Toomas Hendrik Ilves
Toomas Hendrik Ilves (s. 26. joulukuuta 1953 Tukholma, Ruotsi)[1] oli Viron presidentti vuosina 2006–2016. Ennen valintaansa presidentiksi hän toimi Euroopan parlamentin jäsenenä 2004–2006. Aiemmin Ilves toimi Viron ulkoministerinä (1996–1998 ja 1999–2002) ja maansa suurlähettiläänä Yhdysvalloissa (1993–1996). Puoluetaustaltaan hän on sosiaalidemokraatti.
| Toomas Hendrik Ilves | |
|---|---|
 Presidentti Ilves Helsingin kirjamessuilla 2011 |
|
| Viron 4. presidentti | |
|
9.10.2006–10.10.2016
|
|
| Pääministeri |
Andrus Ansip Taavi Rõivas |
| Edeltäjä | Arnold Rüütel |
| Seuraaja | Kersti Kaljulaid |
| Viron ulkoministeri | |
|
Vähin III hallitus
2.12.1996–17.3.1997 Siimannin hallitus 17.3.1997–14.10.1998 Laarin II hallitus 25.3.1999–28.1.2002 |
|
| Edeltäjä |
Siim Kallas Raul Mälk |
| Seuraaja |
Raul Mälk Kristiina Ojuland |
| Euroopan parlamentin jäsen | |
|
1.5.2004–8.10.2006
|
|
| Seuraaja | Katrin Saks |
| Kansanpuolue Maltilliset puheenjohtaja | |
|
2001-2002
|
|
| Edeltäjä | Andres Tarand |
| Seuraaja | Ivari Padar |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1953 Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | diplomaatti, toimittaja |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosiaalidemokraattinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.presidentilves.ee | |
Tausta muokkaa
Ilveksen vanhemmat, Endel Ilves ja Irene Ilves o.s. Rebane[2] (1927–2018[3]), olivat virolaisia pakolaisia, jotka pakenivat Virosta vuonna 1944 Neuvostoliiton miehitettyä maan. Perhe menetti 81-hehtaarisen tilansa, jota heidän sukunsa oli asuttanut jo vuodesta 1763 lähtien. Toomas Hendrik Ilves syntyi tapaninpäivänä 1953 Vällingbyn kaupunginosassa, Tukholmassa, jonne hänen vanhempansa olivat ensin päätyneet. Myöhemmin perhe muutti New York Cityyn Yhdysvaltoihin.[4] Ilves varttui New Jerseyssä. Hän suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon Columbian yliopistossa vuonna 1976 ja valmistui psykologian maisteriksi Pennsylvanian yliopistossa vuonna 1978.[5][6]
Vuosina 1984–1993 Ilves työskenteli Radio Free Europen toimittajana Saksassa, jossa hänen tehtävänsä oli tutkia ja analysoida Baltian maiden tapahtumia.[5] Ilves palasi Viroon vuonna 1993 maan palautettua itsenäisyytensä Neuvostoliiton hajottua.[7] Hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudesta samana vuonna voidakseen ottaa vastaan Viron Yhdysvaltain-suurlähettilään viran.[4] Ilves toimi Viron suurlähettiläänä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa vuosina 1993–1996.[6]
Poliittinen ura muokkaa
Suurlähettilään pestin jälkeen Ilves nimitettiin ulkoministeriksi 28. marraskuuta 1996. Syyskuun lopulla 1998 hän ilmoitti eroavansa ulkoministerin tehtävistä vedoten häneen ja johtamaansa kansanpuolueeseen kohdistuvaan painostukseen muiden poliitikkojen taholta. Erityisesti hallituksen maaseutupuolueet olivat vaatineet hänen eroaan. Mielipidemittauksien mukaan Ilves oli Viron suosituimpia poliitikkoja, mutta hänen oli väitetty tekevän hallituksessa kansanpuolueen johtajana sekä oppositio- että vaalipolitiikkaa. Ilves itse oli aikonut erota jo kuukautta aiemmin, mutta Venäjän poliittisesti epävakaan tilanteen vuoksi päätös lykkääntyi.[8]
Uudelleen Ilves toimi ulkoministerinä vuosina 1999–2002,[6] jolloin neuvottelut Viron Euroopan unionin jäsenyydestä olivat käynnissä. Kesällä 1999 Ilves arvioi Viron EU-jäsenyyden suurimpien haasteiden liittyvän lähinnä ympäristöasioihin. Muut ongelmat olivat hänen mukaansa luonteeltaan teknisiä.[9]
