Leonid Kantorovitš
Leonid Vitaljevitš Kantorovitš (ven. Леони́д Вита́льевич Канторо́вич, 19. tammikuuta 1912 Pietari, Venäjän keisarikunta – 7. huhtikuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen taloustieteilijä ja vuoden 1975 taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. Hän sai palkintonsa yhdessä alankomaalaisen Tjalling Koopmansin kanssa myötävaikutuksesta resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämiseen. .[1] Hän on ainoa palkinnon voittanut neuvostoliittolainen. Kantorovitš saavutti tuloksia myös matematiikan alla, erityisesti operaattoriteoriaan ja funktionaalianalyysiin liittyen. Funktionaalianalyysiin liittyvät K-avaruudet ja todennäköisyyslaskennassa käytettävä Kantorovichin metriikka on nimetty hänen mukaansa.
| Leonid Kantorovitš | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
19. tammikuuta 1912 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
7. huhtikuuta 1986 (74 vuotta) Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | neuvostoliittolainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leningradin valtionyliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Grigorii Mikhailovich Fichtenholz ja Vladimir Smirnov |
| Tutkimusalue | Funktionaalianalyysi, lineaarinen ohjelmointi, funktioteoria, joukko-oppi, matematiikka ja taloustiede |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
ElämäMuokkaa
Kantorovitš syntyi Pietarissa venäjänjuutalaiseen perheeseen. Hänen isällään oli lääkärin vastaanotto Pietarissa. Kantorovitš työskenteli neuvostohalinnossa, jossa sai tehtäväkseen vanerituotannon optimoinnin.
LähteetMuokkaa
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer |