Tuutari
Tuutari[1] (venäjäksi Дудерово, Дудорово, Дудергоф, ruotsiksi Duderhof, Dudern) on luterilainen seurakunta keski-Inkerissä. Seurakunnan kirjoilla oli aikoinaan 6 500 henkeä (1937). Nykyisin alueen suurin asutus on Taaitsa, jossa on muun muassa inkeriläisvanhusten palvelutalo. Tuutarissa sijaitsee myös hiihto- ja laskettelukeskus Tuutari Park.
HistoriaMuokkaa
Tuutari on yksi Inkerin vanhimpia seurakuntia. Se perustettiin jo Ruotsin vallan aikana. Ensimmäinen pappi oli Henrikus Mathiae, joka nimitettiin vuonna 1640. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Novikalan (Nowikola) kylässä (nykyinen Kraassela), johon myöhemmin rakennettiin Venäjän keisarin palatsi Krasnoje Selo. Pappila sijaitsi Rötsänsillän ja Kaukaisten kylien välillä. Seurakunnalla oli myös kappeli, joka sijaitsi Mölkön- eli Kirkonmäellä. Molemmat, kirkko ja pappila, hävitettiin Isonvihan aikana.[2]
Seurakunnasta erotettiin vuonna 1642 Tyrön seurakunta.[3] Vuonna 1736 rakennettiin pastorin Johann Henrik Hoppiuksen aloitteen uusi puinen kirkko Mölkönmäelle, missä aikaisemmin oli ollut kapelli.[2] Samaan aikaan alkoi uuden kappelin rakennus Hietamäelle, mikä sitten oli Tuutarin kappeliseurakunta. Vuonna 1760 hajoitettiin vanha kirkko Mölkönmäellä ja rakennettiin samaan paikkaan uusi.[2]
Nykyinen, toisessa maailmansodassa raunioitunut kivikirkko rakennettiin 1836 tsaari Nikolai I:n lahjoittamin varoin. Se oli alueen suurimpia kirkkoja 2 200 istumapaikkoineen. Uusi kirkko vihittiin 28. heinäkuuta 1836 Pyhän Kolminaisuuden nimeksi.
Akateemisen Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tuutarissa oli 49 kylää, jossa eli 3836 henkiä, kenestä 2656 oli äyrämöiset ja 1180 savakot.[4]
Vuonna 1865 seurakunnan väkiluku oli 3674 ja vuonna 1917 6161 henkeä.[2] Vuonna 1897 tuli Hietamäen seurakunta itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta oman pappinsa sai vasta 1909.
11. toukokuuta 1939 otettiin kirkko Leningradin toimeenpanevan komitean päätöksellä seurakunnalta pois ja suljettiin. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti. 1950-luvulla kirkon rauniot räjäytettiin ja purettiin. Nykyään on paikkalla hiihtokeskus Tuutari Park.
Tuutarin seurakunnan nykyinen kirkko on rakennettu läheiseen Pikkolan kylään pääosin suomalaisin talkoovoimin. Kouvolan seurakunta Suomessa on tukenut Tuutarin seurakuntaa kirkkohankkeen toteuttamisessa sekä taloudellisesti että talkoovoimin. Kirkko on rakennettu arkkitehti Pentti Kärjen suunnitelmien mukaan, ja se vihittiin käyttöön helatorstaina vuonna 2006.
PapitMuokkaa
- 1640 Henrikus Mathiae
- 1640–1652 Johannes Lifmannus
- 1661–1666 Olanius Elgfot
- 1669–1675 Johannes Kasper Köher (Köcher)
- 1686–1695 Johann Reuter
- 1705–1708, 1721-1728 (†) Abraham Wasselmann
- 1728–1729 Johan Alopaeus
- 1728–1729 Carl Hoppius
- 1729–1757 (†) Johann Henrik Hoppius
- 1748–1778 (†) Peter Johan Hoppius
- 1765 David Vattolin
- 1769–1781 Carl Helledal
- 1781–1809 (†) Samuel Sigfrid Bock
- 1781–1786 (†) Jakob Grenfors
- 1787 Esaias Kolander
- 1788–1793 Johan Salen
- 1797 Henrik Johan Uskelin
- 1794–1821 (1828 †) Henrik Wilhelm Bock
- 1800 Johann Jakob Estlander (adj)
- 1803 Henrik Gabriel Krusberg (adj)
- 1803–1815 (†) Andres Magnus Hedén (adj)
- 1818 Georg Daniel Salomon Lundberg (adj)
- 1820–1862 Zachris Finnander (adj, vicepastor)
- 1821 Johann Josef Grundström (adj)
- 1822–1823 Eric Finnera (adj)
- 1831–1833 Gustaf Vilhelm Kellback (adj)
- 1834–1846, 1866 Reinhold Jonas Cawén (adj)
- 1848–1858 Karl Johan Cederblad (adj)
- 1861–1862 August Wilhelm Bergmann (adj)
- 1862–1868 Johan Christopher Öhquist
- 1863–1868 Gustav Robert Thornell (adj)
- 1865–1871 (†) Johan Peter Boström (adj)
- 1868–1878 (†) Gustav Vestenius
- 1868 Johan Wilhelm Moorman (adj)
- 1872–1873 Jakob Wilhelm Bärlund (adj)
- 1873–1875 Anders Theodor Winter (adj)
- 1875 Alexander Borkvist (adj)
- 1876–1879 Konstantin Siitonen (adj)
- 1878–1909 (†) Aloys Jeremias Piispanen
