Dhikr (arab. ذِكْر‎) on islamissa rituaalinen rukous, jota suufit toistavat tarkoituksella ylistää Jumalaa ja saavuttaa hengellinen täydellisyys. Koraani sanoo: Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa (33:41).[2] Sen mukaisesti dhikr on Jumalan palauttamista mieleen toistamalla hänen nimiään. Dhikr kehittyi Koraanin resitaatiosta lyhyiksi toistettaviksi formuloiksi, kuten , lā ilāha illa ʾllāh (ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala), Allahu akbar (Jumala on suurin) tai al-ḥamdu līʾllāh (ylistys Jumalalle).[3]

Suufilainen rukousnauha eli subha tai tasbih sisältää usein 99 helmeä, yhtä monta kuin Jumalalla nimiä.[1]

Jotkut dhikr - lauseista ovat peräisin juutalais-kristillisestä perinteestä, kuten al-ḥamdu līʾllāh, joka on käännös heprean sanasta halleluja.[4] Islamilaiseen uskontunnustukseenkin sisältyvä ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (latinaksi non deus nisi Deus solus) tavataan 300-luvulta lähtien yleisenä juutalais-kristillisessä kirjallisuudessa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa.[5][6]

Suufit toistavat lauseita joko ääneen tai äänettömästi oikein hengittäen ja luonteenomaisessa asennossa. Kun alkoi syntyä suufilaisia veljeskuntia, kukin omaksui erityisen dhikrinsä, jota toistettiin yksin tai yhdessä esimerkiksi päivittäisten rukousten jälkeen. Näin pyrittiin kokemukseen ykseydestä Jumalan kanssa.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Muslim Prayer Beads (Tasbih or Subha) Dharmabeads. Viitattu 28.11.2023.
  2. Koraani - Liittoutuneidensuura (AL-AHZAAB) Islamopas.com. Viitattu 13.11.2021.
  3. a b Dhikr Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.11.2021.
  4. Halleluja Sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 13.11.2021.
  5. Y. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam, s. 271. Prometheus Books, 2003.
  6. Ibn Warraq: The origins of the Quran, s. 31. Prometheus, 1998.