Wikipedia

Emmanuel de Graffenried

sveitsiläinen autourheilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 22. lokakuuta 2007 kello 11.12 käyttäjän JannE (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Paroni Emmanuel ”Toulo” de Graffenried (s. 18. toukokuuta 1914 Pariisi, Ranska – 22. tammikuuta 2007 Lonay, Sveitsi) oli sveitsiläinen Formula 1 -kuljettaja.

Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.


Toulo de Graffenried
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Kansalaisuus sveitsiläinen
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1950–1954, 1956
Talli(t) Enrico Platé, Alfa Romeo, Baron de Graffenried, Scuderia Centro Sud
Kilpailuja 23 (22 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 9
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1950
Ensimmäinen voitto –
Viimeinen voitto –
Viimeinen kilpailu Italian Grand Prix 1956

Formula 1:n MM-sarjassa hän osallistui 23 Grand Prix -kilpailuun voittamatta niistä yhtään. De Graffenriedin parhaaksi F1-sijoitukseksi jäi neljäs sija kauden 1953 Belgian GP:ssä. MM-sarjan ulkopuolella de Graffenried kuitenkin menestyi jonkin verran: hän voitti muun muassa MM-sarjan ulkopuolisen Britannian Grand Prix'n 1949.

De Graffenriediä pidettiin hurmaavana henkilönä, minkä ansiosta hän pysyi suosittuna henkilönä vielä vuosikymmeniä uransa lopettamisen jälkeen.[2]

Varhainen elämä

Emmanuel de Graffenried oli paroni. Hänen sukunsa oli varakasta sukua ja Sveitsin tunnetuimpia. Sen juuret sijoittuvat jopa 1270-luvulle.[3] De Graffenried opiskeli Le Roseyn sisäoppilaitoksessa Sveitsissä. Hänen oppilastovereihinsa kuului muun muassa tuleva Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi.[2]

1930-luvun alkupuolella de Graffenried ajoi omaa yksityistä 1,5-litraista Maseratiaan kansallisissa tapahtumissa Bremgartenin radalla kotimaassaan Sveitsissä lähellä Bernin kaupunkia.[4] Vuodesta 1938 alkaen de Graffenried alkoi osallistua Grand Prix -kilpailuihin. Säännöllisemmin hän alkoi osallistua niihin kuitenkin 1940-luvulla. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti Grand Prix de Suisse Orientale -kilpailussa vuonna 1948. Seuraavana vuonna hän ylsi voittoihin toisessa sodan jälkeisessä Britannian Grand Prix'ssa. Viikko tämän voiton jälkeen hän voitti Grand Prix de Suisse Orientale -kilpailun.[5]

De Graffenried oli mukana aivan ensimmäisessä Formula 1:n MM-osakilpailussa vuonna 1950. Siitä alkoi hänen kuusi kautta kestänyt F1-kilpakuljettajauransa. F1-uran aikana hän osallistui melko säännöllisesti MM-sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin. Kilpailuja hän voitti sinä aikana kolme.[5]

Formula 1

1950

 
De Graffenried ajoi kaudella 1950 Maserati 4CLT -autolla. Kuvan auto kuului Reg Parnellille.

Kausi 1950 oli ensimmäinen Formula 1 -kausi ja samalla myös de Graffenriedin ensimmäinen kausi. Hän ajoi yksityisessä Enrico Platé -tallissa Maseratin autoa.

De Graffenried osallistui ensimmäiseen F1-sarjan osakilpailuun, Britannian Grand Prix'hin, vuonna 1950. Aika-ajoissa hän selvitti itsensä kahdeksanteen lähtöruutuun; hänen eronsa paalupaikalle ajaneelle Giuseppe Farinalle oli viisi sekuntia.[6] Kilpailussa hän ehti ajaa hieman yli puolenvälin, kun hänen autoonsa tuli hydrauliikkaongelma, jonka takia hän joutui keskeyttämään.[6]

Seuraava kilpailu oli Monacon Grand Prix.[7] Aika-ajoissa hän ajoi ajan, jolla hän pääsi lähtöruutuun 12. Eroa nopeimpaan kuljettajaan Juan Manuel Fangioon oli 10,5 sekuntia. Kilpailu ei kuitenkaan sujunut edellistä kilpailua paremmin. Giuseppe Farinan auto jäi lähdössä lähtöruutuun, mistä syntyi iso kolari. Kolarissa oli mukana yhdeksän autoa, mukaan lukien de Graffenried.[7]

