Tjalling Koopmans
Tjalling Charles Koopmans (28. elokuuta 1910 's-Graveland, Alankomaat – 26. helmikuuta 1985 New Haven, Connecticut) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja vuoden 1975 taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. Hän sai palkintonsa yhdessä neuvostoliittolaisen Leonid Kantorovitšin kanssa myötävaikutuksesta resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämiseen.[2][1]
| Tjalling Koopmans | |
|---|---|
 Koopmans (1967) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. elokuuta 1910 's-Graveland, Alankomaat |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1985 (74 vuotta) New Haven, Connecticut, Yhdysvallat |
| Ammatti | taloustieteilijä, taloustieteen professori[1] |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leidenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Hans Kramers ja Jan Tinbergen |
| Instituutti | Cowles Commission/ Chicagon yliopisto (1944–1955), Yalen yliopisto (1955–1981) [1] |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Elämä muokkaa
Koopmans syntyi 's-Gravelandin kylässä Pohjois-Hollannissa. Hän aloitti yliopisto-opinnot seitsemäntoistavuotiaana Utrechtin yliopistossa pääaineenaan matematiikka. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1930, hän vaihtoi teoreettiseen fysiikkaan. Vuonna 1933 hän tapasi Jan Tinbergenin (joka sai vuonna 1969 taloustieteen Nobel-palkinnon) ja muutti Amsterdamiin opiskelemaan matemaattista taloustiedettä hänen johdollaan.[2]
Koopmans muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1940.[2] Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1946. Koopmans toimi Yhdysvalloissa tilastotieteilijänä ensin Combined Shipping Adjustment Boardissa (Washington) minimoiden kuljetuskustannuksia optimoimalla rahtien laivauksia tuhansilla eri aluksilla satoihin eri satamiin. Hän jatkoi sittemmin taloustieteilijänä Chicagon yliopistossa (Cowles Commission, 1944–1955) ja tämän jälkeen Yalen yliopistossa, jonka taloustieteen professorin tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1981.[1]
