Kenny Dalglish
Kenny Dalglish MBE (s. 4. maaliskuuta 1951, Glasgow) on skotlantilainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Tammikuusta 2011 alkaen hän on toiminut Liverpoolin päävalmentajana.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Kenneth Mathieson Dalglish | ||
| Syntymäaika | 4. maaliskuuta 1951 | ||
| Syntymäpaikka | Glasgow, Skotlanti | ||
| Lempinimi | King Kenny[1] | ||
| Seura | |||
| Seura |  Liverpool FC
| ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1969–1977 |  Celtic FC
|
204 | (112) |
| 1977–1990 | Liverpool FC
|
355 | (172) |
| Maajoukkue | |||
| 1971–1990 |  Skotlanti
|
102 | (30) |
| Valmennusura | |||
| 1985–1991 | Liverpool FC
| ||
| 1991–1995 | Blackburn Rovers
| ||
| 1997–1998 | Newcastle United
| ||
| 2000 | Celtic FC
| ||
| 2011– | Liverpool FC
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Dalglish pelasi urallaan Celticissä ja Liverpoolissa. Hän voitti Celticissä muun muassa neljä mestaruutta ja Liverpoolissa kuusi mestaruutta sekä Euroopan Cupin kolmesti. Dalglish edusti Skotlannin maajoukkuetta kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa ja on maan eniten maaotteluita pelannut ja maaleja tehnyt pelaaja.
Valmentajana Dalglish on voittanut useita mestaruuksia Liverpoolissa ja Blackburnissa.
Ura pelaajana
Celtic
Dalglish oli nuorena Rangersin intohimoinen kannattaja. Muun muassa Liverpool tarjosi hänelle sopimusta, mutta Dalglish halusi pysyä Glasgow'ssa. Rangers ei kuitenkaan pyytänyt Dalglishia kokeelle. Lopulta hän siirtyi Rangersin paikallisvastustaja Celticiin, jonka valmentaja Jock Stein halusi Dalglishin.[1][2]
Dalglish allekirjoitti sopimuksen heinäkuussa 1967. Aluksi hän pelasi farmijoukkue Cumbernauld Unitedissa, jossa hän teki kauden aikana 37 maalia. ja seuraavana vuonna hän teki ammattilaissopimuksen. Hän debytoi edustusjoukkueessa syyskuussa 1968 ja ensimmäisen liigaottelunsa Dalglish pelasi kaudella 1969–1970. Kausi 1971–1972 oli Dalglishin läpimurtokausi. Hän nousi vakiokokoonpanoon ja teki keskikentältä 17 maalia 31 liigaottelussa. Siitä lähtien Dalglish oli yksi Celticin tähdistä ja nousi seuran kapteeniksi 1975. Dalglish pelasi Celticissä vuoteen 1977 asti ja tuona aikana hän voitti neljä Skotlannin mestaruutta vuosina 1972–1974 ja 1977 sekä neljä Skotlannin cupia ja liigacupin kerran. Kaikkiaan hän pelasi Celticissä 322 ottelua, joissa hän teki 167 maalia.[1][2][3]
Liverpool
Kesällä 1977 Dalglish päätti lähteä Celticistä. Hän halusi menestyä myös eurocupeissa ja toisaalta Celtic oli hiipumassa.[2] Bob Paisleyn valmentama Liverpool osti Dalglishin ennätyksellisellä 440 000 punnan siirtosummalla korvaamaan Hamburger SV:iin siirtyneen Kevin Keeganin.[1]
Dalglish pelasi alusta lähtien hyvin ja voitti siirtoa epäilleet kannattajat puolelleen. Liverpoolissa hän pelasi ylempänä kuin Celticissä ja ensimmäisellä kaudellaan hän viimeisteli kaikissa kilpailuissa 62 ottelussa yhteensä 31 maalia, joista viimeinen oli Euroopan Cupin finaalin voittomaali.[1]
Seuraavalla kaudella Liverpool voitti mestaruuden ja Dalglish valittiin lehdistön vuoden pelaajaksi. Dalglish muodosti Ian Rushin kanssa tehokkaan kärkikaksikon ja viiden seuraavan kauden aikana Dalglish voitti neljä mestaruutta sekä Euroopan Cupin kahdesti. Kauden 1982–1983 päätteeksi hänet valittiin sekä lehdistön että pelaajien vuoden pelaajaksi. Kesällä 1985 Liverpoolin päävalmentaja Joe Fagan lopetti ja Dalglish valittiin pelaajavalmentajaksi hänen tilalleen.[1]
Dalglishin pelasi kahdella ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan vielä melko paljon. Ensimmäinen kausi päättyi heti mestaruuteen.[1] Vuosina 1987–1990 Dalglish pelasi vielä satunnaisesti, mutta keskittyi pääasiassa valmentamiseen. Dalglish pelasi Liverpoolissa kaikkiaan 515 ottelua, joissa hän teki 172 maalia.[4]
Maajoukkue
Dalglish pelasi ensimmäisen kerran Skotlannin maajoukkueessa marraskuussa 1971 Belgiaa vastaan. Hän edusti Skotlantia MM-kisoissa vuosina 1974, 1978 ja 1982. Dalglishin piti osallistua myös 1986 MM-kisoihin, mutta joutui lopulta jäämään pois polvivamman vuoksi.[1][5]
Dalglishin maajoukkueura päättyi marraskuussa 1986.[5] Hän on Skotlannin eniten maaotteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt pelaaja.[6]
Saavutukset pelaajana
- Skotlannin mestaruus (4): 1972, 1973, 1974, 1977
- Englannin mestaruus (6): 1979, 1980, 1982, 1983, 1984, 1986
- Skotlannin cup (4): 1972, 1974, 1975, 1977
- FA Cup (1): 1986
- Skotlannin liigacup (1): 1975
- Englannin liigacup (4): 1981, 1982, 1983, 1984
- Euroopan Cup (3): 1978, 1981, 1984
Ura valmentajana
Dalglish aloitti valmennusuransa Liverpoolin pelaajavalmentajana 1985 Joe Faganin erottua. Hän onnistui johdattamaan seuran Heyselin tragedian häpeän jälkeen mestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan valmentajana. Dalglish onnistui saavuttamaan vielä kaksi mestaruutta lisää vuosina 1988 ja 1990.[1]
15. huhtikuuta 1989 tapahtunut Hillsborough’n onnettomuus, jossa 96 seuran kannattajaa menehtyi FA Cupin välierässä Nottingham Forestia, vaikutti Dalglishiin syvästi. Hän jatkoi seuran valmentamista menestyksekkäästi onnettomuuden jälkeen, mutta sen aiheuttama stressi painoi Dalglishia. Helmikuussa 1991 hän erosi kaikkien yllätykseksi tehtävistään Evertonia vastaan FA Cupissa lukemiin 4–4 päättyneen paikallisottelun jälkeen. Liverpool menetti ottelussa johtonsa neljästi, mutta johti vielä liigaa. Dalglish kertoi myöhemmin kokeneensa stressin liian kovaksi. Hän katui myöhemmin eropäätöstään, mutta seura oli jo palkannut Graeme Sounessin uudeksi päävalmentajaksi.[7]
Lokakuussa 1991 Dalglish palasi valmennustehtäviin Blackburn Roversin päävalmentajana. Hän nosti seuran valioliigaan 1992. Dalglishin johdolla Rovers nousi Englannin jalkapalloeliittiin ollen liigahopealla 1994 ja voittaen mestaruuden 1995. Dalglish valittiin vuoden valmentajaksi. Hän jätti kuitenkin seuran mestaruuskauden jälkeen jatkaen seuran teknisenä johtajana.[1]
Tammikuussa 1997 Dalglish palasi valmentajaksi korvaten eronneen Kevin Keeganin Newcastle Unitedin päävalmentajana. Dalglish johdatti seuran liigassa hopealle kaudella 1996–1997 ja FA Cupin finaaliin 1998. Kausi 1997–1998 ei mennyt kuitenkaan kovin hyvin Newcastlen oltua sarjassa kolmastoista ja Dalglish sai potkut seuraavankin kauden alettua heikosti.[1]
