Taaitsa[1] (ven. Та́йцы, Taitsy) on kaupunkikunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee 10 kilometriä Hatsinasta pohjoiseen ja 32 kilometriä Pietarista etelään. Kunnassa on 6 600 ja taajamassa 2 900 asukasta (vuonna 2020)[2].

Taaitsa
Тайцы, Taitsy
Taaitsan kartano.
Taaitsan kartano.
vaakuna
vaakuna

Taaitsa

Koordinaatit: 59°39′47″N, 30°6′51″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Hatsinan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 39,63 km²
Väkiluku (2020) 6 600









Pyhittäjä Aleksein kirkko.
Taaitsan kunta Hatsinan piirin kartalla.

MaantiedeMuokkaa

Taaitsan kunnan pinta-ala on 39,63 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu idässä ja etelässä Hatsinan piirin Verevän ja lännessä Puutostin kuntiin sekä pohjoisessa Lomonosovin piirin Villasin kuntaan[4]. Pinta-alasta 47,8 % on maatalousmaata, 27,3 % metsää, 17,6 % asuinaluetta ja 4,7 % suojelualuetta[5].

Kunta sijaitsee Inkerin ylängön koillisrinteellä. Pinnanmuodostusta leimaa kaakkoon viettävä kumpuileva moreenitasanko. Seudulla esiintyy karstimuodostumia.[6] Vesistöistä huomattavin on Inkereenjoen sivujoki Verevä (ven. Verevka)[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve ja kalkkikivi[8]. Taaitsan kartanon puistoalue on luonnonsuojelukohde[9].

AsutusMuokkaa

Kuntaan kuuluu 13 asutuskeskusta: Taaitsan kaupunkimainen taajama, Härkösenmäen (ven. Gjargino), Iistinän (Istinka), Ikattilan (Staritsy), Iunuskoin (Bolšaja Ivanovka), Kolotuhan (Novaja), Niisnovan (Nižnjaja), Nikreuksenkylän (Malaja Ivanovka), Outoskin (Aleksandrovka), Pienen-Taaitsan eli Kakkaramäen (Malyje Taitsy), Suuren-Taaitsan (Bolšyje Taitsy) ja Tehvinan (Tihvinka) kylät sekä Sverdloville nimetyn parantolan asutus[10]. Puutarhapalsta-alueita on kuusi[11]. Kesäasukkaita on saman verran kuin vakituisia asukkaita[12].

HistoriaMuokkaa

Taaitsan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Paikkakunta on saanut nimensä lähellä sijaitsevista lähteistä, joiden vettä ryhdyttiin vuonna 1774 johtamaan Saaren ja Pauluskoin puistoihin. 1770-luvulla rakennettiin Taaitsan kartano, jonka puistoa on kuvannut venäläinen taiteilija Semjon Štšedrin. 1800-luvulta lähtien Taaitsa oli suosittua huvilaseutua, jossa asui kesäisin muun muassa säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov. Taajama on perustettu vuonna 1960.[13]

Ennen toista maailmansotaa seudulla asui inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Skuoritsan luterilaiseen seurakuntaan. Osa kylistä oli venäläisiä ja eräät suomalais-venäläisiä sekakyliä. Sodan aikana saksalaisten miehitysalueelle jääneet suomalaiset siirrettiin Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Suomalaisia ei kuitenkaan päästetty heti kotiseudulleen, ja myöhemminkin vain harvat onnistuivat palaamaan.[14]

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Taaitsan kautta kulkee Kraasselan ja Hatsinan välinen maantie ja rautatie. Kunnasta on linja-auto- ja paikallisjunayhteydet Pietariin ja Hatsinaan.[15]

Paikallisia elinkeinoja ovat maatalous, teollisuus ja rakentaminen[16]. Taaitsan maatalousyritys on erikoistunut maidon tuotantoon ja puutarhaviljelyyn[17]. Teollisuus tuottaa puutavaraa, huonekaluja, erikoisvaatteita ja elintarvikkeita. Kunnassa toimii kolme suurta rakennusyritystä.[18] Puolet työvoimasta käy töissä Pietarissa tai Hatsinassa[19].

Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, musiikkikoulu, lasten harrastuskeskus, poliklinikka, vanhusten palvelutalo sekä kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus kirjastoineen[20].

Matkailu ja nähtävyydetMuokkaa

Kunnassa on paljon huvila-asutusta. Demidovin kartano Suuressa-Taaitsassa on Unescon maailmanperintökohde. Toinen huomattava nähtävyys on vuosina 1914–1916 rakennettu pyhittäjä Aleksein kirkko Taaitsan taajamassa.[21]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 238. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2020 goda gks.ru. Viitattu 28.5.2020.
  3. Projekt, s. 21.
  4. Projekt, s. 7.
  5. Projekt, s. 21–22.
  6. Projekt, s. 13–14.
  7. Projekt, s. 12.
  8. Projekt, s. 17.
  9. Projekt, s. 30.
  10. Projekt, s. 42–43.
  11. Projekt, s. 34.
  12. Projekt, s. 49.
  13. Taitsy Kultura Leningradskoi oblasti. Viitattu 28.5.2020.
  14. Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (tekstiosa ja kyläluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  15. Projekt, s. 74–76.
  16. Projekt, s. 31.
  17. Projekt, s. 33.
  18. Projekt, s. 35–36.
  19. Projekt, s. 31.
  20. Projekt, s. 53–56.
  21. Projekt, s. 58–63.

Aiheesta muuallaMuokkaa