Rainer Friman
Rainer Rikhard Friman (s. 23. elokuuta 1958 Pori) on suomalainen laulaja, toimittaja ja kirjailija. Friman oli 1990-luvun alkupuolen menestyneimpiä suomalaisia iskelmälaulajia, jonka albumeja on myyty noin 600 000 kappaletta.[1] Hän lopetti laulajanuransa terveysongelmien vuoksi syksyllä 2019.[2] Friman tunnetaan myös kirjailijana, toimittajana, radiojuontajana ja evankelistana. Hän on julkaissut seitsemän kirjaa ja toiminut useiden eri lehtien kolumnistina.[1]
| Rainer Friman | |
|---|---|
 Rainer Friman Porin 450-vuotiskonsertissa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1958 Pori |
| Ammatti | laulaja, toimittaja |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1975–2019 |
| Tyylilajit | iskelmä, hengellinen musiikki |
| Levy-yhtiöt | Selecta, Bluebird |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä muokkaa
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Romaniperheeseen syntynyt Friman vietti lapsuutensa Porissa Toejoen kaupunginosassa. Hänen isänsä Kalle Isberg oli romukauppias ja äiti Rauha Friman hoiti lapsia kotona. Friman esiintyi ensimmäistä kertaa Porin teatterissa 12-vuotiaana ja aloitti säännöllisenä avustajana kolme vuotta myöhemmin. Varsinainen laulajanura käynnistyi vuonna 1975 kristillisessä Freidiba Boodos -yhtyeessä. Friman oli lapsena innokas lukija, mutta kertoo saaneensa viimeisen koulutodistuksensa noin 14-vuotiaana.[1][3][4][5]
Ura laulajana muokkaa
Friman nousi julkisuuteen vuonna 1986, jolloin hänet valittiin Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangoprinssiksi. Debyyttialbumi Oi kuu, oi kuu ilmestyi vuotta myöhemmin.[1] Vuosina 1990 ja 1992 hän voitti Syksyn Sävel -kilpailun Jukka Koiviston kappaleilla ”Se on salaisuus” ja ”Virta vie, virta tuo”. Koivisto on säveltänyt ja sanoittanut myös suurimman osan muista Frimanin levytyksistä.[6] 1990-luvun alussa Frimanista tuli Suomen tanssilavojen suosituin artisti ja vuosikymmenen puoliväliin mennessä hänen albumeitaan myytiin yli puoli miljoonaa.[7] Friman on julkaissut 15 studioalbumia, joista viisi on myynyt platinaa ja kolme kultaa. Hänen menestynein albuminsa on 1989 ilmestynyt Linnut, jota on myyty 82 000 kappaletta.[8]
1990-luvun puolivälissä Friman joutui maksamaan lähes puolen miljoonan markan verovelat ja myöhemmin tulleet uudet verorästit veivät hänet henkilökohtaiseen konkurssiin.[3] Vuonna 1998 rankan työtahdin uuvuttama Friman pyörtyi kesken esiintymisen ja joutui sairaalaan. Lääkäri määräsi loppuunpalaneelle Frimanille vuoden pituisen sairasloman, joka jatkui lopulta kuusi vuotta. Esiintymistaukonsa aikana Friman ryhtyi kolumnistiksi ja teki ohjelmia kristilliselle radiokanavalle.[9] Vuonna 2005 hän julkaisi Erno Enrothin, Kyösti Rothin ja Kicke Paanasen kanssa hengellisen levyn Elämän estradilla. Friman toimi myös parin vuoden ajan saarnaajana Helsingin Saalem-seurakunnassa,lähde? kunnes palasi iskelmälavoille syksyllä 2006.[9] Terveysongelmista kärsivä Friman ilmoitti lopettavansa laulajanuransa marraskuussa 2019, jolloin hän teki viimeisen keikkansa Merikarvian Merikievarissa. Sairauksien ohella Friman ilmoitti lopettamisen syyksi toimittajan työt sekä opinnot Suomen teologisessa opistossa.[4][10]
Toimittaja ja kirjailija muokkaa
Friman on työskennellyt muun muassa keskustalaisten Suomenmaan ja Lallin toimittajana sekä Satakunnan Kansan ja useiden hengellisten lehtien kolumnistina.[1] Hän on tehnyt myös ohjelmia Yleisradiolle sekä eri paikallisradioille. Frimanin viimeisin radio-ohjelma on Radio Deissä kuultava Ihmisen ääni, jota hän on toimittanut Jipun kanssa vuodesta 2016 lähtien.[11] Friman on julkaissut seitsemän kirjaa, joiden joukossa on uskontoa ja yhteiskuntaa käsitteleviä teoksia sekä kolumnikokoelmia.[1] Juha Nummisen kirjoittama Frimanin elämäkerta Tähti etsii taivasta ilmestyi 1995.[7]
Vuonna 2009 Frimanille myönnettiin keskustalaisten lehtimiesten Peitsi-palkinto näkemyksellisen journalismin edistämisestä.[2] Kaupunkilehti Porin Sanomien yleisöäänestyksessä Friman valittiin 1990-luvulla kolme kertaa Vuoden porilaiseksi.[12]
Näkemyksiä muokkaa
Friman kertoo tulleensa uskoon parikymppisenä.[3] Hän on seurakuntakäsitykseltään helluntailainen, mutta sanoo omaavansa vaikutteita myös luterilaisuudesta ja metodismista.[2] 2010-luvulla Friman erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta parin vuoden ajaksi.[13] Vuonna 2006 Friman puhui televisiossa uskon ja iskelmäuran yhdistämisen vaikeuksista sekä arvosteli lehtihaastattelussa kristittyjä piirejä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin, minkä johdosta hän sai lukuisia tappouhkauksia.[3][14] Friman kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja on kuvannut Päivi Räsäsen puheita homoseksuaaleista ”järkyttäviksi”.[2][5]