Vuonna 2003 Ilves valittiin Euroopan parlamenttiin ja 1. toukokuuta 2004 hänestä tuli parlamentin täysjäsen. Parlamentissa hän kuului Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmään. Ilves oli muun muassa ulkoasiainvaliokunnan ja Yhdysvaltain suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsen.[10] Ilves luopui paikastaan 8. lokakuuta 2006 tultuaan valituksi presidentiksi. Hänen tilalleen parlamenttiin nousi Katrin Saks.[11]
Presidentinvaali 2006 muokkaa
Yksikään vuoden 2006 Viron presidentinvaalien ehdokkaista ei onnistunut saamaan voittoon vaadittavaa kahden kolmanneksen enemmistöä parlamentin äänistä, joten presidentin valinta siirtyi valitsijamiesneuvostolle,[12] joka valitsi Ilveksen presidentiksi 23. syyskuuta 2006. Ilves sai äänestyksessä 174 ääntä ja hänen kilpailijansa, istuva presidentti Arnold Rüütel 162 ääntä. Voittoon tarvittiin 173 ääntä. Äänestyksessä hylättiin yksi ääni ja kahdeksan äänesti tyhjää. Kyselyjen perusteella noin 70 % kansasta kannatti Ilvestä presidentiksi.[7]
Presidentinvaali 2011 muokkaa
Viron parlamentti valitsi Toomas Hendrik Ilveksen toiselle presidenttikaudelle 29. elokuuta 2011. Ilves oli hallituspuolueiden Reformipuolueen ja Isänmaan ja Res Publican liiton sekä oppositiopuolue sosiaalidemokraattien yhteinen ehdokas. Ilves sai 73 ääntä 101:stä ja hänen haastajansa, keskustapuolueen ehdokas europarlamentaarikko Indrek Tarand 25 ääntä. Kolme ääntä hylättiin.[13]
Tarand arvosteli Ilvestä presidentin roolin minimoinnista ja päätöksenteon keskittymisestä pieniin piireihin. Ilves puolestaan korosti, että perustuslain mukaan Viro on parlamentaarinen maa, jossa presidentin rooli on pieni.[13] Ilves on arvostellut äänekkäästi Venäjän demokratiakehitystä sekä maan toimintaa Ukrainassa.
Presidenttiyden jälkeen muokkaa
Ilveksen toinen presidenttikausi päättyi lokakuussa 2016. Hän aloitti vierailevana tutkijana Stanfordin yliopiston kansainväliseen turvallisuuteen ja yhteistyöhön keskittyvässä CISAC-keskuksessa vuonna 2017.[14] Huhtikuussa 2017 suomalainen Libera-säätiö valitsi Ilveksen hallituksensa jäseneksi[15].
Yksityiselämä muokkaa
Ilves tapasi ensimmäisen vaimonsa, tohtori Merry Bullockin, molempien opiskellessa psykologiaa Pennsylvanian yliopistossa. He menivät myöhemmin naimisiin ja liitosta syntyi kaksi lasta, vuonna 1987 poika ja vuonna 1992 tytär. Avioliitto päättyi eroon Ilveksen alettua tapailla Evelin Int-Lambotia. Parille syntyi tytär vuonna 2003, mutta Ilveksen ja Bullockin avioero astui voimaan vasta vuonna 2004, minkä jälkeen Ilves avioitui Int-Lambotin kanssa.[16][17]
Viron presidentin kanslia tiedotti huhtikuussa 2015 presidentti Ilveksen ja Evelin Ilveksen eroavan. Avioeron kerrottiin astuvan voimaan 30. huhtikuuta ja päätöksen olleen parin yhteinen. Avioliiton oli arveltu jo aiemmin olleen vaikeuksissa. Kroonika-lehti oli julkaissut elokuussa 2014 videon, jossa Evelin Ilves suuteli vierasta miestä ja poistui tämän kanssa yhdessä tallinnalaisesta kahvilasta. Myöhemmin Evelin Ilves pyysi anteeksi toimintaansa.[18]
Ilves kihlautui marraskuussa 2015 ja sitten avioitui kolmannen kerran 2. tammikuuta 2016 itseään 24 vuotta nuoremman, Latvian puolustusministeriön kyberosaston johtajan Ieva Kupčen kanssa.[19] 20. toukokuuta 2016 presidentti Ilves kertoi Facebook-päivityksessään pariskunnan odottavan yhteistä lasta, jonka on määrä syntyä syksyllä. Ieva Ilveksellä on jo ennestään kaksi lasta, poika ja tytär.[20] Pariskunta tiedotti ensimmäisen yhteisen lapsensa syntyneen 28. marraskuuta 2016.[21]
Ilves tunnetaan tavastaan pitää solmion sijasta rusettia. Hän sanoo tekevänsä niin, koska hänen isällään oli samanlainen tapa.[22]
Julkaisut muokkaa
- Omalla äänellä. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37467-2.