- 1880–1881 Johan Wilhelm Aelstedt (adj)
- 1883–1885 Johann Alexander Tengen (adj)
- 1887–1888 August Alfred Mörön (adj)
- 1889–1890 Matti Jaatinen (adj)
- 1890–1893 Sakari Hämäläinen (adj)
- 1893–1901 Bruno Aloys Piispanen (adj)
- 1902 Jooseppi Arra (adj)
- 1903–1904 Antti Kusta Vuotila (adj)
- 1904–1905 Albin Hukkanen (adj)
- 1906–1910 Johannes Siitonen (adj)
- 1908 Oskar Wilhelm Lindberg (adj)
- 1910–1919 Jaakko Raski
- 1919–1921 Konstantin Siitonen
- 1919–1921 Leo Johannes Schulz
- 1922–1937 Selim Jalmari Laurikkala
- 1937 Pekka Braks
- 25.05.1937–1938 Abraham Koskelainen
Tuutarin kylätMuokkaa
Tuutarin seurakunnan suomalaiskyliä[2][5]:
- Alajoki eli Suuri-Pikko
- Ala-Kyttälä
- Hannola
- Hieprola
- Hirvosi eli Ruotsi
- Honkasi eli Hämäläinen eli Ylä-Sparri
- Humalisto
- Härkösi
- Hörkkölä eli Hörkönkylä eli Lastika
- Ihalaisi eli Susi
- Jänismäki
- Järvelä eli Pieni-Karhila
- Kappisi
- Karhila eli Suuri-Karhila
- Kaurasaari eli Kagrasaari
- Kavelahti
- Kippola
- Kirkonkylä
- Kirppula
- Kirveelä
- Koirova eli Suomen-Koirova
- Korpelaisi
- Kuittila
- Kurikka
- Kurkela
- Kyllisi
- Kylmälä eli Parrila eli Pakkaisi
- Kämärä
- Laakala
- Lamppula
- Leininmäki
- Lemetinmäki
- Lintusi
- Merosi
- Metsävainikka eli Venäjänrasi
- Muikkala
- Murjala eli Kotsala
- Myrälä
- Mäkäläisi eli Pieni-Pikko
- Mäntyharju eli Ilmastit eli Koivistoisi
- Naumosi
- Niisnova
- Nuijala eli Pieni-Kapasi
- Nurkkaporu eli Pori
- Närhilä eli Tuippo
- Pajula
- Parkonmäki
- Partasi
- Peikalaisi
- Pelkola eli Repola
- Peräkylä
- Pikkola
- Pulkkisenmäki
- Pökkösenmäki
- Pöllälä
- Raja-Leinilä
- Raskela
- Riehkala eli Kapasi
- Routeli eli Routela
- Ryytteli
- Rännilä
- Rötsälä
- Saarela eli Karvala
- Saksala
- Suolasi
- Taaitsa
- Tallikkola eli Kekkilä
- Talsinmäki eli Talsila
- Tolppala
- Tuippola
- Uusi-Ihalaisi
- Uusikylä
- Variksela eli Vauhkola
- Viholaisi
- Viittala eli Suuri-Viittala,
- Villasi
- Ylä-Kyttälä
- Ylipelto eli Pieni-Viittala
Alajoki ja Mäkäläisi muodostivat aiemmin yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Peroja eli Pikko. Härkösi ja Merosi muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lottu eli Lottula. Kirppula, Raskela ja Saksala muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lokovala. Kyllisi, Lamppula, Peikolaisi ja Rännilä muodostivat yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Nurkkala. Ala-Kyttälä, Lintusi, Naumosi ja Ylä-Kyttälä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Revonpesät eli Palmula eli Romukolkka. Jänismäki, Leininmäki, Lemetinmäki, Parkonmäki, Pulkkisenmäki, Pökkösenmäki ja Talsinmäki eli Talsila muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Sulkula eli Mäkikylät eli Ylikylät. Myrälä, Korpelaisi, Rötsälä ja Ryytteli muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Tököttilä.
KuviaMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
- ↑ a b c d e Metiäinen, Aappo & Kurko Kaarlo: Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu, s. 24-26. K.F. Puromiehen Kirjapaino O.Y., 1960.
- ↑ Kuortti, Aatami: Inkerin kirkon vaikeita vuosia, s. 160. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, 1963.
- ↑ Keppen, Petr, 1793-1864.: Erklärender Text zur der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. Commissionäre der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften, 1867. 874725952. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2020).
- ↑ Vainikka, Aatami: Tunsitko Tuutarin?. Inkeriläisten viesti, huhtikuu 1970.
Inkere • Jaama • Järvisaari • Haapakangas • Hatsina • Hevaa • Hietamäki • Kaprio • Kattila • Keltto • Kolppana • Koprina • Kupanitsa • Lahti • Lempaala • Liissilä • Markkova • Miikkulainen • Moloskovitsa • Narvusi-Kosemkina • Novasolkka • Pyhä Maria (Pietari) • Pähkinälinna • Ropsu • Rääpyvä • Saari • Serepetta • Siestarjoki • Skuoritsa • Soikkola • Spankkova • Toksova • Tuutari • Tyrö • Valkeasaari • Venjoki • Viron Inkeri • Vuole