Lohjanjärvi
Lohjanjärvi (ruots. Lojo sjö) on Uudenmaan maakunnan suurin järvi. Lohjanjärven pinta-ala on 122 km², josta 31 km² on saaria. Sen korkeus merenpinnasta on 32 metriä. Järvi on suhteellisen syvä ja sen syvin kohta Isollaselällä on lähes 55 metriä.[2] Järven keskisyvyys on 12,7 metriä.[2] Lohjanjärvi laskee Mustionjoen kautta mereen.
| Lohjanjärvi | |
|---|---|
 Lohjan keskusta ja Lohjanjärven Aurlahden venesatama ja uimaranta. Lohjanharju erottuu selvästi kuvan oikeassa reunassa keskustan takana. Kuvattu Liessaaresta. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Uusimaa |
| Koordinaatit | |
| Laskujoki | Mustionjoki |
| Järvinumero | 23.021.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 31,6 m [1] |
| Rantaviiva | 331,8 km [1] |
| Pinta-ala | 88,22 km² [1] |
| Tilavuus | 1,12 km³ [1] |
| Keskisyvyys | 12,68 m [1] |
| Suurin syvyys | 54,88 m [1] |
| Valuma-alue | 1 930 km2 |
 Lohjanjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lohjanjärven seutu muistuttaa Järvi-Suomea, sillä järvessä on kymmeniä lahtia ja noin 250 saarta ja luotoa. Lohjanjärven rannoilla ja saarissa on yhteensä lähes 3 000 kesämökkiä ja huvilaa. Järvi on ollut 1800-luvulta lähtien suosittu huvila- ja mökkeilyalue myös pääkaupungin asukkaille. Järven rannoilla ovat asuneet tai viettäneet kesiä myös monet Suomen kulttuurihistorialle tärkeät henkilöt, kuten Saima Harmaja, Rolf Nevanlinna, I. K. Inha, Arvid Järnefelt, Herman Grönbärj ja Ruben Lagus.
Ajan saatossa osia järvestä on kuulunut Nummi-Pusulaan, Nummeen, Lohjan kuntaan, Karjaaseen, Karjalohjaan ja Sammattiin, mutta nykyisin se on osa Raaseporin ja Lohjan kaupunkeja.
Maantiede muokkaa
Lohjanjärvi oli aikoinaan eräs Itämeren lahdista, kunnes kuroutui siitä maankohoamisen myötä erilleen. Järviallas on muodostunut kahden reunamuodostuman, Lohjanharjun ja Karjalohjanharjun väliselle alueelle.
Hiidenvesi ja Hormajärvi laskevat Lohjanjärveen. Lohjanjärvi ulottuu Lohjan ja Raaseporin kaupunkien alueille. Järven rantoja sivuavat merkittävät taajamat ja kylät Lohjalla: Virkkala, Vappula, Ojamo, Lohjan keskusta, Moisio, Routio, Karstu ja Karjalohjan kirkonkylä sekä Raaseporin alueella Mustio. Järven rannoilla on parikymmentä kaupunkien ylläpitämää yleistä uimarantaa. Lohjanjärven suurin saari Lohjansaari (1 995 ha) on Suomen sisävesien saarien pinta-alatilastossa 24. sijalla. Muita merkittäviä saaria ovat Jalassaari (360 ha), Pensaari (114 ha), Huhtasaari (76 ha) ja Seppälänsaari (68 ha). Niihin kaikkiin on tieyhteys siltojen avulla. Virkistysarvoltaan tärkeässä Liessaaressa on muun muassa yleinen uimaranta, luontopolku sekä laavu.[3][4]
Suomen järvien pinta-alatilastossa Lohjanjärven sijoitus on 49. suurin. Valuma-alue on järvi mukaan lukien 1 930 km². Valuma-alueesta noin neljä viidesosaa muodostaa Väänteenjoki, jonka kautta Hiidenvesi laskee Lohjanjärveen. Lohjanjärvi on melko syvä, keskisyvyys on 12,7 metriä. Koska järven keskipinta on vain vajaan 32 metrin korkeudella, isonselän syvin kohta (55 m) ulottuu siis 23 metriä merenpinnan alapuolelle. Lohjanjärven 1 120 miljoonan kuutiometrin vesitilavuudesta noin 85 miljoonaa kuutiometriä on merenpintaa syvempänä. Tämä on Suomen järvien suurin kryptodepressio.[5]
Lohjanjärven kaksi suurinta selkää ovat Isoselkä ja Karjalohjanselkä. Järvi on vesityypiltään tummavetinen. 1970-luvulla järvi kärsi pahoin yhteiskunta- ja teollisuusjätevesistä, mutta päästöjen rajoitus- ja puhdistustoimien ansioista vedenlaatu on nykyisin hyvä. Haja-asutuksen ja maatalouden päästöt ovat edelleen ajoittain ongelma. Noin 80 % kuormituksesta on hajakuormitusta. Erityisesti Väänteenjoen reittiä pitkin tulee Hiidenveden liian ravinteikasta vettä. Kuormituksen vuoksi Lohjanjärvessä esiintyi vielä 2000 -luvulla sinileväkukintoja. Vesistöpäästöjen rajoittamistoimien ansiosta tilanne on vuosi vuodelta parantunut.[6]
Huomattavimmat pistekuormittajat ovat viime vuosikymmeninä olleet Lohjan kaupunki, Kirkniemen paperitehdas sekä Lohjan keskustan läheisyydessä vuoteen 2015 asti sijainnut Mondin paperitehdas. Huonokuntoisimpia alueita ovat mainittujen kuormittajien läheisyydessä sijaitsevat Maikkalanselkä, Pappilanselkä ja Hållsnäsfjärdenin-Kyrköfjärdenin alue.[7]
Lohjanjärveltä on yhteys Väänteenjoen kautta pohjoisempana sijaitsevaan Hiidenveteen. Nämä kaksi Uudenmaan suurinta järveä muodostavat siis yhtenäisen vesireitin. Järvien välissä on Väänteenjoella pato, jossa on veneliikennettä varten kesällä 2009 avattu sulkuportti. Pato tarvitaan, koska Hiidenvesi toimii pääkaupunkiseudun vesihuollon varavesialtaana ja sen pinta on tämän vuoksi säännelty.[8]
Lohjanjärvi oli vuonna 2011 ehdolla Uudenmaan maakuntajärveksi, mutta hävisi yleisöäänestyksen Tuusulanjärvelle.
