Wikipedia

Toivo Salonen

suomalainen pikaluistelija
Tämä artikkeli käsittelee pikaluistelijaa. Filosofi Toivo Salosesta on eri artikkeli.

Toivo Kostia Salonen (21. toukokuuta 1933 Pälkäne – 28. lokakuuta 2019 Muhos)[1] oli suomalainen pikaluistelun olympiamitalisti. Hän voitti mitaleita myös MM- ja EM-kisoissa.

Toivo Salonen
Henkilötiedot
Koko nimi Toivo Kostia Salonen
Syntynyt21. toukokuuta 1933
Pälkäne
Kuollut28. lokakuuta 2019 (86 vuotta)
Muhos
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Topi
Pituus 175 cm
Paino 72-74 kg
Laji pikaluistelu
Seura Pälkäneen Pyry
Pälkäneen Lukko
Valkeakosken Haka
Oulun Luistelukerho
Valmentaja Reino Evävaara
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Cortina d'Ampezzo 1956 1 500 metriä
Yleisluistelun MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Oslo 1959 yhteispisteet
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Göteborg 1959 yhteispisteet

Salosen ensimmäiset arvokisat olivat Oslon talviolympialaiset 1952. Siellä parhaaksi saavutukseksi jäi 500 metrin kahdeksas sija. Vuoden 1955 yleisluistelun EM-kisoissa hän oli 500 metrillä toinen, mutta ei osallistunut lopuille matkoille. Cortina d'Ampezzossa 1956 Salonen voitti olympiapronssia 1 500 metrillä ja oli 500 metrillä viides. Seuraava arvokisamitali tuli Göteborgin EM-kisoista 1959, jolloin hän luisteli pronssia. Vain kaksi viikkoa myöhemmin Salonen otti hopeaa MM-kisoissa Oslossa.

Salonen osallistui vielä kaksiin olympialaisiin: Squaw Valleyssa 1960 hän oli kahdella matkalla seitsemäs (500 metriä ja 1 500 metriä) ja ”jäähdytteli” vielä Innsbruckissa 1964 (500 m 23. ja 5 000 m 21.).

SM-kisoissa Salonen voitti 1954, 1956, 1957, 1958, 1959, 1961, oli toinen 1953, 1955 (500 metrin voitto[2]), 1962 sekä kolmas 1963, 1964.

Vuodet 1950–1956 muokkaa

Salonen alitti 500 metrillä 50 sekunnin rajan ensimmäisen kerran vuonna 1950[3] ja pääsi seuraavana vuonna TUL:n olympiavalmennettaviin.[4] Oslon talviolympialaisissa 1952 hän kilpaili 18-vuotiaana ja luisteli pikamatkalla kahdeksannen sijan ennätysajallaan 44,2, minkä lisäksi hän oli 1 500 metrillä 25:s ajalla 2.27,4.[4][5] Talvella 1953 Salonen voitti 500 metriä Hamarin EM-kilpailuissa ajalla 44,4[4][6] ja Helsingin MM-kilpailuissa kotimaan ratojen Suomen-ennätyksellä 43,1.[4][7] Kokonaistuloksissa hän ei menestynyt, sillä hänen kestävyytensä ei riittänyt huippusuorituksiin 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla.[4]

Vuonna 1954 Salonen sijoittui Sapporon MM-kilpailuissa 500 metrillä neljänneksi ajalla 45,5[8] mutta pääsi ensi kertaa arvokisoissa mukaan 10 000 metrille ja sijoittui yhteispisteissä 11:nneksi.[4][8] Davosin EM-kilpailujen 500 metrillä hän sijoittui toiseksi ajalla 42,8.[4][9] Tammikuussa 1955 Salonen luisteli Tampereella 500 metrin kotimaan ratojen Suomen ennätyksen 42,9.[2][10] Falunin EM-kilpailuissa hän oli 500 metrillä toinen ajalla 45,3[11] ja Moskovan MM-kilpailuissa nopein ajalla 42,6.[12][13]

Tammikuussa 1956 ennen olympialaisia Salonen kilpaili Davosissa ja paransi Suomen-ennätykseksi 500 metrillä 42,5 ja 1 000 metrillä 2.10,5. Hänen edellään oli lyhyemmällä matkalla kolme neuvostoliittolaista ja pidemmällä matkalla maailmanennätyksen alittanut Juri Mihailov.[14][15] Cortina d’Ampezzon olympialaisissa Salonen sijoittui 500 metrillä viidenneksi ajalla 41,7 hipaistuaan lähtösuoralla luistimellaan lumivallia ja oltuaan lähellä kaatumista.[15] Hän luisteli 1 500 metrillä ensimmäisessä parissa ja teki Suomen-ennätyksen 2.09,4, mikä riitti pronssiin kahden neuvostoliittolaisen luisteltua maailmanennätyksen 2.08,6. Salosen väliaika 300 metrin kohdalla oli 26,5, 700 metrissä 59,2 ja 1 100 metrissä 1.33,6.[16] Saman talven MM-kilpailuissa Oslossa Salonen oli 500 metrillä kolmas ajalla 42,4 mutta kaatui 1 500 metrillä.[17][18] Helsingin EM-kilpailuissa hän luisteli 500 metrillä ajan 43,2 ja 1 500 metrillä kotimaan ratojen Suomen-ennätyksen 2.15,8 ja oli molemmilla matkoilla kolmas sekä yhteispisteissä kahdeksas.[18][19]

