Wikipedia

Toimihenkilöunioni TU

Toimihenkilöunioni TU ry (lyh. TU, ruots. Tjänstemannaunionen, engl. Union of Salaried Employees TU) oli toimihenkilöiden muodostama ammattiliitto vuosina 2001–2011. Vuoden 2011 alusta Toimihenkilöunioni ja Ammattiliitto Suora yhdistyivät ja uuden ammattiliiton nimeksi tuli Ammattiliitto Pro.

Toimihenkilöunioni TU:n logo

TU oli Toimihenkilöiden keskusjärjestö on STTK:n suurin yksityisen sektorin ammattiliitto. Sen puheenjohtajana toimi 1. lokakuuta 2005 alkaen oikeustieteen kandidaatti Antti Rinne. Jäseniä Toimihenkilöunionissa oli noin 125 000, jotka olivat jäseninä noin 290 jäsenyhdistyksessä, ja joille Toimihenkilöunioni teki 43 työehtosopimusta (TES).

Yleistä

muokkaa

Toimihenkilöunionissa työskenteli noin 130 henkilöä 11 aluetoimistossa sekä Helsingin keskustoimistossa. Keskustoimiston ohessa toimi Toimihenkilöiden työttömyyskassa (TU-kassa), jota johti kassanjohtaja Marjatta Väisänen. Toimihenkilöunionin jäsenlehtenä oli PRO Toimihenkilöunioni, jota kustansi Unionimedia Oy. Lisäksi aktiivijäsenille toimitettiin eTU-lehteä. Jäsenmaksu oli 1,2 % palkkasummasta. Toimihenkilöunionin varsinaisen toiminnan kulujäämä vuonna 2004 oli 20,5 miljoonaa ja jäsenten keski-ikä vuonna 2004 oli 46,6 vuotta.

Liitto ilmoitti tavoitteekseen

  1. edistää toimihenkilöiden ammatillista järjestäytymistä,
  2. parantaa ja valvoa heidän palkka- ym. ammatillisia, sosiaalisia ja oikeudellisia etujaan sekä edistää tasa-arvon toteutumista,
  3. työskennellä heidän yhteisvastuullisuutensa, yhteiskunnallisen tietoutensa ja ammattiyhdistystietoutensa lujittamiseksi sekä ammattitaitonsa ja työmarkkina-asemansa turvaamiseksi ja kehittämiseksi,
  4. tukea heitä mahdollisen työttömyyden aikana huomioiden työttömyyskassalain 1 §:n määräykset.

Useimpien ammattiliittojen tapaan TU oli puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Historia

muokkaa

Toimihenkilöunioni ry perustettiin Tampereen liittokokouksessa 18. toukokuuta 2001 neljän ammattiliiton fuusiona: Teknisten liitto (TL), Suomen Teollisuustoimihenkilöliitto (STL), Rakennusteknisten Ammattiliitto (RAL)[1], tunnettu myös nimellä Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL ry:nä[1] ja Svenska Tekniska Funktionärsförbundet i Finland (STAF). Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin TL:n puheenjohtaja, kansanedustaja, koneteknikko, Ilkka Joenpalo (sd.); toiseksi puheenjohtajaksi STL:n puheenjohtaja, pirkkalalainen Helena Rissanen (sd.) ja liittovaltuuston puheenjohtajaksi Pirkko Kalttonen. Liittojen yhdistämistä edelsi TL:n ja STL:n 23. tammikuuta 1999 allekirjoittama yhdentymissopimus, jonka pohjana oli paitsi aikaisemmin perustettu Teollisuuden Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö (TNK), liittojen yhteiset työehtosopimusneuvottelut vuonna 1979 sekä aiesopimus yhdistymisestä vuonna 1997. RAL:n hallituksen esitys liittymiseksi suoraan Teknisten liittoon epäonnistui vuonna 1996, mutta tammikuussa 1999 RAL:n liittovaltuusto hyväksyi osaltaan yhdistymissopimuksen perustettavaan uuteen ammattiliittoon.