Luonto muokkaa
Lohjanjärvelle ovat tyypillisiä hyvin rehevät ja tiheät lehtokasvillisuuden peittämät rannat. Tyypillinen rantavyöhykkeen lehtojen puulaji on tervaleppä. Alueella on runsaasti lehtoja kalkkipitoisen maaperän ja eteläisen sijainnin vuoksi. Alueella tavataan useita eteläisiä kasvi- ja eläinlajeja, joita ei esiinny muualla Suomessa. Lohjanjärven rannoilla on myös havaittavissa vanhan rantaviivan muistona niin kutsuttua terassi- ja vesijättömaata, sillä järven pintaa laskettiin 1800-luvun lopussa 1,5 metriä uuden viljelysmaan hankkimiseksi louhimalla Mustion koskea kahteen otteeseen.
Karkalin niemellä sijaitsee Suomen suurin luonnon itsensä muodostama luola, kalkkikiveen muinaisen puron syövyttämä Torholan luola ja Karkalin luonnonpuisto, joka on Suomen merkittävimpiä ja lajistoltaan ainutlaatuisimpia lehtometsiä. Karkalin nähtävyyksiin kuuluvat jalopuut, kuten tammet, saarnet ja lehmukset, runsaat pähkinäpensaskasvustot, kevätkukat, kuten sini-, valko-, kelta- ja kangasvuokko sekä harvinaiset kasvit kuten punavalkku ja pesäjuuri. Pähkinäpensaslehtoja on järven rantojen läheisyydessä erityisen runsaasti. Näitä on esimerkiksi Virkkalan Pähkinäniemessä. Lohjansaaressa ja Jalassaaressa tavataan harvinaista kynäjalavaa. Alueen useilla kalkkikivikallioilla tavataan maaperälle erikoistuneita kasveja, joita ei muualla Suomessa juuri esiinny. Lohjanjärven luonto kuuluu Suomen eteläisimpään kasvivyöhykkeeseen eli niin sanottuun tammivyöhykkeeseen. Tammen luontainen kasvualue seuraa Lohjanjärven pohjoisrantaa.
Lohjanjärvestä kalastetaan muun muassa kuhaa, haukea, ahventa ja muikkua. Järveen on istutettu myös taimenta. Lohjanjärvellä järjestetään säännöllisesti heittokalastus-, uistelu- ja pilkkikilpailuja.
Lähteet muokkaa
- Lohjanjärvi Lohjanjärven suojeluyhdistys ry. Arkistoitu 17.5.2009. Viitattu 17.5.2009.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.12.2010.
- ↑ a b Lohjanjärvi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 10.12.2010.
- ↑ Tervetuloa Liessaaren luontopolulle! Lohjan kaupunki. Arkistoitu 16.2.2016. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ Tutustu Lohjaan luontopoluilla Lohjan matkailupalvelukeskus. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ Lohjanjärvi Järviwiki. Viitattu 10.1.2019.
- ↑ Länsi-Uudenmaan Vesi- ja ympäristö ry: Lohjanjärven, Mustionjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailujen yhteenveto 2018 luvy.fi. 2018. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ http://www.lohja.fi/Liitetiedostot/Kaupunkisuunnittelu/ymp%C3%A4rist%C3%B6yksikk%C3%B6/Lohjan_j%C3%A4rvien_perustilan_selvitys.pdf[vanhentunut linkki]. Viitattu 9.11.2015
- ↑ Hiidenveden säännöstely :: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry www.hiidenvesi.fi. Viitattu 9.2.2016.