Sveitsin Grand Prix oli de Graffenriedin kotikilpailu, johon hän lähti ruudusta 11.[8] Itse kilpailussa hän ajoi ensimmäistä F1:n MM-kilpailussa maaliin. Sijoitus oli kuudes, mutta koska pisteitä jaettiin tuolloin vain viidelle parhaalle, jäi hän täpärästi pisteiden ulkopuolelle.[8] Hänestä ja Toni Brancasta tuli kuitenkin ensimmäiset tuloksen F1-kilpailussa saaneet sveitsiläiset kuljettajat. Sopivasti juuri heidän kotikilpailuissaan.

Seuraava kilpailu, johon de Graffenried osallistui, oli Italian Grand Prix. Aika-ajoissa hän selviytyi lähtöruutuun 17.[9] Kilpailussa tuli paljon keskeytyksiä autojen hajottua. Keskeyttäneiden joukossa oli muun muassa Juan Manuel Fangio. De Graffenried kuitenkin selvisi kilpailussa maaliin asti. Sijoitus oli taas kuudes eli hän jäi taas pisteiden ulkopuolelle. Eroa kuitenkin viidenneksi ajaneeseen Philippe Étanceliniin oli kuitenkin jopa kolme kierrosta.[9]

De Graffenried ei kerännyt yhtään pistettä kauden aikana.[10]

1951

 
Samanlainen Alfa Romeo Alfetta 159, jolla de Graffenried ajoi kaudella 1951. Kuvan autoa ajoi Juan Manuel Fangio.

Kauden 1951 de Graffenried aloitti ajamalla Alfa Romeota.[11]

Kausi alkoi de Graffenriedin kotikilpailulla, Sveitsin Grand Prix'lla.[12] Aika-ajoissa hän onnistui ajamaan viidenteen lähtöruutuun, mikä oli hänen parhaansa F1:n MM-osakilpailussa. Itse kilpailussa hän ajoi niin ikään viidenneksi.[13] Viidennestä sijasta de Graffenried sai kaksi pistettä. Pistetilin aukeamisen myötä hänestä tuli ensimmäinen F1:ssä MM-pisteitä saavuttanut sveitsiläinen.

De Graffenried osallistui seuraavaksi Ranskan Grand Prix'hin.[11] Tällä kertaa hän tosin ajoi Enrico Platé -tallissa Maserati-autoa.[11] Kilpailuun hän lähti lähtöruudusta 16. Kilpailu ei kuitenkaan kestänyt de Graffenriedin osalta pitkään, sillä hän keskeytti ajettuaan yhden kokonaisen kierroksen.[14] Saksan Grand Prix ei sujunut yhtään paremmin. Hänen lähtöruutunsa oli taas 16, mutta kilpailu päättyi hänen osaltaan jo kahden kierroksen jälkeen, kun hänen autonsa moottori hajosi.[15]

Saksan GP:n jälkeen de Graffenried vaihtoi taas Alfa Romeolle.[11] Huono kilpailumenestys kuitenkin jatkui seuraavaksi ajetussa Italian Grand Prix'ssa. Korkeahkosta yhdeksännestä lähtöruudusta huolimatta kilpailu meni taas penkin alle. Vain yhden ajetun kierroksen jälkeen hän joutui keskeyttämään moottorin ahtimessa ilmenneiden ongelmien takia.[16]

Kausi kuitenkin päättyi melko positiivisesti kauden päättäneessä Espanjan Grand Prix'ssa. Aika-ajoissa de Graffenried onnistui ajamaan kauden toiseksi parhaaseen lähtöruutuunsa: ruutuun kuusi.[17] Itse kilpailussa hän ajoi tuolla sijalla maaliin, mutta neljä kierrosta kärjelle jääneenä. Taas sijoitus kuitenkin oli juuri pistesijojen ulkopuolella.[17]

Koko kaudella de Graffenriedille kertyi kaksi MM-pistettä, jotka hän oli saavuttanut kauden ensimmäisestä kilpailusta. Sijoitus MM-sarjassa oli kuudestoista.[18]

1952

Kaudella 1952 de Graffenried ajoi Enrico Platé -tallissa Maserati-autoa. Kausi oli hänelle tallissa kolmas.

Kausi alkoi Sveitsin Grand Prix'lla.[19] Kotikilpailuunsa hän lähti kahdeksannesta lähtöruudusta. Kilpailussa maaliin ajoi vain kahdeksan kuljettajaa, De Graffenried heistä kuudentena.[20] Hän jäi kuitenkin yhden sijan päähän pistesijasta. Sveitsin GP oli de Graffenriedille kolmas, ja jokaisessa niissä hän oli onnistunut ajamaan kuuden parhaan joukkoon. Kilpailussa toiseksi sijoittui sveitsiläinen Rudi Fischer, josta tuli ensimmäinen F1-kilpailussa palkintosijalle ajanut sveitsiläinen kuljettaja.

Ranskan Grand Prix'hin de Graffenried lähti lähtöruudusta 12.[21] Kilpailu kuitenkin päättyi hieman ennen puoltaväliä, kun hänen autonsa jarruihin tuli ongelmia. Kovinkaan paljon paremmin ei sujunut Britannian Grand Prix. Hän lähti kilpailuun vasta ruudusta 31 eli toiseksi viimeisestä lähtöruudusta. Hänen sijoituksensa maalissa oli 19:s, ja hän jäi kilpailun voittaneelle Alberto Ascarille peräti yhdeksän kierrosta.[22]

Kausi ei päättynyt de Graffenriedin osalta hyvin. Kauden päätti Italian Grand Prix, jonka aika-ajoissa de Graffenried karsiutui, eikä siten osallistunut itse kilpailuun.[23]

Koko kaudella de Graffenried ei kerännyt yhtään MM-pistettä.[24]

1953

Kaudella 1953 de Graffenried ei enää ajanut Enrico Platélla, vaan hän ajoi omaa nimeään kantaneessa Baron de Graffenried -tallissa. Tallin autona oli Maseratin auto.

De Graffenriedille kauden ensimmäinen kilpailu oli Hollannin Grand Prix, johon hänen lähtöruutunsa oli seitsemäs.[25] Kilpailussa hän sijoittui viimeiselle pistesijalle viidenneksi, joten hän sivusi uransa parasta sijoitustaan F1:n MM-kilpailussa. Viidennestä sijasta hän sai kaksi MM-pistettä.[25]

De Graffenriedin hyvä menestys jatkui seuraavassa kilpailussa, Belgian Grand Prix'ssa. Vaikka lähtöruutu oli hieman huonompi kuin viimeksi, yhdeksäs, hän onnistui nousemaan kilpailussa neljännelle sijalle.[26] Kierroksen voittaneelle Alberto Ascarille hävinnyt de Graffenried saavutti neljännellä sijallaan kolme MM-pistettä.[26] Sijoitus oli samalla de Graffenriedin paras Formula 1:n maailmanmestaruuskilpailussa.

Kauden viidennessä kilpailussa Ranskan Grand Prix'ssa de Graffenriedin lähtöruutu oli taas yhdeksäs. Reims-Gueux-radalla ajetussa kilpailussa hän onnistui kuitenkin nousemaan seitsemänneksi, mutta sijoitus oli pisteiden ulkopuolella.[27] Viimeiselle pistesijalle ajanut Giuseppe Farina sijoittui kaksi kierrosta ennen de Graffenriediä, joten pistesijoitus oli loppujen lopuksi melko kaukana.

