Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Echo (viirinumero H23) oli Britannian kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Echo
E-luokan hävittäjän havainnekuva.
E-luokan hävittäjän havainnekuva.
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Denny and Brothers, Dumbarton
Kölinlasku 20. maaliskuuta 1932
Laskettu vesille 16. helmikuuta 1933
Palveluskäyttöön 22. lokakuuta 1934
Poistui palveluskäytöstä Kreikan laivastolle 5. huhtikuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1 427,5 t (standardi)
1 971,1 t (max)
Pituus 100,3 m
Leveys 10,1 m
Syväys 3,3 m
Koneteho 38 000 hv
Nopeus 35,5 solmua (65,7 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: E-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 1. marraskuuta 1932 vuoden 1931 laivasto-ohjelmassa Dumbartonista William Denny and Brothersilta, missä köli laskettiin 20. maaliskuuta 1932. Alus laskettiin vesille 16. helmikuuta 1933 ja otettiin palvelukseen 22. lokakuuta 1934. Valmistuskustannukset olivat 247 009 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1][2][3]

Palvelus muokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 5. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se välittömästi osallistui tammi-maaliskuussa 1935 Länsi-Intian purjehdukseen. Syyskuussa koko laivue siirrettiin Etiopian kriisin vuoksi Välimeren laivastoon.[3]

Alus kolaroi 19. marraskuuta 1935 harjoituksissa Aleksandrian edustalla sisaraluksensa HMS Encounterin kanssa. Alus siirrettiin korjattavaksi Maltalle, mistä se palasi palvelukseen 19. tammikuuta 1936.[3] Telakalta päästyään alus palasi Englantiin, jossa se liitettiin Kotilaivastoon. Tammikuussa 1937 alus siirrettiin Espanjan rannikon kauppasaarron valvontaan. Se partioi Biskajanlahden satamien edustalla, kunnes alus palasi 18. maaliskuuta Britteinsaarille normaalipalvelukseen. Alus oli 9. elokuuta – 7. lokakuuta huollettavana Devonportin telakalla, minkä jälkeen se siirrettiin joulukuuksi Oraniin valvomaan Espanjan rannikon saartoa liitettynä Ranskan laivaston yksiköihin.[4]

Echo palveli kotimaassa, kunnes sen kattilahuoneessa numero 2 syttyi tulipalo 31. toukokuuta 1938. Alus siirrettiin korjattavaksi Portmsouthiin, josta se palasi palvelukseen 18. kesäkuuta. Alus oli Espanjan rannikkopartiossa, kunnes se siirrettiin 2. marraskuuta Devonportin telakalle. Alus palasi 11. tammikuuta 1939 palvelukseen, minkä jälkeen se siirrettiin 10. maaliskuuta Gibraltarille. Alus kolaroi 6. helmikuuta yöharjoituksissa HMS Eskin kanssa vaurioituen ainoastaan lievästi.[4]

Toinen maailmansota muokkaa

Laivue oli nimetty huhtikuussa uudelleen 7. hävittäjälaivueeksi. Toisen maailmansodan alkaessa Echo oli ankkurissa Sheernessissä odottaen pääsyä kattiloiden huoltoon. HMS Jaguarin korvasi laivueessa HMS Echon, joten se määrättiin siirrettäväksi Läntiselle reitille 12. hävittäjälaivueeseen.[4]

Aluksen miehistö pelasti 17. syyskuuta sukellusvene U-29:n torpedoiman lentotukialus HMS Courageousin eloonjääneitä. Alus ajoi 13. lokakuuta sumussa karille Plymouthin satamaan ajaessaan. Vaurioiden korjaaminen valmistui vasta 16. huhtikuuta 1940, minkä jälkeen alus lainattiin 1. toukokuuta Kotilaivastolle saattuetehtäviin aina kesäkuun puoleenväliin.[4]

