Andrei Stackenschneider

Andrei Ivanovitš Stackenschneider (Štakenšneider) (ven. Андре́й Ива́нович Штакеншне́йдер, 6. maaliskuuta (J: 22. helmikuuta) 1802 Hatsinan lähellä – 20. elokuuta (J: 8. elokuuta) 1865 Moskova) oli saksalaissyntyinen venäläinen arkkitehti.

Nikolai Terebenevin maalaama Andrei Stackenschneiderin muotokuva.

Andrei Stackenschneider opiskeli vuosina 1815–1821 Pietarin taideakatemiassa, jossa hän myöhemmin toimi opettajana ja vuodesta 1844 professorina. Stackenschneider työskenteli vuodesta 1825 lähtien Iisakin kirkon rakennustyömaalla ja vuonna 1833 hänestä tuli keisarillinen hoviarkkitehti. Vuonna 1834 hän sai akateemikon arvonimen.[1]

Stackenschneider on eklektistisen arkkitehtuurin edustaja, joka yhdisteli etupäässä renessanssin ja barokin vaikutteita. Hänen tärkeimpiä töitään ovat Marian palatsi (1839–1844), Beloselski-Belozerskin palatsi (1846–1848), suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin palatsi (Työn palatsi, 1853–1861) ja suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin palatsi (1857–1861) Pietarissa. Arkkitehti tunnetaan myös mestarillisena sisustussuunnittelijana. Hänen kotinsa oli 1850–1860-luvuilla yksi Pietarin kulttuurielämän keskuksista.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 667–668. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  2. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 668. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Stackenschneider.