Kosteritsa
Kosteritsa[1] (myös Kostilitsa[2], ven. Гости́лицы, Gostilitsy) on kylä ja maalaiskunta Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängön pohjoisreunalla 56 kilometriä Pietarista lounaaseen.[3] Kunnan pinta-ala on 137,5 neliökilometriä. Asukkaita on 3700 henkeä (vuonna 2010).[4]
Paastonkylän eli Djatlitsyn pogostaan kuulunut[5] kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Sen nimi perustuu venäläiseen henkilönimeen Gostilo.[6] Vuonna 1731 keisarinna Anna Ivanovna lahjoitti seudun kylät Burkhard Christoph von Münnichille, joka aloitti Kosteritsan kartanon rakentamisen. Von Münnichin jouduttua epäsuosioon kartano siirtyi keisarinna Elisabetin suosikille Aleksei Razumovskille, joka perillisineen rakennutti näyttävän palatsi- ja puistokokonaisuuden. Vuodesta 1824 lähtien se kuului A.M. Potjomkinille, joka pystytti Andrei Stackenschneiderin suunnitteleman goottilaistyylisen palatsin. Kartanoalue raunioitui toisen maailmansodan aikana.[5]
Seudun asutus on koostunut ortodoksisista inkerikoista, venäläisistä sekä Serepetan luterilaiseen seurakuntaan kuuluneista inkerinsuomalaisista. Monet kylistä tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana. Nykyään Kosteritsan kuntaan kuuluvat keskuskylän lisäksi Krasnyi Bor (ven. Красный Бор), Läsinä tai Kläsinä (Клясино, Kljasino), Paastonkylä, Riekkinä (Зрекино, Zrekino), Uusi-Poru (Новый Бор, Novyi Bor) ja Vanha-Poru (Старый Бор, Staryi Bor).[4]
Kunnan alueella toimivia yrityksiä ovat Krasnaja Baltikan karjatila ja SV-Les. Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka, apteekki, palokunta, posti, pankki, huoltoasema, kahvila ja ruokatavarakaupat.[4]
Nähtävyyksiä ovat vuonna 1764 rakennettu ja hiljattain restauroitu Pyhän Kolminaisuuden kirkko, raunioitunut kartano- ja puistoalue, Paastonkylän Neitsyt Marian kirkko, Kosteritsan ja Kolokolnaja-mäen sotamuistomerkit sekä vuonna 1976 perustettu kasvinsuojelualue.[4][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Randefelt, Roland: Inkeri: tiekartta 1:200 000. Vantaa: Ingriainfo Oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3. Tiekartan suomenkielinen nimitieto on todennäköisesti väärä, ja liittyy lähistöllä sijainneeseen Hoseritsan (ven. Кожерицы, Kožeritsy) kylään.
- ↑ Esim. A.T.: Inkerinmaalta VI. Uusi Suometar, 13.04.1882, nro 84, s. 2.
- ↑ Datšnyi posjolok ”Malinovyje vetšera”: Gostilitsy mvechera.ru. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 17.5.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Lomonosovski raion: Gostilitskoje selskoje poselenije lomonosovlo.ru. Viitattu 17.5.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b Gostilitskoje selskoje poselenije: Istorija Gostilits gostilizi.info. Viitattu 16.5.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b Kultura Leningradskoi oblasti: Gostilitsy enclo.lenobl.ru. Viitattu 16.5.2011. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]