Dalglish palasi vanhaan seuraansa Celticiin tekniseksi johtajaksi kesällä 1999. Hän palkkasi päävalmentajaksi John Barnesin, mutta hyvästä alusta huolimatta Celtic menestyi heikosti ja helmikuussa 2000 Barnes sai potkut. Dalglishista tuli väliaikainen päävalmentaja, mutta hänkään ei saanut kurssia käännettyä liigassa vaikka johdattikin Celticin liigacupin voittoon. Kesällä 2000 Dalglishkin sai lähteä seurasta.[1]
Tammikuun alussa 2011 Dalglish palasi Liverpoolin päävalmentajaksi lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Hänen sopimuksensa kattaa loppukauden.[8] Dalglishin debyyttiottelussa Liverpool hävisi FA Cupin 3. kierroksella Manchester Unitedille 1-0.[9]
Meriitit valmentajana
- Englannin mestaruus (4): 1986, 1988, 1990, 1995
- FA Cup (2): 1986, 1989
- Skotlannin liigacup (1): 2000
Yksityiselämä
Dalglish on naimisissa Marina Dalglishin kanssa. Heillä on neljä lasta; tytöt Kelly, Lynsey ja Lauren sekä poika Paul, joka on pelasi jalkapalloa ammattilaisena muun muassa Houston Dynamossa, MLS-liigassa. Marina Dalglishilla diagnosoitiin 2003 rintasyöpä, josta hän on kuitenkin toipunut. Dalglish perusti 2004 puolisoineen Marinan nimeä kantavan yhdistyksen, joka kerää rahaa rintasyöpätutkimukseen.[10]
Dalglish on nimitetty Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi (MBE). Myös hänen vaimonsa sai tunnustuksen 2009.[10]
Palkintoja
- FWA:n vuoden pelaaja: 1979, 1983[2]
- PFA:n vuoden pelaaja: 1983[2]
- Vuoden valmentaja: 1986, 1988, 1990, 1995[1][11]
- Englantilaisen jalkapallon Hall of Famen jäsen[12]
- Skotlantilaisen jalkapallon Hall of Famen jäsen[13]
- Valinta parhaiden elävien jalkapalloilijoiden FIFA 100 -listalle[14]
- 1. sija Liverpoolin kannattajien 100 Players Who Shook The Kop -äänestyksessä[15]
Tilastot
Pelaajana
| Seurajoukkuetilastot | Sarja | Kansallinen cup | Liigacup | Eurocupit | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Seura | Sarja | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit | Pelit | Maalit |
| 1968–69 | Celtic FC | Valioliiga | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 |
| 1969–70 | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | ||
| 1970–71 | 3 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | ||
| 1971–72 | 31 | 17 | 4 | 1 | 8 | 5 | 7 | 0 | ||
| 1972–73 | 32 | 23 | 6 | 5 | 11 | 10 | 4 | 3 | ||
| 1973–74 | 33 | 18 | 6 | 1 | 10 | 3 | 7 | 2 | ||
| 1974–75 | 33 | 16 | 5 | 2 | 8 | 3 | 2 | 0 | ||
| 1975–76 | 35 | 24 | 1 | 1 | 10 | 4 | 5 | 3 | ||
| 1976–77 | 35 | 14 | 7 | 1 | 10 | 10 | 2 | 1 | ||
| Celtic yhteensä | 204 | 112 | 30 | 11 | 60 | 35 | 28 | 9 | ||
| 1977–78 | Liverpool FC | 1. divisioona | 42 | 20 | 1 | 1 | 9 | 6 | 9 | 4 |
| 1978–79 | 42 | 21 | 7 | 4 | 1 | 0 | 4 | 0 | ||
| 1979–80 | 42 | 16 | 8 | 2 | 7 | 4 | 2 | 0 | ||
| 1980–81 | 34 | 8 | 2 | 2 | 8 | 7 | 9 | 1 | ||
| 1981–82 | 42 | 13 | 3 | 2 | 10 | 5 | 6 | 2 | ||
| 1982–83 | 42 | 18 | 3 | 1 | 7 | 0 | 5 | 1 | ||
| 1983–84 | 33 | 7 | 0 | 0 | 8 | 2 | 9 | 3 | ||
| 1984–85 | 36 | 6 | 7 | 0 | 1 | 0 | 7 | 0 | ||
