Wassily Leontief
Wassily Leontief (ven. Василий Васильевич Леонтьев, Vasili Vasiljevitš Leontjev; 5. elokuuta 1905 München, Saksa — 5. helmikuuta 1999 New York) oli venäläissyntyinen ekonomisti,[1] joka tunnetaan erityisesti yleisen tasapainoteorian (engl. general equilibrium) kehittäjänä. Leontief sai vuonna 1973 Nobelin taloustieteen palkinnon.
| Wassily Leontief | |
|---|---|
| Василий Васильевич Леонтьев | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Василий Васильевич Леонтьев |
| Syntynyt |
5. elokuuta 1905 München |
| Kuollut |
5. helmikuuta 1999 (93 vuotta) New York |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Pietarin valtionyliopisto Berliinin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ladislaus von Bortkiewicz ja Werner Sombart |
| Oppilaat | Paul Samuelson |
| Tutkimusalue | Taloustiede |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
| Aiheesta muualla | |
| www.wassily.leontief.net | |
Leontief opiskeli vuodesta 1921 vuoteen 1925 Leningradin yliopistossa ja suoritti maisterintutkinnon pääaineenaan taloustiede.[1] Opiskeluaikanaan Leontief joutui usein pidätetyksi, koska hän arvosteli kommunismia. Vuonna 1925 Leontiefin sallittiin lähteä Neuvostoliitosta ja hän siirtyi jatkamaan opintojaan Berliinin yliopistoon. Berliinissä Leontief suoritti tohtorintutkinnon vuonna 1928 erityisaiheenaan panos–tuotos-analyysi; hänen työnohjaajansa oli Werner Sombart. Vuonna 1931 Leontief siirtyi Yhdysvaltoihin työskentelemään National Bureau of Economic Researchissa. Vuosina 1932–1975 hän työskenteli Harvardin yliopistossa, ja New Yorkin yliopistoon hän siirtyi vuonna 1975.
TutkimustyöMuokkaa
Leontiefin tunnetuimmat tutkimukset käsittelevät yleistä tasapainoteoriaa sekä panos–tuotos-analyysia. Lisäksi Leontief tutki kansainvälistä kauppaa ja kehitti nimeään kantavan Leontiefin paradoksin: maailman pääomarikkain valtio Yhdysvallat vie hyödykkeitä, joiden tuottamiseen tarvitaan suhteellisen paljon työvoimaa mutta tuo hyödykkeitä, joiden tuottamiseen tarvitaan suhteellisen paljon pääomaa.[2] Tämä havainto on suorassa ristiriidassa kansainvälisen kaupan perusmallin, Heckscherin–Ohlinin teoreeman, kanssa.
Nobel-palkinto Leontiefille myönnettiin hänen panos–tuotos-analyysiin liittyvästä työstään.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Autobiography (From Nobel Lectures, Economics 1969-1980, Editor Assar Lindbeck, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) The Nobel Foundation. Viitattu 18.9.2012.
- ↑ Wassily Leontief Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.9.2012.
Aiheesta muuallaMuokkaa
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer 2019: Banerjee, Duflo, Kremer |