Tietoliikenneliitto TLL liittyi Toimihenkilöunioniin 1. heinäkuuta 2004.[2]

Puheenjohtaja Joenpalon ilmoitettua, ettei ole käytättävissä seuraavalla liittokokouskaudella (2005–2009), käynnistyi puheenjohtajapeli. Joenpalo itse ilmoittautui järjestö- ja jäsenasianyksikönjohtajan Helena Rissasen (sd.) tukijaksi. Puheenjohtajaehdokkaiksi ilmoittautui Rissasen lisäksi aluksi luottamusmies Risto Järvinen (sit.) Nokialta, Toimihenkilöunionin järjestöasiamies Risto Korkalo Riihimäeltä sekä TU:n valtuuston varapuheenjohtaja Jukka Nyberg (sd.). Eräät Toimihenkilöunionin piirien ay-aktiivit pyysivät ERTO:n puheenjohtaja Antti Rinnettä ehdokkaaksi. Toukokuussa 2005 postitse toteutetussa liittokokousedustajavaalissa (äänestysprosentti 23,2 %) TU:n jäsenet valitsivat 323 liittokokousedustajaa, ja ilman jäsenäänestystä 6 piirissä loput 178 edustajaa Helsingin 29. syyskuuta – 1. lokakuuta 2005 pidettyyn liittokokoukseen. Jukka Nyberg vetäytyi puheenjohtajuuden tavoittelusta elokuun lopulla 2005, ilmoittaen kannattavansa Helena Rissasen valintaa, samoin tekivät Korkalo ja Järvinen. Antti Rinne voitti Rissasen puheenjohtajavaalissa äänin 258–235. Liittokokous pienensi edustajamääräänsä aikaisemmasta 501:stä 350:een ja liittovaltuustoa supistettiin 101-jäsenisestä 61-jäseniseksi. Myös liiton hallitusta pienennettiin 18 jäseneen aikaisemman 25:n sijaan.

Liiton puheenjohtajaksi valittu Antti Rinne oli vuosina 2006–2008 esillä julkisuudessa edeltäjäänsä Ilkka Joenpaloa enemmän. Rinnettä kuvattiin aggressiiviseksi puheenjohtajaksi, sillä olivathan hänen juurensa räväkästä toimintakulttuuristaan tunnetussa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitossa ja Ertossa.[3] Toimihenkilöunioni olikin julkisuudessa esillä sopimusrajariidassa (nk. ylärajanveto) toisen ammattiliiton YTN:n, sekä erityisesti Nokian ja Wärtsilän kanssa. Toimihenkilöunionin 3 000 jäsentä Yardsinselvennä, Bolidenin, Luvatan, Outokummun, Rautaruukin ja Wärtsilän tehtailla lakkoilivat Teknologiateollisuus ry:tä vastaan vuonna 2007 viisi päivää kestäneellä lakolla. Lakon kohteena oli palkkaerimielisyys, joka johti lopulta 4,4 prosentin palkankorotukseen.[4] Aiemmin samana vuonna Toimihenkilöunioni nosti kanteen Stora Ensoa vastaan vuoden 2006 tulospalkkioista, jotka yhtiö jätti maksamatta työnseisaukseen osallistuneille noin 2 000 työntekijälle. Myöhemmin Kouvolan hovioikeus tuomitsikin Stora Enson maksamaan lähes 140:lle Anjalankosken tehtaiden toimihenkilölle vuoden 2006 tulospalkkiot korkoineen. [5]

Puheenjohtaja Antti Rinne vahvisti paikkansa ennakkoon TU:n johdossa jo vuonna 2008, kun kannatusryhmä pyysi häntä olemaan käytettävissä jatkokaudelle vuosina 2009–2013, ja hänet valittiinkin ilman vastaehdokasta Jyväskylän liittokokouksessa toukokuussa 2009.[6] Toimihenkilöunioni aloitti valmistelut yhdistysfuusioihin Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n, pankkialaa edustavan Suoran sekä viestintäalan toimihenkilöitä edustavan Mediaunionin välillä vuonna 2006. Uuden suurliiton oli alun perin tarkoitus aloittaa toimintansa 2010, mutta Erto vetäytyi hankkeesta toukokuussa 2009.[7] Mediaunioni vetäytyi hankkeesta 18. helmikuuta 2010, mutta Ammattiliitto Suora ja Toimihenkilöunioni tekivät aiesopimuksen helmikuussa 2010.[8] Tavoitteena oli, että lähes 155 000 toimihenkilöä edustava liitto aloittaisi toimintansa vuoden 2011 alussa.

Kiista soveltamisalasta

muokkaa

Kukin ammattiliitto haluaa, että alalla noudatetaan juuri sen työehtosopimusta, ja samalla halutaan kasvattaa oman liiton jäsenmäärää ja sitä kautta painostusvoimaa. Rajariita toimihenkilöiden soveltamistaalasta nousi jälleen esiin syksyllä 2009 seurauksella Toimihenkilöunioni järjesti piste- ja vauhdituslakkoja Teknologiateollisuuden yrityksissä.[9] Toimihenkilöunionin mukaan työnantaja ei sovella kaikilla työpaikoilla unionin ja työnantajaliiton välistä työehtosopimusta niihin toimihenkilöihin, joihin pitäisi. Sen sijaan työnantaja – TU:n mukaan – siirtää toimihenkilöitä ylempien toimihenkilöiden piiriin, jolloin toimihenkilöiltä jää saamatta tuhansia euroja ylityökorvauksia ja matkustusajan palkkaa. Kiistan piti olla sovittu jo vuonna 2007, jolloin liitot ja työnantaja sopivat, että kiistanalaiset tapaukset selvitetään yhdessä. [10]

Hallinto ja yhdistysrakenne

muokkaa

Liiton yhdistysjäseniksi hyväksyttiin toimihenkilöiden muodostamat rekisteröidyt yhdistykset, joiden hyväksymisestä päätti liittohallitus. Järjestön ylintä päätösvaltaa käytti liittokokous. Jäsenet valitsivat liittokokousedustajat (350 edustajaa) joka neljäs vuosi pidettävään liittokokoukseen, jossa muun muassa valittiin liittovaltuusto (61 jäsentä), liittohallitus (18 jäsentä), liiton puheenjohtajat, päätettiin toiminnasta, taloudesta, toimintalinjasta ja piirijaosta. Toimihenkilöunionin piirien toimintaa koordinoivat aluetoimistot liiton piiriohjesäännön mukaisesti. Liittovaltuusto kokoontui vuosittain, tyypillisesti kaksi kokousta vuodessa, liittohallitus tavallisesti kuukausittain. Piirikokouksissa yhdistykset valitsivat keskuudestaan jäsenet piirien hallintoon piiriohjesäännön mukaisesti. Työehtosopimusneuvotteluista ja mahdollisista työtaistelutoimenpiteistä päätti liittohallitus.

Paikalliset jäsenyhdistykset saivat varansa jäsenmaksupalautuksena 0,1 % jäsenten liitolle maksamasta jäsenmaksusta. Yhdistyksessä varojen käyttöä hallinnoi jäsenten vuosittain valitsema johtokunta. Jäsenyhdistys tyyppejä on useita: alueellinen-, ala-, sopimusalakohtainen-, yrityskohtainen- ja kokoomayhdistys. Kokoomayhdistys on tavallisesti alueellinen yhdistys, joka ei ole keskittynyt mihinkään tiettyyn alaan tai sopimusalaan vaan jäseniä on monesta eri yrityksestä sekä sopimusaloilta. Yhdistysten koko vaihtelee kymmenistä yli tuhannen jäsenen yhdistyksiin. Suuret yhdistykset ovat keskittyneet pääasiassa Etelä-Suomeen. Yhdistysten erilaisista jäsenmääristä johtuen yhdistysten varallisuudessa voi olla suuriakin eroja.

