Kirk Douglas
Kirk Douglas (syntyjään Issur Danielovitch; 9. joulukuuta 1916 Amsterdam, New York – 5. helmikuuta 2020 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, tuottaja, ohjaaja ja kirjailija.
| Kirk Douglas | |
|---|---|
 Kirk Douglas noin vuonna 1955 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Issur Danielovitch 9. joulukuuta 1916 Amsterdam, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 5. helmikuuta 2020 (103 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, kirjailija |
| Puoliso |
Diana Douglas (1943–1951) Anne Buydens (1954–2020) |
| Lapset |
Michael (s. 1944) Joel (s. 1947) Peter (s. 1955) Eric (1958–2004) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Izzy Demsky |
| Aktiivisena | 1942–2008 |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.kirkdouglas.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Douglas sai urallaan Oscar-ehdokkuudet pääosasuorituksistaan elokuvissa Nyrkkeilysankari (1949), Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952) ja Hän rakasti elämää (1956) sekä Oscar-palkinnon elämäntyöstään vuonna 1996.[1]
Douglas näytteli usein peräänantamattomia ja vahvatunteisia sankareita ja antisankareita. Douglasin luonteenomaisia piirteitä olivat urheilullinen olemus, omaperäinen ääni ja syvä leukavako.[2]
Elämäkerta
muokkaaVarhainen elämä
muokkaaIssur Danielovitch syntyi 9. joulukuuta 1916 Amsterdamin kaupungissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa Herschel Danielovitch ja Bryna Sanglel[3] olivat Venäjän keisarikunnasta tulleita venäjänjuutalaisia siirtolaisia.[4] Perheen kotikieli oli jiddiš[5], ja Issurilla oli kuusi siskoa.[6] Herschelin veli oli jo aiemmin muuttaessaan Yhdysvaltoihin ottanut sukunimekseen Demsky, jonka myös Herschelin perhe otti käyttöön.[7] Issur alkoi käyttää etunimeä Izzy. Hänen vanhempansa suunnittelivat pojan lähettämistä rabbikouluun, mutta itse hän halusi jo lapsesta alkaen näyttelijäksi.[8]
Koska perhe oli köyhä, Demsky maksoi yliopisto-opintonsa St. Lawrence Universityssä ja näyttelijänopintonsa New Yorkin American Academy of Dramatic Artsissa sekalaisilla töillä.[9][6] Yksi hänen luokkatoverinsa American Academy of Dramatic Artsissa oli näyttelijä Lauren Bacall.[10][11]
Näytellessään yliopistoaikanaan kesäteatterissa Demsky vaihtoi näyttelijätoveri Karl Maldenin ehdotuksesta nimekseen Kirk Douglas.[8]
Douglas palveli Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana Tyynellämerellä vuosina 1943–1944. Ennen sotaa ja sen jälkeen hän näytteli pienissä rooleissa Broadwaylla.[2]
Elokuvaura
muokkaaDouglas sai ensimmäisen Hollywood-elokuvaroolinsa elokuvassa Paholaisnainen (1946), jossa hänen vastanäyttelijänsä oli Barbara Stanwyck.[9] Hän kuitenkin kieltäytyi tuottaja Hal Wallisin tarjoamasta seitsemän vuoden sopimuksesta ja näytteli seuraavat kolme vuotta vain sivuosissa.[8]
Douglasin läpimurtorooli oli kovapintainen nyrkkeilijä elokuvassa Nyrkkeilysankari (1949), josta hän sai ensimmäisen kolmesta Oscar-ehdokkuudestaan. Elokuvan ansiosta Douglasista tuli suosittu ja haluttu näyttelijä, joka sai rooleja usean johtavan ohjaajan elokuvissa. Hän sai Oscar-ehdokkuudet Vincente Minnellin ohjaamista elokuvista Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952), jossa hän esittää moraalitonta elokuvajohtajaa, ja Hän rakasti elämää (1956), jossa hän esittää taidemaalari Vincent van Goghia. Yhtenä Douglasin merkittävimmistä roolisuorituksista pidetään orjakapinajohtaja Spartacuksen roolia Stanley Kubrickin ohjaamassa elokuvassa Spartacus (1960).[9] Seitsemässä elokuvassaan Douglas näytteli yhdessä ystävänsä Burt Lancasterin kanssa.[2]
