DVD-julkaisut muokkaa
- Weihnachten mit Vicky Leandros (2002)
- Vicky Leandros singt Mikis Theodorakis – Ein Ariola Klassiker (2003)
- Ich bin wie ich bin – Das Jubiläumskonzert (2006)
- Apres toi (2007)
Lähteet muokkaa
- ↑ Vicky Leandros / Vita Vickyleandros.eu. 2017. Vicky Leandros & Christian Müller. Arkistoitu 20.5.2018. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Biografie: Vicky Leandros "Best of" Universal-music.de. Universal Music Group. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Sandra Ruffin spielt ihre erste Rolle im Fernsehen (John, Camilla) Abendblatt.de. Hamburger Abendblatt. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Vicky Leandros ist zum ersten Mal Oma geworden Ok-magazin.de. 2017. OK! Verlag GmbH & Co. KG. Viitattu 13.5.2017.
- ↑ Lähteet: DE AT CH
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vicky Leandros Wikimedia Commonsissa
- Kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)