Sopimusalat

muokkaa

Toimihenkilöunioni TU teki seuraaville aloille työehtosopimuksia (TES). Osa sopimuksista oli yleissitovia (YS), osa yrityskohtaisia sopimuksia (YK) osa yleissitovuutta vailla (YV).

  • Ahtausalan toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)
  • Autoalan toimihenkilöitä koskeva TES (YS)
  • Digita ja Yle (YK)

Elintarvikeala

  • Meijereiden erikoiskoulutuksen saaneita ja tekn. toimihenk. koskeva työehtosopimus (YS)
  • Lihateollisuuden asiamiesten työehtosopimus (YS)
  • Elintarviketeollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)

Finnair

  • Finnairin työehtosopimus (YK)
  • Lentovirkailijoiden työehtosopimus (YK)
  • Hammaslaboratorioalan työehtosopimus (YS)
  • Iittala TES (YK)
  • Kemianalan toimihenkilösopimus (YS)
  • Laboratorioala TES
  • Lasikeraamisen teollisuuden toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (YS)
  • MTV3 ja Finnlab toimihenkilöiden TES (YK)

Puuteollisuus

  • Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus (YS)
  • Pahvi ja paperijalostus työehtosopimus (YS)
  • Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus (YV)
  • Palvelualojen Toimialaliiton toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (YV)
  • Paperiteollisuuden toimihenkilöiden TES (YS)
  • Rakennusalan toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)
  • Rakennusaine- ja betoniteollisuuden toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (YS)
  • Silja-konserni TES (YK)
  • Suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)
  • Talotekniikka-alan toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)
  • Teknologiateollisuuden (Metalliteollisuuden) toimihenkilöiden työehtosopimus (YS)
  • Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (TeVa) TES (YS)

Tietoala ja posti

  • Tietotekniikan palveluyritysten teknisiä toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (YV)
  • Postin teknisten työehtosopimus (YK)
  • Tavarankuljetusalan työehtosopimus (YK)
  • Tietoliikennealan TES (YV)
  • Tilitoimistoalan TES (YV)
  • Työnantajien yleinen ryhmän/Kenkä- ja Nahka-alan TES (YV)
  • Viestintätyönantajat VTA:n ja Toimihenkilöunioni TU:n välinen työehtosopimus (YK)

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta vahvistaa päätöksellään, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätökset ja yleissitovat työehtosopimukset löytyvät Finnlex-tietokannasta [2]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Koukkari, Esa: Historia Helsingin Rakennustoimihenkilöt TU ry. 26.1.2015. Arkistoitu 10.2.2015. Viitattu 25.1.2015.
  2. ↑ Vuosikertomus 2004 (PDF) (sivu 28) Toimihenkilöunioni TU. Viitattu 10.1.2010.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Akkanen, Juha. Taisteleva keskiluokka heräsi. Helsingin Sanomat 30.12.2007.
  4. ↑ Helsingin Sanomat 27.10.2007.
  5. ↑ Helsingin Sanomat. Talous. 10.4.2009.
  6. ↑ Helsingin Sanomat 10.4.2008
  7. ↑ Toimihenkilöiden suurliitto kupsahti. Verkkouutiset 13.5.2009.
  8. ↑ [1][vanhentunut linkki] viitattu 22.2.2010.
  9. ↑ mm. Outotecin n. 140 toimihenkilöä Espoossa, Porissa ja Outokummussa sekä Hämeenlinnan ja Rautaruukin toimihenkilöt lakkoilivat joulukuussa 2009.
  10. ↑ Helsingin Sanomat 11.12.2009. Pääkirjoitus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toimihenkilöunioni_TU&oldid=22884752”