Spartacuksen tekemisen aikoihin Douglas nousi vastustamaan kommunistimielisiksi väitetyistä työntekijöistä koottua Hollywoodin mustaa listaa ja palkkasi mustalla listalla olevan käsikirjoittaja Dalton Trumbon kirjoittamaan Spartacusta.[9]
Douglas perusti vuonna 1955 tuotantoyhtiön The Bryna Company, joka tuotti muun muassa elokuvat Kunnian polut (1957) ja Spartacus (1960). Hän perusti toisen vaimonsa Annen kanssa The Douglas Foundation -hyväntekeväisyyssäätiön vuonna 1964.[6]
Douglas ohjasi 1970-luvulla elokuvat Scalawag (1973) ja Posse (1975), mutta ne eivät olleet menestyksiä. Samalla hänen näyttelijänuransa alkoi hiipua, vaikka hän näytteli edelleen ahkerasti.[2] Douglasin teki myöhemmän uransa merkittävimpiä roolitöitä elokuvissa Lumisen joen mies (1982) ja Tough Guys (1986).[9]
Sairastuminen ja viimeiset roolityöt
muokkaa
Douglas loukkaantui vakavasti helikopterionnettomuudessa Kaliforniassa vuonna 1993. Hän sai lähes hengen vieneen aivoverenkiertohäiriön vuonna 1996.[6] Kohtaus vaikeutti hänen puhumistaan, mutta hän jatkoi silti näyttelemistä elokuvissa. Douglas sai vielä Emmy-ehdokkuuden vierailustaan televisiodraamassa Enkelin kosketus vuonna 2000. Hän näytteli poikansa Michael Douglasin kanssa elokuvassa It Runs in the Family (2003). Vuonna 2009 Douglas muisteli uraansa ja elämäänsä näyttämöllä yhden miehen show’ssa Before I Forget.[9]
Douglas kuoli 103-vuotiaana Beverly Hillsissä 5. helmikuuta 2020.[12][13]
Kirjailijanura
muokkaaDouglas julkaisi vuonna 1988 omaelämäkerran The Ragman’s Son. Hän kirjoitti romaanit Tanssi paholaisen kanssa (Dance with the Devil, 1990) ja Lahja (The Gift, 1992). Hänen ei-fiktiivisiä omaelämäkerrallisia teoksiaan ovat myös Climbing the Mountain: My Search for Meaning (1997), My Stroke of Luck (2003), Let’s Face It: 90 Years of Living, Loving and Learning (2007) ja I am Spartacus! The Making of a Film, Breaking the Blacklist (2012).[9]
Yksityiselämä
muokkaaDouglas oli naimisissa näyttelijä Diana Dillin kanssa 1943–1951. Heidän lapsiaan ovat näyttelijä Michael Douglas (s. 1944) ja elokuvatuottaja Joel Douglas (s. 1947). Douglas meni vuonna 1954 naimisiin Anne Buydensin kanssa, ja heidän lapsiaan ovat elokuvatuottaja Peter Douglas (s. 1955) ja näyttelijä Eric Douglas (s. 1958).[14]
Douglas teki toisen vaimonsa kanssa hyväntekeväisyystyötä The Douglas Foundation -säätiön kautta. Säätiö on tehnyt lahjoituksia muun muassa lastensairaalalle, ja se on perustanut Kirk Douglas Fellowshipin Yhdysvaltain elokuvainstituuttiin.[9]
Tunnustukset
muokkaaDouglasille on myönnetty vuonna 1991 Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto ja vuonna 1996 Oscar-kunniapalkinto elämäntyöstään.[9] Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella. Palm Springsissä on hänen kunniakseen nimetty katu Kirk Douglas Way. Douglas sai Presidential Medal of Freedom -kunnianosoituksen vuonna 1981, ranskalaisen Kunnialegioonan mitalin vuonna 1985 sekä National Medal of the Arts -kunnianosoituksen vuonna 2001.[6]
Valikoitu filmografia
muokkaa| Ilmestymisvuosi | Suomenkielinen nimi | Englanninkielinen nimi | Rooli |
|---|---|---|---|
| 1946 | Paholaisnainen | The Strange Love of Martha Ivers | Walter O’Neil |
| 1947 | Varjot menneisyydestä | Out of the Past | Whit Sterling |
