Tuutarin kirkko 1911

Tuutari[1] (venäjäksi Дудерово, Дудорово, Дудергоф, ruotsiksi Duderhof, Dudern) on luterilainen seurakunta keski-Inkerissä. Seurakunnan kirjoilla oli aikoinaan 6 500 henkeä (1937). Nykyisin alueen suurin asutus on Taaitsa, jossa on muun muassa inkeriläisvanhusten palvelutalo. Tuutarissa sijaitsee myös hiihto- ja laskettelukeskus Tuutari Park.

HistoriaMuokkaa

Tuutari on yksi Inkerin vanhimpia seurakuntia. Se perustettiin jo Ruotsin vallan aikana. Ensimmäinen pappi oli Henrikus Mathiae, joka nimitettiin vuonna 1640. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Novikalan (Nowikola) kylässä (nykyinen Kraassela), johon myöhemmin rakennettiin Venäjän keisarin palatsi Krasnoje Selo. Pappila sijaitsi Rötsänsillän ja Kaukaisten kylien välillä. Seurakunnalla oli myös kappeli, joka sijaitsi Mölkön- eli Kirkonmäellä. Molemmat, kirkko ja pappila, hävitettin Isonvihan aikana.[2]

Seurakunnasta erotettiin vuonna 1642 Tyrön seurakunta.[3] Vuonna 1736 rakennettiin pastorin Johann Henrik Hoppiuksen aloitteen uusi puinen kirkko Mölkönmäelle, missä aikaisemmin oli ollut kapelli.[2] Samaan aikaan alkoi uuden kappelin rakennus Hietamäelle, mikä sitten oli Tuutarin kappeliseurakunta. Vuonna 1760 hajoitettiin vanha kirkko Mölkönmäellä ja rakennettiin samaan paikkaan uusi.[2]

Nykyinen, toisessa maailmansodassa raunioitunut kivikirkko rakennettiin 1836 tsaari Nikolai I:n lahjoittamin varoin. Se oli alueen suurimpia kirkkoja 2 200 istumapaikkoineen. Uusi kirkko vihittiin 28. heinäkuuta 1836 Pyhän Kolminaisuuden nimeksi.

Akateemisen Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tuutarissa oli 49 kylää, jossa eli 3836 henkiä, kenestä 2656 oli äyrämöiset ja 1180 savakot.[4]

Vuonna 1865 seurakunnan väkiluku oli 3674 ja vuonna 1917 6161 henkeä.[2] Vuonna 1897 tuli Hietamäen seurakunta itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta oman pappinsa sai vasta 1909.

11. toukokuuta 1939 otettiin kirkko Leningradin toimeenpanevan komitean päätöksellä seurakunnalta pois ja suljettiin. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti. 1950-luvulla kirkon rauniot räjäytettiin ja purettiin. Nykyään on paikkalla hiihtokeskus Tuutari Park.

Tuutarin seurakunnan nykyinen kirkko on rakennettu läheiseen Pikkolan kylään pääosin suomalaisin talkoovoimin. Kouvolan seurakunta Suomessa on tukenut Tuutarin seurakuntaa kirkkohankkeen toteuttamisessa sekä taloudellisesti että talkoovoimin. Kirkko on rakennettu arkkitehti Pentti Kärjen suunnitelmien mukaan, ja se vihittiin käyttöön helatorstaina vuonna 2006.

PapitMuokkaa

Tuutarin kylätMuokkaa

Tuutarin seurakunnan suomalaiskyliä[2][5]:

  1. Alajoki eli Suuri-Pikko
  2. Ala-Kyttälä
  3. Hannola
  4. Hieprola
  5. Hirvosi eli Ruotsi
  6. Honkasi eli Hämäläinen eli Ylä-Sparri
  7. Humalisto
  8. Härkösi
  9. Hörkkölä eli Hörkönkylä eli Lastika
  10. Ihalaisi eli Susi
  11. Jänismäki
  12. Järvelä eli Pieni-Karhila
  13. Kappisi
  14. Karhila eli Suuri-Karhila
  15. Kaurasaari eli Kagrasaari
  16. Kavelahti
  17. Kippola
  18. Kirkonkylä
  19. Kirppula
  20. Kirveelä
  21. Koirova eli Suomen-Koirova
  22. Korpelaisi
  23. Kuittila
  24. Kurikka
  25. Kurkela
  26. Kyllisi
  27. Kylmälä eli Parrila eli Pakkaisi
  28. Kämärä
  29. Laakala
  30. Lamppula
  31. Leininmäki
  32. Lemetinmäki
  33. Lintusi
  34. Merosi
  35. Metsävainikka eli Venäjänrasi
  36. Muikkala
  37. Murjala eli Kotsala
  38. Myrälä
  39. Mäkäläisi eli Pieni-Pikko
  40. Mäntyharju eli Ilmastit eli Koivistoisi
  41. Naumosi
  42. Niisnova
  43. Nuijala eli Pieni-Kapasi
  44. Nurkkaporu eli Pori
  45. Närhilä eli Tuippo
  46. Pajula
  47. Parkonmäki
  48. Partasi
  49. Peikalaisi
  50. Pelkola eli Repola
  51. Peräkylä
  52. Pikkola
  53. Pulkkisenmäki
  54. Pökkösenmäki
  55. Pöllälä
  56. Raja-Leinilä
  57. Raskela
  58. Riehkala eli Kapasi
  59. Routeli eli Routela
  60. Ryytteli
  61. Rännilä
  62. Rötsälä
  63. Saarela eli Karvala
  64. Saksala
  65. Suolasi
  66. Taaitsa
  67. Tallikkola eli Kekkilä
  68. Talsinmäki eli Talsila
  69. Tolppala
  70. Tuippola
  71. Uusi-Ihalaisi
  72. Uusikylä
  73. Variksela eli Vauhkola
  74. Viholaisi
  75. Viittala eli Suuri-Viittala,
  76. Villasi
  77. Ylä-Kyttälä
  78. Ylipelto eli Pieni-Viittala

Alajoki ja Mäkäläisi muodostivat aiemmin yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Peroja eli Pikko. Härkösi ja Merosi muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lottu eli Lottula. Kirppula, Raskela ja Saksala muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lokovala. Kyllisi, Lamppula, Peikolaisi ja Rännilä muodostivat yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Nurkkala. Ala-Kyttälä, Lintusi, Naumosi ja Ylä-Kyttälä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Revonpesät eli Palmula eli Romukolkka. Jänismäki, Leininmäki, Lemetinmäki, Parkonmäki, Pulkkisenmäki, Pökkösenmäki ja Talsinmäki eli Talsila muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Sulkula eli Mäkikylät eli Ylikylät. Myrälä, Korpelaisi, Rötsälä ja Ryytteli muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Tököttilä.

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
  2. a b c d e Metiäinen, Aappo & Kurko Kaarlo: Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu, s. 24-26. K.F. Puromiehen Kirjapaino O.Y., 1960.
  3. Kuortti, Aatami: Inkerin kirkon vaikeita vuosia, s. 160. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, 1963.
  4. Keppen, Petr, 1793-1864.: Erklärender Text zur der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. Commissionäre der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften, 1867. 874725952. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2020).
  5. Vainikka, Aatami: Tunsitko Tuutarin?. Inkeriläisten viesti, huhtikuu 1970.
Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.