Lähteet muokkaa
- ↑ Biography Presidentilves.ee. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Obituary of Irene Ilves Fort Lee, New Jersey, USA: Frank Patti. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Eile suri Toomas Hendrik Ilvese ema Estonia: Postimees. Viitattu 2.2.2020. (viroksi)
- ↑ a b Kitman, Jamie: President Ilves: the man who made E-stonia guardian.co.uk. 3.11.2011. The Guardian. Viitattu 21.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Niiranen, Matti: "Miksi virolaisten ja suomalaisten pitäisi olla aina asioista samaa mieltä?" Pro Estonia. 2008. Arkistoitu 1.4.2009. Viitattu 21.12.2008.
- ↑ a b c Toomas Hendrik Ilves World Leaders Forum. Columbian yliopisto. Arkistoitu 23.1.2012. Viitattu 20.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Viron presidentiksi nousi sosiaalidemokraattien Ilves Yle Uutiset. 23.9.2006. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Viron suosittu ulkoministeri erosi mtv.fi. 30.9.1998. MTV Uutiset. Arkistoitu 16.9.2017. Viitattu 16.9.2017.
- ↑ Ilves: Ympäristöasiat Viron suurin EU-haaste yle.fi. 14.7.1999. Yle Uutiset. Viitattu 17.9.2017.
- ↑ Parlamentin jäsenet: Toomas Hendrik Ilves europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 14.4.2014.
- ↑ Katrin Saks pürib taas europarlamenti 29.9.2008. Delfi. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 19.4.2014. (viroksi)
- ↑ Lappalainen, Tuomo: ”Uutiskatsaus – syyskuu 2006”, Mitä missä milloin 2008, s. 18. Helsinki: Otava, 2007.
- ↑ a b Toomas Hendrik Ilves valittiin toistamiseen Viron presidentiksi (Arkistoitu sivu Ajankohta = 29.8.2011) HS.fi. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Biography: Toomas Ilves (PDF) Libera. Viitattu 16.9.2017.
- ↑ Viron entinen presidentti Toomas Ilves liittyy Liberan hallitukseen 26.4.2017. Libera. Viitattu 16.9.2017.
- ↑ Pauts, Katrin: Merry Bullock: olulisim pärand Toomaselt, peale laste, oli see, et ta tõi mind Eestisse 21.2.2008. Õhtuleht. Viitattu 22.6.2012. (viroksi)
- ↑ Biography president.ee. Viron presidentin sivusto. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Halonen, Antti: Viron presidenttipari eroaa – kesällä ihmeteltiin, mitä vaimo teki vieraan miehen kanssa Ilta-Sanomat. 17.4.2015. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 24.9.2015.
- ↑ Valtiollista saippuaoopperaa Virossa - Presidentti Ilves kolmatta kertaa naimisiin Iltalehti. 3.1.2016. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ Vatka, Miia: Viron presidentti Toomas Ilves, 62, jälleen isäksi: lapsi syntyy syksyllä Iltalehti. 20.5.2016. Viitattu 22.5.2016.
- ↑ Viron entinen presidentti Ilves on saanut pojan Tallinna24. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Online intervjuu: Toomas Hendrik Ilves Eesti Päevaleht. 3.9.2002. Eesti Päevaleht. Viitattu 21.12.2008. (viroksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toomas Hendrik Ilves Wikimedia Commonsissa
Konstantin Päts (1938–1940) | Lennart Meri (1992–2001) | Arnold Rüütel (2001–2006) | Toomas Hendrik Ilves (2006–2016) | Kersti Kaljulaid (2016–2021) | Alar Karis (2021–)