Avaa päävalikko

Taaitsa[1] (ven. Та́йцы, Taitsy) on kaupunkimainen taajama ja kunta Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Pietarin ja Hatsinan välisen rautatien varrella, 32 km Pietarista etelään. Taajamassa on asukkaita 3 100 henkeä ja kunnassa 6 500 (vuonna 2013).lähde?

Taaitsa
(Taitsy)
Тайцы
vaakuna
vaakuna
Taaitsan sijainti Hatsinan piirissä
Taaitsan sijainti Hatsinan piirissä
Valtio Venäjä
Subjekti Leningradin alue
Piiri Hatsina
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 40,3 km²
Väkiluku (2013) 6 496
 – Tiheys 161,2 as./km²









Taajaman lähellä sijaitsevat entiset inkerinsuomalaiset kylät Suuri-Taaitsa (ven. Большие Тайцы, Bolšyje Taitsy) ja Pieni-Taaitsa eli Kakkaramäki (ven. Малые Тайцы, Malyje Taitsy). Lisäksi Taaitsan kuntaan kuuluvat seuraavat kylät: Härkösenmäki (ven. Гяргино, Gjargino), Iistinä (ven. Истинка, Istinka), Ikattila (ven. Старицы, Staritsy), Iunuskoi (ven. Большая Ивановка, Bolšaja Ivanovka), Kolotuha (ven. Новая, Novaja), Niisnova (ven. Нижняя, Nižnjaja), Nikreus tai Nikreuksenkylä (ven. Малая Ивановка, Malaja Ivanovka), Outoski (ven. Александровка, Aleksandrovka), Tehvina (ven. Тихвинка, Tihvinka) sekä Sverdloville nimetyn parantolan asutus (ven. Санаторий имени Свердлова).

Kunnan pääelinkeino on maatalous. Taaitsassa on vuonna 1915 rakennettu ortodoksinen pyhän Aleksin kirkko ja inkeriläisten vanhusten palvelutalo. Seudulla on paljon huvila-asutusta.

Taaitsassa sijaitsee Venäjän 54. ilmapuolustusarmeijakunnan esikunta.[2]

HistoriaMuokkaa

 
Taaitsan Pyhän Aleksin kirkko

Taaitsan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Paikkakunta on saanut nimensä lähellä sijaitsevista lähteistä, joiden vettä ryhdyttiin vuonna 1774 johtamaan Saaren ja Pauluskoin puistoihin. 1770-luvulla seudulle rakennettiin kartano, jonka puistoa on kuvannut venäläinen taiteilija Semjon Štšedrin. 1880-luvulla Taaitsassa asui kesäisin säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov. Taajama on perustettu vuonna 1960.

Ennen toista maailmansotaa seudulla asui inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Skuoritsan luterilaiseen seurakuntaan. Osa kylistä oli venäläisiä ja eräät suomalais-venäläisiä sekakyliä. Sodan aikana saksalaisten miehitysalueelle jääneet suomalaiset siirrettiin Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Suomalaisia ei kuitenkaan päästetty heti kotiseudulleen, ja myöhemminkin vain harvat onnistuivat palaamaan.

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 238. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi (s. 75) Maanpuolustuskorkeakoulu, strategian laitos. Helsinki 2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa