Kelloselkä
Kelloselkä on kylä Sallan kunnassa noin 16 kilometrin päässä koilliseen Sallan keskustasta kantatie 82:n varrella. Nimi Kelloselkä tulee saamen kielen sanasta Kielas. Kielas tarkoittaa "Isoa maata, josta lähtee kannas kuin nurin käännetyn veneen köli, ja usein se on jokien välissä". Kylä sijaitsee Aatsinkijoen ja Kello-ojan välissä, johon työntyy kannas, köli, korkeammasta maasta, joka nykyään tunnetaan Kelloselkä-nimellä.[1] Kylässä on noin 140 asukasta. Kylässä on rajavartioasema, ja rautatieasema. Kelloselässä on myös rataosuuden Laurila–Kelloselkä itäinen päätepiste. Radan liikenne lakkasi joulukuussa 2012[2].
Kelloselän ala-aste toimi vuoteen 2014 saakka.
Kelloselkä rajoittuu etelässä Aatsingin kylään, idässä Venäjän rajaan.
Kelloselän läpi kulkee UKK-reitti joka on osa Euroopan kaukovaellusreitti E10:ä. Matkailutie Via Karelian toinen päätepiste sijaitsee Sallan Kelloselän rajanylityspaikalla.
Historia muokkaa
Talvisodassa kylän valtasi Neuvostoliiton 122. divisioona 10. joulukuuta 1939, jonka hyökkäystä vastassa oli Erillinen pataljoona 17 (Er.P 17). Taisteluita käytiin nykyisen kantatie 82 varrella Aatsinkijoen länsipuolella, jossa suomalaiset viivyttivät Neuvostoliiton etenemistä ja hankkivat aikaa pääjoukkojen ryhmittymiseen puolustusasemiin kylän keskustaan. Väärinkäsitysten vuoksi näistä asemista vetäydyttiin lähes taisteluitta seuraavan yön aikana. Kelloselkä pysyi Neuvostoliiton miehittämänä Moskovan rauhaan asti. Kylän asukkaat oli evakuoitu sodan tieltä 3. joulukuuta 1939, ensin autoilla Kemijärvelle ja siitä eteenpäin junalla. Suuri osa kyläläisistä evakuoitiin Karunkiin.
Jatkosodan syttyessä Neuvostoliitto pommitti kylää 25. kesäkuuta 1941. Kylä ei jatkosodan aikana ollut sotatoimialueena vaan rintama oli idempänä. Partisaanit tekivät kuitenkin iskuja kylän alueella katkaistakseen saksalaisten huoltoreitin.
Kylän syrjäisimmät talot ja lapsiperheet oli evakuoitu jo heinäkuussa 1944 ennen Lapin sodan syttymistä. Evakkopitäjiä olivat Kempele, Halsua, Kortesjärvi, Kaustinen, Säräisniemi, Kälviä, Pyhäsalmi ja Ylä-Veteli.[3] Taistelutoimintaa saksalaisten ja suomalaisten välillä ei Kelloselässä käyty. Vetäytyessään pohjoiseen saksalaiset jättivät jälkeensä paljon miinoja jotka sitten vaativat siviiliuhreja sodan jälkeen.
Ensimmäinen radio kylään hankittiin 1920, ensimmäinen puhelin 1948 ja ensimmäinen televisio 1965. Sähköt saatiin loppuvuodesta 1949.[4]
Postitoimisto aloitti kylässä sotien jälkeen. Postitoimisto lopetettiin 28. toukokuuta 1991.[5]
Kelloselän rajanylityspaikka avattiin virallisesti liikenteelle 27. syyskuuta 2002. Avauksen suorittivat Venäjän ja Suomen pääministerit Mihail Kasjanov ja Paavo Lipponen.
Muuta muokkaa
Osa Aki Kaurismäen elokuvan Ariel kohtauksista on kuvattu Kelloselässä.
Tunnettuja kelloselkäläisiä muokkaa
- Nestori Kellokumpu, runoilija
- Martti Meinilä, ampumahiihtäjä
- Maija Kellokumpu, taiteilija
Lähteet muokkaa
- Kellokumpu, Kauko: Atimoja: Kelloselän ja Aatsingin kyläkirja, s. 205. , 1999. ISBN 952-91-1619-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kellokumpu 1999, s. 252.
- ↑ Viimeinen matka Sallan radalla (Arkistoitu – Internet Archive), Lapin Kansa 8.12.2012. Viitattu 17.11.2015.
- ↑ Kellokumpu 1999, s. 230.
- ↑ Kellokumpu 1999, s. 209, 238 ja 235.
- ↑ Kellokumpu 1999, s. 205.