Vuodet 1957–1964 muokkaa

Liittoriitojen kyllästyttämänä Salonen vaihtoi seuraa SVUL:n alaiseen Pälkäneen Lukkoon. Helsingin MM-kilpailuissa 1958 Salonen otti 500 metrillä varaslähdön, mutta ei yleisön huudossa kuullut takaisinkutsua vaan luisteli matkan kokonaan ja sai ajan 44,0. Hän luisteli vajaa tunti myöhemmin matkan uudelleen ajassa 44,3, millä hän sijoittui toiseksi 0,1 sekuntia Neuvostoliiton Robert Merkuloville hävinneenä.[18] Vuoden 1959 SM-kilpailuissa Salonen oli yhteispisteissä Juhani Järvisen edellä mutta Suomen voittaessa maaottelussa Norjan oli Järvinen parempi. Göteborgin EM-kilpailuissa Salonen oli 500 metrillä nopein ja Järvinen toinen, ja ensimmäisen päivän jälkeen Suomella oli kaksoisjohto. Lopputuloksissa Norjan Knut Johannesen pudotti Järvisen hopealle ja Salosen pronssille.[20] Neljä päivää myöhemmin Salonen luisteli Valkeakoskella 5 000 metrin kotimaan ratojen Suomen-ennätyksen 8.13,2 mutta joutui ennen MM-kilpailuja korvatulehduksen vuoksi penisilliinikuurille. Oslon Bislettillä käydyissä MM-kilpailuissa Salonen oli ensimmäisenä päivänä 500 metrillä neljäs ajalla 42,9 mutta jäi sairastelun heikentämänä 5 000 metrillä kauas tavoitteestaan. Pistetilanteessa hän oli vielä kolmantena. Toisena päivänä Salonen oli 1 500 metrin nopein ajalla 2.15,8 mutta Järvinen hävisi hänelle vain 0,4 sekuntia. Kilpailut päättäneellä 10 000 metrillä Salonen oli yhdeksäs ja saavutti yhteispisteissä Järvisen takana hopeaa.[21]

Vuoden 1960 alussa Salonen sijoittui Oslon EM-kilpailuissa yhteistuloksissa viidenneksi mutta jäi Davosin MM-kilpailuissa kauas kärjestä.[22] Harjoittelun keventäminen paransi Salosen oloa, ja Squaw Valleyn olympialaisissa hän sijoittui 500 metrillä seitsemänneksi uransa parhaalla ajalla 40,9 ja 1 500 metrillä samoin seitsemänneksi ajalla 2.13,1.[22][23] Salonen voitti vuonna 1961 viimeisen Suomen-mestaruutensa ja kilpaili MM-kilpailuissa viimeisen kerran Moskovassa 1962 sekä EM-kilpailuissa Oslossa 1964.[24] Innsbruckin olympialaisissa 1964 hän oli 500 metrillä 23:s ajalla 42,2 ja 5 000 metrillä 21:s uransa parhaalla ajalla 8.10,2.[24][25]

Muuta muokkaa

Saloselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2008.[26]

Salonen saavutti 1950-luvulla soudun kahdeksikkoluokassa SM-hopeaa Valkeakosken Vesiveikkojen joukkueessa. Uinnissa hän voitti TUL:n piirinmestaruuden.[3]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Kuolinilmoitus, Kaleva 17.11.2019, s. 46
  2. ↑ a b Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 352. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  3. ↑ a b Rinne, s. 579
  4. ↑ a b c d e f g Rinne, s. 580
  5. ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 416. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  6. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1953 (21.–31.1.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  7. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1953 (11.–20.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  8. ↑ a b Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (11.–20.1.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  9. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (1.–10.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  10. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (11.–20.1.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  11. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (1.–10.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  12. ↑ Rinne, s. 581–582
  13. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (11.–20.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 8.1.2020.
  14. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 59. Suomen urheilutietäjät.
  15. ↑ a b Rinne, s. 582
  16. ↑ Rinne, s. 582–583
  17. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 63. Suomen urheilutietäjät.
  18. ↑ a b c Rinne, s. 583
  19. ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui talvella 1955–56. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 66. Suomen urheilutietäjät.
  20. ↑ Rinne, s. 584–585
  21. ↑ Rinne, s. 585
  22. ↑ a b Rinne, s. 587
  23. ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 428. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  24. ↑ a b Rinne, s. 588
  25. ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 435. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  26. ↑ Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 64. Suomen urheilutietäjät ry..

Aiheesta muualla muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 578–588. (Hannus, Matti: Kymmentä vaille kaksi). Pohjanlahden Kustannus Oy. ISBN 951-95416-5-9.
  • Järvinen, Lauri: Toivo Salonen. , 2009. ISBN 978-951-98854-2-1.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toivo_Salonen&oldid=21200307”