| 1949 | Minun mieheni – vai sinun? | A Letter to Three Wives | George Phipps |
| Nyrkkeilysankari | Champion | Michael ”Midge” Kelly | |
| 1951 | Tuhansien silmien edessä | Ace in the Hole | Charles Tatum |
| Lain vartija | Detective Story | Det. James ”Jim” McLeod | |
| 1952 | Särkyneiden haaveiden kaupunki | The Bad and the Beautiful | Jonathan Shields |
| 1954 | Sukelluslaivalla maapallon ympäri | 20000 Leagues Under the Sea | Ned Land |
| 1956 | Hän rakasti elämää | Lust for Life | Vincent van Gogh |
| 1957 | Kunnian polut | Paths of Glory | Eversti Dax |
| Kuolemanloukku O.K. Corral | Gunfight at the O.K. Corral | Doc Holliday | |
| 1958 | Viikingit | The Vikings | Einar |
| 1960 | Spartacus | Spartacus | Spartacus |
| 1962 | Ratsasta viimeinen taival | Lonely Are the Brave | John W. ”Jack” Burns |
| 1964 | Toukokuun 7 päivää | Seven Days in May | Eversti Martin ”Jiggs” Casey |
| 1965 | Ensivoitto | In Harm’s Way | Komentajakapteeni Paul Eddington |
| Telemarkin sankarit | The Heroes of Telemark | Tohtori Rolf Pedersen | |
| 1967 | Kultaa El Pasoon | The War Wagon | Lomax |
| 1978 | Pahan voima | The Fury | Peter Sandza |
| 1979 | Kaktus-Jack | The Villain | Kaktus-Jack |
| 1980 | Hurrikaani | The Final Countdown | Kapteeni Matthew Yelland |
| 1982 | Lumisen joen mies | The Man from Snowy River | Harrison/Spur |
| 1994 | Joe-sedän perilliset | Greedy | Joe McTeague |
| 2003 | It Runs in the Family | It Runs in the Family | Mitchell Gromberg |
| 2004 | Illusion | Illusion | Donald Baines |
Suomennetut teokset
muokkaa- Tanssi paholaisen kanssa. (Dance with the Devil, 1990) Suomentanut Annika Eräpuro. Book Studio, 1992. ISBN 951-611-466-0
- Lahja. (The Gift, 1992) Suomentanut Annika Eräpuro. Book Studio, 1993. ISBN 951-611-599-3
Lähteet
muokkaa- ↑ Kirk Douglas Oscars. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kirk Douglas Encyclopaedia Britannica. 7.6.2018. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Kirk Douglas profile Film. Filmreference.com. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Kirk Douglas honoured by World Jewish Congress BBC. 10.11.2016. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
- ↑ A Legend Looks Back: A Visit With Kirk Douglas The Jewish Daily Forward. 18.7.2007. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Life KirkDouglas.com. Arkistoitu 10.8.2018. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Douglas, Kirk: Let's Face It ( ISBN 0-470-08469-3) 2007. John Wiley & Sons. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Scott Feinberg: How a Poor Jewish Kid From Upstate New York Became Kirk Douglas – Hollywood's Best-Loved Gladiator Hollywood Reporter. 31.5.2012. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Kirk Douglas Biography Biography.com. A&E Television Networks. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Thomas, Tony. The Films of Kirk Douglas. Citadel Press, New York (1991), p. 12; ISBN 0-8065-1217-2.
- ↑ Bacall, Lauren. By Myself and Then Some, HarperCollins (1978), pp. 26–27, ISBN 978-006-112-791-5
- ↑ Lowry, Brian: Kirk Douglas, acclaimed actor, dead at 103 5.2.2020. CNN. Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Topelius, Taneli: 103-vuotiaaksi eläneen Kirk Douglasin tarina ja ura vetävät hiljaiseksi – selvisi pommista, helikopterionnettomuudesta ja aivohalvauksesta 6.2.2020. Ilta-Sanomat: Sanoma Media Finland. Viitattu 6.2.2020.
- ↑ Biography: Family kirkdouglas.com. Arkistoitu 15.4.2023. Viitattu 15.4.2023.