Kesäkuussa Echo siirrettiin Kotilaivaston 3. hävittäjälaivueeseen, missä alus oli aina elokuuhun 1941. Alus oli saattuetehtävissä Pohjanmerellä, kunnes se lähti 28. elokuuta Scapa Flow'sta Dakariin suojaten operaatio Menacen joukkoja. Alus palasi 27. lokakuuta Clydeen kannellaan Empress of Britainilta pelastettuja.[4]

Alus raportoi palattuaan vikoja propulsiojärjestelmässä, joten se siirrettiin 30. lokakuuta Barclay Curlen telakalle Clydeen. Alus palasi 15. joulukuuta telakalta, minkä jälkeen se siirtyi Scapa Flow'hun. Tammikuussa 1941 alus osallistui operaatio Rubbleen eli kuuden norjalaisaluksen pakoon Göteborgista Englantiin.[4]

Alus suojasi 21. helmikuuta Tanskansalmeen lähetettyjä risteilijöitä. HMS Hoodin upottua alus saattoi 25. helmikuuta taistelussa vaurioituneen taistelulaiva HMS Prince of Walesin Islantiin.[1]

Alus määrättiin hävittäjäosastoon, jonka tehtävänä oli suojata lentotukialuksia HMS Furious ja HMS Victorious sekä risteilijöitä HMS Devonshire ja HMS Suffolk. Osasto muodosti Force P:n hyökättäessä Petsamoon ja Kirkkoniemeen 30. heinäkuuta sekä seuraavana päivänä Tromssaan.[1]

Alus suojasi 9.-10. elokuuta Clydestä Scapa Flow'hun saattuetta WS8C, jonka mukana olevien joukkojen oli tarkoitus miehittää Azorit (operaatio Gray). Alus suojasi 15. elokuuta saattuetta sen lähtiessä Scapa Flow'sta, kun operaatio peruutettiin se saattoi osaston takaisin Clydeen. Osasto saapui 17. elokuuta Clydeen, jossa Echo määrättiin huoltoon. Alus lähti Thamesille, jossa alus otettiin vielä samana päivänä Harland and Wolffin telakalle North Woolwichissa.[1]

Alus palasi 4. marraskuuta palvelukseen Kotilaivastossa. Laivaston mukana alus suojasi joulukuussa saattuetta PQ6 Murmanskiin, jossa se joutui 19. joulukuuta ilmahyökkäykseen. Alus aloitti 4. tammikuuta 1942 paluumatkan saattueessa QP4, mistä se erkani 8. tammikuuta saattueen hajaantuessa. Alus määrättiin seuraavana päivänä valvomaan saattueen eteläpuolella reittiä HMS Edinburghin ja HMS Escapaden kanssa. Alukset saapuivat 10. tammikuuta Scapa Flow'hun.[1]

Alkuvuoden 1942 alus suojasi Pohjois-Atlantin ja Jäämeren saattueita, kunnes alus 13. huhtikuuta siirtyi Gibraltarille taisteluristeilijä HMS Renownin, risteilijöiden HMS Cairon ja HMS Charybdiksen, hävittäjien HMS Inglefieldin, HMS Ithurielin ja HMS Partridgen sekä Yhdysvaltain laivaston hävittäjien USS Langin ja USS Madisonin kanssa. Osasto muodosti 19. huhtikuuta Force W:n toimittaakseen lentokoneita Maltalle operaatio Calendarissa, mistä vapauduttuaan se aloitti 21. huhtikuuta paluumatkansa Scapa Flow'hun. Toukokuun puolivälissä alus osallistui seuraavaan lentokonetoimitukseen Maltalle operaatio Boweryyn, mistä palattuaan se suojasi Britteinsaarten ja Islannin välisiä saattueita.[1]

