George Akerlof
George Arthur Akerlof (s. 17. kesäkuuta 1940 New Haven, Connecticut) on yhdysvaltalainen vuoden 2001 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut ekonomisti (yhdessä Michael Spencen ja Joseph Stiglitzin kanssa). Akerlof tunnetaan erityisesti tutkimuksistaan epäsymmetrisen informaation vaikutuksesta markkinoiden toimintaan.
| George Akerlof | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
17. kesäkuuta 1940 New Haven |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Solow |
| Oppilaat | William C. Dudley |
| Tutkimusalue | Taloustiede |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Sisällysluettelo
Nuoruus ja opinnotMuokkaa
Äitinsä puolelta saksanjuutalaista ja isänsä puolelta ruotsalaista syntyperää oleva Akerlof[1] suoritti perustutkintonsa Yalen yliopistossa vuonna 1962 ja väitteli tohtoriksi Massachusetts Institute of Technologyssä 1966. Nykyisin Akerlof toimii Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella taloustieteen professorina. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isänsä ruotsalainen siirtolainen.
UraMuokkaa
Akerlofin tunnetuimpana tutkimuksena pidetään vuonna 1970 julkaistua The Market for Lemons: Quality Uncertainty and the Market Mechanism [2]. Tässä artikkelissa Akerlof esittää ensimmäisenä taloustieteen epäsymmetrisen informaation tutkimuksen perusmenetelmät. Akerlof on myös tutkinut laajasti työn taloustiedettä.
YksityiselämäMuokkaa
Akerlofin vaimo, Janet Yellen, on myös Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen taloustieteen professori ja Yhdysvaltain keskuspankin (FED) pääjohtaja vuodesta 2014.
LähteetMuokkaa
- ↑ George A. Akerlof - Biographical www.nobelprize.org. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ George A. Akerlof, Mani Maun (1970): "The Market for 'Lemons': Quality Uncertainty and the Market Mechanism" Quarterly Journal of Economics 84 (3): 488–500
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Akerlofin sivut Berkeleyn verkkosivuilla (englanniksi)
- Akerlof Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi)
- Hannu Vartiainen: Taloustieteen Nobel epäsymmetrisen informaation tutkijoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2001, 97(4). vsk, s. 533-547. Artikkelin verkkoversio.
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer |