Kangasvuokko
Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis, aikaisemmin Anemone vernalis)[2] on ainoastaan Euroopassa tavattava kylmänkukka. Suomessa laji on suuresti harvinaistunut ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[3]
| Kangasvuokko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Kylmänkukat Pulsatilla |
| Laji: | vernalis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja kokoMuokkaa
Kangasvuokko on heikosti mätästävä, kukkimisaikana 6–20 senttimetriä korkea kasvi. Varsi on pitkäkarvainen. Paksut ja nahkeat aluslehdet talvehtivat vihreinä ja kasvavat matalana ruusukkeena. Ruoti on 2–10 cm pitkä. Lehtilapa on 5–7 cm leveä ja parilehdykkäinen. Lehdyköitä on 3–5 kappaletta ja ne ovat vinosti vastapuikeita ja halkoisia. 1–3 cm pitkät varsilehdet kasvavat varren tyvestä yhdyskasvuisena suojuskiehkurana. Lehtilavan liuskat ovat ehyitä, mutkaisia, väriltään ruskeita ja keltakarvaisia. Kangasvuokon suurikokoinen kukka sijaitsee yksittäin varren päässä. Kukkaperä on kukkimisaikana 3–10 cm pitkä, hedelmävaiheessa jopa yli 30 cm pitkä. Kukan kehä on teriömäinen. 2–3 cm pitkiä kehälehtiä on kuusi kappaletta. Ne kukkivat kahtena hieman erilaistuneena kiehkurana, sisimmät kehälehdet ovat ulompia selvästi leveämpiä. Kehälehdet ovat sisäpinnaltaan lähes valkoisia ja ulkopinnaltaan keltaisia tai keskiosasta punaruskeita sekä ruskeakarvaisia. Suomessa kangasvuokon kukinta-aika on huhti-kesäkuussa. Hedelmistö koostuu n. 3 mm pitkistä karvaisista pähkylöistä, joissa on 2–5 cm pitkät odat. Kangasvuokko on myrkyllinen kasvilaji.[4][5]
Kangasvuokko risteytyy helposti hämeenkylmänkukan (P. patens) ja etelänkylmänkukan (P. pratensis) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[6][5]
LevinneisyysMuokkaa
Kangasvuokko on eurooppalainen kasvilaji. Laajempia esiintymiä tavataan Pyreneillä, Alpeilla, Itä-Saksassa, Puolassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa, Keski-Norjassa, Itä-Suomessa sekä Venäjällä Karjalankannaksella. Lisäksi pienempiä esiintymiä tavataan Espanjasta, Ranskasta, Balkanin niemimaalta ja Tanskasta.[5] Suomessa kangasvuokon levinneisyysalue seuraa harjuvyöhykettä lähinnä Etelä-Hämeestä Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Suomen esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle.[7][8]
ElinympäristöMuokkaa
Suomessa kangasvuokko kasvaa karuilla harjumäntykankailla. Sitä tavataan myös harjuteiden hiekkaisilla pientareilla ja polkujen reunoilla. Suomessa laji on vähentynyt soranoton, metsien umpeenkasvamisen, metsänhakkuiden ja keräilyn takia.[7] Keski- ja Etelä-Euroopassa kangasvuokon esiintymät keskittyvät vuoristoalueille.[5]
MuutaMuokkaa
Kangasvuokko on Etelä-Karjalan nimikkokasvi,[9] sekä ruotsalaisen Härjedalenin maakunnan maakuntakasvi.[5]
LähteetMuokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Pulsatilla vernalis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana Pulsatilla. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 5.11.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s.71, 74.
- ↑ a b c d e Den virtuella floran: Mosippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 5.11.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75.
- ↑ a b Uusitalo 2007, s. 68.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kangasvuokon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 74.