| 1985–86 | 21 | 3 | 6 | 1 | 2 | 1 | 0 | 0 | ||
| 1986–87 | 18 | 6 | 0 | 9 | 5 | 2 | 0 | 0 | ||
| 1987–88 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
| 1988–89 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | ||
| 1989–90 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
| Liverpool yhteensä | 355 | 118 | 37 | 13 | 59 | 27 | 51 | 11 | ||
Valmentajana
| Joukkue | Vuodet | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Tappiot | Voitto-% |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liverpool | 1985–1991 | 297 | 180 | 76 | 41 | 60,6 |
| Blackburn Rovers | 1991–1995 | 195 | 102 | 46 | 47 | 52,3 |
| Newcastle United | 1997–1998 | 78 | 30 | 22 | 26 | 38,5 |
| Celtic | 2000 | 18 | 10 | 4 | 4 | 55,6 |
| Liverpool | 2011– | 2 | 0 | 0 | 2 | 0,0 |
Päivitetty 13. tammikuuta 2011[16]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hackett, Robin: King Kenny's key moments 12.1.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Kenny Dalglish International Football Hall of Fame. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c The Kenny Dalglish story - Raised by Celtic LFChistory.net. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Kenny Dalglishin profiili LFChistory.net. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Mamrud, Roberto: Scotland - Record International Players 16.12.2010. RSSSF. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Mamrud, Roberto: Kenneth Mathieson "Kenny" Dalglish - Century of International Appearances 26.5.2001. RSSSF. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Adams, Tom: King Kenny's Anfield abdication 12.1.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Dalglish korvaa Hodgsonin Liverpoolin peräsimessä 8.1.2011. Kaleva. Viitattu 13.1.2011.
- ↑ a b Kenny Dalglishin urakka Liverpoolin valmentajana alkoi synkästi 9.1.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 13.1.2011.
- ↑ a b c Kenny Dalglish's pride as Queen honours brave wife Marina 31.10.2009. Daily Record. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b History of Liverpool FC - Individual honours Liverpool FC. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Galvin, Robert: Kenny Dalglish National Football Museum. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Hall of Fame Dinner 2004 Scottish Football Museum. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Pele's list of the greatest 4.3.2004. BBS Sport. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b 100 Players Who Shook The Kop zimbio.com. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Dalglishin valmennustilastot Soccerbase. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
| Edeltäjä: Joe Fagan Roy Hodgson |
Liverpool FC:n päävalmentaja 5/1985–2/1991 1/2011– |
Seuraaja: Graeme Souness - |
| Edeltäjä: Tony Parkes |
Blackburn Roversin päävalmentaja 10/1991–6/1995 |
Seuraaja: Ray Harford |
| Edeltäjä: Kevin Keegan |
Newcastle Unitedin päävalmentaja 1/1997–8/1998 |
Seuraaja: Ruud Gullit |
| Edeltäjä: John Barnes |
Celtic FC:n päävalmentaja 2/2000–6/2000 |
Seuraaja: Martin O'Neill |