Alus siirrettiin 18. kesäkuuta Humberiin telakalle, josta se palasi 22. elokuuta. Alus liitettiin Kotilaivaston 8. hävittäjälaivueeseen Scapa Flow'hun suojaamaan saattueita. Alus suojasi Jäämeren saattueita, kunnes se siirrettiin helmikuussa 1943 seuraavan kerran telakalle Humberiin. Alus palasi telakalta kesäkuussa, minkä jälkeen se suoritti koeajot Kotilaivastoon liitettynä. Se lähti 17. kesäkuuta Gibraltarille 8. hävittäjälaivueen kanssa.[1]

Heinäkuussa alus määrättiin suojaamaan laivastoa Sisilian maihinnousun aikana. Alus siirtyi Aleksandriaan, jonne se saapui 7. heinäkuuta, mistä se purjehti maihinnousulaivaston mukana 10. heinäkuuta kohti Sisiliaa. Alus upotti 13. heinäkuuta Messinansalmessa HMS Ilexin kanssa Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Nereiden.[1]

Alus siirrettiin 8. syyskuuta laivueen mukana suojaamaan laivaston raskaita yksiköitä Salernon maihinnousussa. Seuraavana päivänä osasto joutui Saksan ilmavoimien torpedohyökkäykseen, josta alus selvisi vauriotta.[1]

Echo osallistui 10. syyskuuta antautuvan Italian laivaston saattamiseen Maltalle, minkä jälkeen se määrättiin tukemaan italialaisten miehittämien Ageianmeren saarten miehittämisessä. Alus suojasi viiden muun hävittäjän kanssa taistelulaivojen HMS King George V:n ja HMS Howen matkan Aleksandriaan, kun osasto saattoi antautuneita taistelulaivoja Vittorio Veneto ja Italia, neljää risteilijää. Osasto saapui 16. syyskuuta määränpäähänsä, minkä jälkeen alus palasi Egeanmerelle tukemaan saarten miehitystä.[1]

Alus upotti Stampalian edustalla HMS Intrepidin kanssa sukellusveneiden emälaivan UJ2104:n. Hävittäjät ottivat 19. syyskuuta Haifassa kansilleen Durhamin kevyen jalkaväkirykmentin sekä neljä Boforsin ilmatorjuntatykkiä kuljettaakseen joukot Lerokselle. Alus vapautettiin Egeanmereltä. Se saattoi 1. lokakuuta taistelulaivat HMS King George V:n ja HMS Howen Aleksandriasta Maltalle. Alus määrättiin 5. lokakuuta palaamaan Egeanmerelle partiotehtäviin. Se joutui 25. lokakuuta Kastelorison edustalla ilmahyökkäykseen.[1]

Alus määrättiin 3. marraskuuta yhdessä HMS Faulknorin, USS Pennin ja HMS Pathfinderin kanssa kuljettamaan lisää joukkoja Lerokselle. Aluksille kuormattiin 12. marraskuuta Aleksandriassa Kings Own Royal Rifles -rykmentin I pataljoona. Aluksen miehistö pelasti 12. marraskuuta ilmahyökkäyksessä Kosin edustalla uponneen HMS Dulvertonin 109 eloonjäänyttä. Alus tuki 14. marraskuuta maavoimien taistelua tulittamalla Leroksella Mount Appeticalla olleita saksalaisten asemia ja samana päivänä alus siirsi Samoksen saarella olleet joukot Lerokselle. Alus yllätti ja upotti Saksan laivaston Kosille matkalla olleet F-lautat. Leroksella olleiden joukkojen antauduttua, alus palasi partiotehtäviin itäiselle Välimerelle.[1]

Joulukuussa alus siirrettiin Maltalle tukemaan Italian taisteluita. Alus siirrettiin 22. joulukuuta Maltalla telakalle, missä ollessa tehtiin päätös aluksen siirtämisestä Kreikan laivastolle. Echo poistettiin palveluksesta 5. huhtikuuta 1944, jolloin se siirrettiin Kreikan laivastolle nimellä Navarinon.[1]

Lähteet muokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m Naval-history.net - HMS Echo
  2. English, John s. 63
  3. a b c English, John s. 64
  4. a b c d e f English, John s. 65