Friman on arvostellut myös romaniyhteisöä muun muassa vuonna 2007 Romano-tv-ohjelman synnyttäneen kohun yhteydessä. A-Studiossa esiintyessään Friman syytti romaneita itsekritiikin puutteesta. Hänen mielestään romaniyhteisö ei voi vaatia vain oikeuksia, vaan sen on myös huolehdittava velvollisuuksista.[15]
Friman oli pitkään Suomen Keskustan jäsen ja vuonna 2003 hän oli puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa.[12] Puoluelehti Suomenmaassa Friman esitti usein kovasanaista kritiikkiä keskustan johtoa kohtaan, mikä johti vuonna 2010 yhden kolumnin hyllytykseen.[16] Hieman myöhemmin Friman erosi keskustasta ja liittyi sosiaalidemokraattien jäseneksi. Vuonna 2021 antamassaan haastattelussa Friman kertoi edustavansa arvomaailmaltaan liberaalia vasemmistoa. Hän on myös sanonut sijoittuvansa puoluekartalla vihreiden ja vasemmistoliiton välimaastoon.[2][5]
Yksityiselämä muokkaa
Friman on ollut kolmasti naimisissa. Hänellä on neljä tytärtä ja yksi poika, joista vanhin tytär Sarita Friman-Korpela on Suomen ensimmäinen tohtoriksi väitellyt romanitaustainen henkilö. Frimanin nuorin tytär Reija Friman valittiin Vantaan kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa vihreiden edustajana.[1][2]
Synnyinkaupunkinsa ohella Friman on asunut pitkään Oulussa ja Helsingissä. Vuodesta 2016 lähtien hän on asunut Salossa.[3]
Studioalbumit muokkaa
- Oi kuu, oi kuu (1987)
- Sinä iltana tähdet... (1988)
- Linnut (1989)
- Venäjän taikaa (1989)
- Se on salaisuus (1990)
- Mutkainen tie (1991)
- Rakkaimmat hengelliset laulut (1991)
- Virta vie, virta tuo (1992)
- Maa nauraa kukkasillaan (1994)
- Hohtakoon tähdet (1995)
- Olen onnellinen (1998)
- Kesätaivas (2001)
- Laulajan tie (2005)
- Tunteet valloilleen (2007)
- Tänään (2010)
Teokset muokkaa
- Sinulla saa olla ongelmia. Oulu: tekijä, 1989. ISBN 952-90116-8-7.
- Hetkissä kiinni. Pori: Kehitys, 1991. ISBN 952-90321-2-9.
- Friman, Rainer ; Numminen, Juha: Tähti etsii taivasta : Rainer Frimanin tarina. Porvoo ; Helsinki : Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-02036-7-X.
- Friman, Rainer (toim.) ; Roth, Kyösti ; Enroth, Erno: Elämän estradilla. Keuruu: Aikamedia, 2004. ISBN 951-60669-3-3.
- Hyväilyjä ja sivalluksia. Keuruu: Aikamedia, 2005. ISBN 951-60673-1-X.
- Pakkolasku armoon. Helsinki: Kuva ja sana, 2005. ISBN 951-58514-4-0.
- Miehen tie. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33878-0.
- Vastavirtaan. Helsinki: Maahenki, 2008. ISBN 978-952-56524-4-4.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Friman-Korpela, Sarita: Friman, Rainer (1958–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.9.2019.
- ↑ a b c d e f Saarenmaa, Teija: Laulu ei raikaa, polvet eivät toimi, mutta ajatusten lento jatkuu. Satakunnan Kansa, 19.9.2021, s. B8–10. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b c d e Makkonen, Nita: Köyhän romaniperheen pojasta tuli yksi Suomen suurimpia tähtiä – sitten miehen ura romahti syystä, joka olisi pitänyt ymmärtää jo paljon aiemmin 30.12.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b Jokinen, Juha Veli: Rainer Frimanin, 61, Porin teatterista alkanut huikea laulajan ura päättyy Merikievarissa 18.10.2019. Satakunnan Kansa. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b c Jokinen, Juha Veli: Rainer Friman täyttää 60 vuotta ja valmistuu papiksi 5.8.2018. Iltalehti. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Lehtola, Erkki: Satojen laulujen mies 20.10.2013. Suomen musiikintekijät. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b Kotiranta, Pirkko: Kun sielu vaeltaa kuin mikäkin mustalainen (vain tilaajille) 18.12.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Kulta- ja platinalevyt : Rainer Friman Musiikkituottajat. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b Kiuru, Arto: Rainer Friman palaa lavoille 29.6.2006. Kaleva. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Ruissalo, Pekka: Nyt puhuu Rainer Friman: ”Romanit osaavat keskustella sivistyneesti” 5.2.2017. Tamperelainen. Viitattu 21.6.2019.
- ↑ Salminen, Marja: Rainer Friman: Uskovaisten ei tulisi niellä kaikkea mitä tarjotaan 29.8.2019. Seurakuntalainen. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ a b Huippumenestys loi koko kansan Raikun (arkistoitu sivu) 3.9.2007. Satakunnan Kansa. Viitattu 10.1.2012.
- ↑ Makkonen, Saara: Rainer Friman palaa evankelisluterilaiseen kirkkoon 29.9.2016. Seurakuntalainen. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Rainer Friman uhattiin tappaa 15.11.2006. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Sharma, Leena: Rainer Friman 29.8.2007. Suomen Kuvalehti. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Sensuuri iski! 11.9.2010. Iltalehti. Viitattu 23.9.2021.