Wikipedia

Serepetta

Serepetta[1] (ven. Жеребя́тки, Žerebjatki) on entinen kylä ja entinen luterilainen seurakunta Inkerissä. 1700-luvun puoliväliin saakka se tunnettiin nimellä Uusi-Puura. Seurakunta kuului Itä-Inkerin rovastikuntaan.

Inkerin luterilaiset seurakunnat.
Serepetan kirkko vuonna 1911.

Kylä muokkaa

Serepetan kylä mainitaan vuoden 1676 aineistoon perustuvassa kartassa[2]. Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 siellä asui 52 savakkoa ja yksi äyrämöinen[3]. Kylän asukkaat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Myöhemmin Serepetta kuului Metussin volostin Porun kyläkuntaan. Kylässä oli suomalais-virolainen koulu.[2]

Neuvostoaikana Serepetta kuului vuorotellen Hoseritsan, Porun ja Saastrovan kyläneuvostoihin. Syyskuusta 1941 lähtien sen läheltä kulki Oranienbaumin sillanpääaseman rintamalinja. Sodassa tuhoutunutta kylää ei jälleenrakennettu.[2]

Seurakunta muokkaa

Saamostin pogostaan kuulunut seurakunta on perustettu ennen vuotta 1640[4]. Sen nimenä oli aluksi Uusi-Puura[5] (ruots. Novabura[4]), koska kirkko ja pappila sijaitsivat samannimisessä kylässä[5]. Vuoteen 1644 saakka seurakunnalla oli yhteinen kirkkoherra Hevaan kanssa[4]. Ruotsalaisajan lopulla Uudessa-Puurassa oli oma kirkkoherra ja kappalainen[6].

1700-luvun puolivälissä kirkko siirrettiin kirkko ja pappila venäläistyneestä Uuden-Puuran (Nova-Bura) kylästä Serepettaan (ven. Zerebjatka), jonka mukaan seurakunta sai uuden nimensä.[7] Kirkko korjattiin jo vuoden 1763 tienoilla ja uudelleen 1800-luvun alussa. Vuonna 1846 valmistui uusi kivinen pyhän Mikaelin kirkko. Sen kustansivat pääosin paikalliset tilanomistajat, varsinkin Lopuhkinan kartanonherra Paul von Bottom, joka sai jälkeläisineen patronaattioikeuden. Vuodesta 1862 lähtien kirkkoherran valitsivat seurakuntalaiset.[6]

Vuoden 1860 tienoilla Serepetan seurakuntaan kuului noin 1 100 suomalaista[5]. Keisarivallan aikana sinne siirrettiin paljon venäläisiä, jotka syrjäyttivät suomalaisia. Baltian rautatien rakentamisen jälkeen vuosisadan lopulla seudulle muutti paljon virolaisia.[7] Vuonna 1905 seurakunnassa oli noin 1 600 suomalaista, noin 1 200 virolaista, 41 saksalaista, neljä ruotsalaista ja yksi latvialainen. 1900-luvun alussa Serepetassa pidettiin vuosittain 60 suomenkielistä, 30 vironkielistä ja neljä saksankielistä jumalanpalvelusta.[6] Vuonna 1917 seurakunnassa oli lähes yhtä paljon virolaisia kuin suomalaisia[5].

Kaprion ja Serepetan virolaisilla oli vuonna 1924 yhteinen seurakunta ja vuonna 1929 ne mainitaan erillisinä seurakuntina. Serepetan suomalaisen seurakunnan toiminta jatkui vuoteen 1935 saakka, jolloin kirkko suljettiin.[6]

Toisen maailmansodan aikana osa väestöstä jäi Leningradin piiritykseen ja evakuoitiin eri puolille Neuvostoliittoa. Saksalaisten miehitysalueella olleet suomalaiset siirrettiin vuonna 1943 Suomeen.[8] Nykyään seurakunnan alue kuuluu Leningradin alueen Lomonosovin piiriin.

Serepetan kylät muokkaa

Serepetta oli pääasiassa ortodoksisen väestön – venäläisten ja inkerikkojen – asuttamaa seutua. 1800-luvulla alueen väestöstä oli inkerinsuomalaisia vain noin neljännes, inkerikkoja toinen neljännes ja venäläisiä puolet. Suomalaiset olivat etupäässä savakoita, mutta eräissä kylissä asui myös äyrämöisiä.[9]

  • Ahokylä (s-v)
  • Boola (s-v)
  • Uusi-Dobrenitsa (s-v)
  • Vanha-Dobrenitsa (s-v)
  • Hoseritsa (s-v)
  • Jakove (s-v)
  • Joenkylä (i)
  • Kivikko (s-i-v)
  • Kläsinä (s-v)
  • Kondova (s-v)
  • Korkka (s-i-v)
  • Kyprynkylä (s-v)
  • Levola (s-v)
  • Lopuhkina (s)
  • Malkusi (s-v)
  • Martisi (s-v)
  • Uusi-Medusa (i-s)
  • Vanha-Metussi eli Vanha-Medusa (i-s)
  • Motolitsa (s-v)
  • Muhkovitsa (s-v)
  • Nikkarila (s-v)
  • Perliisilä (s-v)
  • Uusi-Poru (i)
  • Vanha-Poru (s-v)
  • Uusi-Puura (s-v)
  • Vanha-Puura (s-v)
  • Riekkinä (s)
  • Keski-Ruitsa (i)
  • Ylä-Ruitsa (i)
  • Ruitsankontu (i)
  • Saastrova (s-v)
  • Savolssina (s-v)
  • Serepetta (s-v)
  • Slepinä (s-v)
  • Suokylä (s-v)
  • Terentilä (s)
  • Velikaisi (s-v)
  • Vilppusi (s-v)
  • Väinkylä (s-v)
  • Vääräperä (s-v)
  • Äilälä (s-v)

I – inkerikkoja, s – suomalaisia, v – venäläisiä.[5]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Arkistoitu . Viitattu 18.10.2015. (viroksi)
  2. ↑ a b c Sprosi u krajeveda (kysymys 1634) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 10.2.2016. (venäjäksi)
  3. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 75. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  4. ↑ a b c Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stiftsstyrelsen, församlingars prästerskap ock skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 129. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X. (ruotsiksi)
  5. ↑ a b c d e Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 48–50. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  6. ↑ a b c d Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 217–219. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b Serepetta, Tietosanakirja. Osa 8, palsta 1132. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  8. ↑ Virtuaali-Inkeri inkeri.com. Viitattu 10.2.2016.
  9. ↑ A. Tiisnekka: Inkerinmaalta VI Uusi Suometar. 13.4.1882. Viitattu 10.2.2016.
 
Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Serepetta&oldid=22162392”