Leonid Kantorovitš
Leonid Vitaljevitš Kantorovitš (ven. Леони́д Вита́льевич Канторо́вич, 19. tammikuuta (J: 6. tammikuuta) 1912 Pietari, Venäjän keisarikunta – 7. huhtikuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen taloustieteilijä ja vuoden 1975 taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. Hän sai palkintonsa yhdessä alankomaalaisen Tjalling Koopmansin kanssa myötävaikutuksesta resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämiseen.[1] Hän on ainoa palkinnon voittanut neuvostoliittolainen. Kantorovitš saavutti tuloksia myös matematiikan alla, erityisesti operaattoriteoriaan ja funktionaalianalyysiin liittyen. Funktionaalianalyysiin liittyvät K-avaruudet ja todennäköisyyslaskennassa käytettävä Kantorovichin metriikka on nimetty hänen mukaansa.
| Leonid Kantorovitš | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1912 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 7. huhtikuuta 1986 (74 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | neuvostoliittolainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leningradin valtionyliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Grigorii Mikhailovich Fichtenholz (käännä suomeksi) ja Vladimir Smirnov (käännä suomeksi) |
| Oppilaat | Vera Kublanovskaya (käännä suomeksi) ja Hoàng Tụy |
| Tutkimusalue | Funktionaalianalyysi, lineaarinen ohjelmointi, joukko-oppi, matematiikka ja taloustiede |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Elämä muokkaa
Kantorovitš syntyi Pietarissa venäjänjuutalaiseen perheeseen. Hänen isällään oli lääkärin vastaanotto Pietarissa. Kantorovitš työskenteli neuvostohalinnossa, jossa sai tehtäväkseen vanerituotannon optimoinnin.