Britannian Grand Prix'ssa de Graffenried koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä. Viimeisenä kilpailuun lähteneen de Graffenriedin autosta hajosi kytkin, kun kilpailusta oli ajettu hieman yli kolmasosa.[28] Kauden viimeiset pisteensä sveitsiläinen saavutti Saksan Grand Prix'sta. Hän lähti kilpailuun lähtöruudusta 11 ja ajoi maaliin viidentenä eli hän oli viimeinen pisteille ajanut kuljettaja. Kärjelle hän hävisi yhden kierroksen. Sijoituksestaan hän sai kaksi MM-pistettä.[29]

Kauden kaksi viimeistä kilpailua eivät sujuneet kovinkaan hyvin, sillä ne molemmat päättyivät keskeytykseen. Vaikka de Graffenried oli aikaisemmin menestynyt kotikilpailuissaan hyvin, tällä kertaa Sveitsin Grand Prix'ssa hän joutui lopettamaan kilpailun kierroksella 50 voimansiirto-ongelmien takia.[30] Hän kuitenkin lähti kilpailuun hyvästä lähtöruudusta kahdeksan. Kauden päättäneessä Italian Grand Prix'ssa hän joutui keskeyttämään moottoririkon takia noin kymmenen kierrosta ennen maalia.[31]

Kauden päätteeksi de Graffenriedille oli kertynyt seitsemän MM-pistettä, joiden ansiosta hänen sijoituksensa MM-sarjassa oli kahdeksas.[32] Kausi oli de Graffenriedille hän uransa paras.

1954

Kaudella 1954 de Graffenried osallistui vain kahteen kilpailuun. Hän jatkoi Baron de Graffenried -tallissa ja autona oli edelleenkin Maserati. Kauden ensimmäiseen kilpailuun, Argentiinan Grand Prix'hin, hän lähti ruudusta 13 eli aika takaa. Hänen sijoituksensa oli kahdeksas ja hän jäi kärjelle neljä kierrosta.[33]

Seuraava kilpailu, johon hän osallistui, oli kauden päättänyt Espanjan Grand Prix. Hän lähti kilpailuun viimeisestä lähtöruudusta.[34] Kilpailua hän ajoi ensimmäiset 30 kierrosta, minkä jälkeen Ottorino Volonterio ajoi samalla autolla seuraavat 27 kierrosta. Kilpailu päättyi heidän osaltaan keskeytykseen moottorin hajottua.[34]

Kaudella 1954 hän ei saavuttanut yhtään MM-pistettä.[35]

1956

 
Pienoismalli Maserati 250 F:stä, jollaisella muun muassa de Graffenried ajoi kaudella 1956.

Kausi 1955 jäi de Graffenriediltä kokonaan väliin, mutta hän ajoi taas kaudella 1956, tosin vain yhdessä kilpailussa. Hän ajoi Scuderia Centro Sud -tallissa Maserati-autoa. Kilpailu, johon de Graffenried osallistui, oli kauden päätöskilpailu Italian Grand Prix.[36] Hän lähti kilpailuun lähtöruudusta 19 ja onnistui ajamaan maaliin sijalla seitsemän. Sijoituksesta hän ei kuitenkaan saanut yhtään pistettä.[36]

Pisteetön kausi 1956 jäi de Graffenriedin viimeiseksi. Hänen viimeiseksi pistesijakseen jäi kauden 1953 Saksan Grand Prix'n viides sija. Pisteitä koko F1-urallaan hän saavutti yhdeksän.

F1-uran jälkeen

Formula 1 -uran jälkeen de Graffenried esiintyi sijaisnäyttelijänä vuoden 1955 elokuvassa Vauhtia veressä (The Racers), jonka ohjasi Kirk Douglas.[4] Kilpailemisesta eläkkeelle jäännin jälkeen hän jatkoi menestyksekkäässä autofirmassaan, joka oli myynyt Alfa Romeoita vuodesta 1950 ja myöhemmin myös Ferrareita ja Rolls-Royceja.[4]

1970- ja 1980-luvuilla de Graffenried oli yleinen hahmo Formula 1 -tapahtumissa tupakkayhtiö Philip Morrisin edustajana. Viimeisen esiintymisensä hän teki 84-vuotiaana vuonna 1998 Silverstonen radan 50-vuotisjuhlissa.[37]

22. tammikuuta 2007 de Graffenried kuoli 92-vuotiaana Sveitsissä. Hän oli ennen kuolemaansa viimeinen elossa ollut, joka osallistui Formula 1:n MM-sarjan ensimmäiseen kilpailuun Britannian GP:n lähtöön vuonna 1950. Kilpailussa ajaneista elossa on vielä elossa Tony Rolt, mutta hän ei osallistunut kilpailun lähtöön.

Formula 1 -tulokset

Vuosi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Sijoitus Pisteet
1950 Enrico Platé Maserati 4CLT/50 GBR
Kesk. 		MON
Kesk. 		INDY
 SWI
6 		BEL
 FRA
 ITA
6 		- 0
1951 SA Alfa Romeo Alfa Romeo 159 SWI
5 		INDY
 BEL
 ITA
Kesk. 		ESP
6 		16. 2
Enrico Platé Maserati 4CLT/50 FRA
Kesk. 		GBR
 GER
Kesk.
1952 Enrico Platé Maserati-Platé 4CLT SWI
6 		INDY
 BEL
 FRA
Kesk. 		GBR
19 		GER
 DUT
 ITA
DNQ 		- 0
1953 Baron de Graffenried Maserati A6GCM ARG
 INDY
 DUT
5 		BEL
4 		FRA
7 		GBR
Kesk. 		GER
5 		SWI
Kesk. 		ITA
Kesk. 		8. 7
1954 Baron de Graffenried Maserati A6GCM/250F ARG
8 		INDY
 BEL
 FRA
 GBR
 GER
 SWI
 ITA
 ESP
Kesk. 		- 0
1956 Scuderia Centro Sud Maserati Maserati 250F ARG
 MON
 INDY
 BEL
 FRA
 GBR
 GER
 ITA
7 		- 0

MM-sarjan ulkouoliset palkintosijat

Vuosi Kilpailu Sijoitus
1947 Grand Prix de Lausanne 3.
1948 Grand Prix des Nations 2.
1948 Grand Prix de Monaco 3.
1948 Grand Prix de Suisse Orientale 1.
1949 Grand Prix de San Remo 3.
1949 Grand Prix de Pau 2.
1949 Jersey Road Race 2.
1949 Grand Prix de Grande Bretagne 1.
1949 Grand Prix de Suisse Orientale 1.
1949 Grand Prix de Zandvoort 2.
1949 Grand Prix de Lausanne 3.
1950 Richmond Trophy 2.
1950 British Empire Trophy 3.
1950 Jersey Road Race 3.
1950 Grand Prix des Nations 2.
1952 Daily Express International Trophy 3.
1952 Circuit du Lac 3.
1952 Grand Prix de Cadours 3.
1953 Grand Prix de Syracuse 1.
1953 Lavant Cup 1.
1953 Glover Trophy 3.
1953 Internationales ADAC Eifelrennen 1.
1953 Grand Prix de Modène 3.

[5]

Lähteet

  1. ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b Baron de Graffenried Guardian.co.uk. Viitattu 20.10.2007. (englanniksi)
  3. ↑ RIP: Baron Emmanuel Toulo de Graffenried (1914–2007) clicktopound.com. Viitattu 20.10.2007. (englanniksi)
  4. ↑ a b c GP Encyclopedia > Drivers > Emmanuel de Graffenried Grandprix.com. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Involvement non World Championship StatsF1.com. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  6. ↑ a b 1950 British Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  7. ↑ a b 1950 Monaco Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  8. ↑ a b 1950 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  9. ↑ a b 1950 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  10. ↑ Toulo de Graffenried 1950 Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Toulo de Graffenried 1951 Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  12. ↑ 1951 Formula One season Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  13. ↑ 1951 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  14. ↑ 1951 French Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  15. ↑ 1951 German Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  16. ↑ 1951 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  17. ↑ a b 1951 Spanish Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  18. ↑ 1951 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  19. ↑ 1952 Formula One season Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  20. ↑ 1952 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  21. ↑ 1952 French Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  22. ↑ 1952 British Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  23. ↑ 1952 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  24. ↑ 1952 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  25. ↑ a b 1953 Dutch Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  26. ↑ a b 1953 Belgian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  27. ↑ 1953 French Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  28. ↑ 1953 British Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  29. ↑ 1953 German Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  30. ↑ 1953 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  31. ↑ 1953 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  32. ↑ 1953 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  33. ↑ 1954 Argentine Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  34. ↑ a b 1954 Spanish Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  35. ↑ 1954 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  36. ↑ a b 1956 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  37. ↑ Emmanuel De Graffenried StatsF1.com. Viitattu 16.10.2007. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emmanuel_de_Graffenried&oldid=3674898”