Avaa päävalikko

Tikkurilan vanha asemarakennus

entinen rautatieasemarakennus Vantaalla

Tikkurilan vanha asemarakennus on Vantaan Tikkurilassa sijaitseva historiallinen asemarakennus, joka toimii nykyisin Vantaan kaupunginmuseona. Se kuuluu Suomen ensimmäisen rautatielinjan Helsinki–Hämeenlinna-radan alkuperäisiin asemiin ja on Suomen vanhin säilynyt tiilinen asemarakennus.

Tikkurilan vanha asemarakennus
Tikkurilan vanha asemarakennus kesällä 2006
Tikkurilan vanha asemarakennus kesällä 2006
Rakennustyyppi asemarakennus
Valmistumisvuosi 1862
Suunnittelija Carl Albert Edelfelt
Rakennuttaja Rautatiehallitus
Omistaja VR-Yhtymä
Käyttäjä Valtionrautatiet / VR-Yhtymä (1862–1987)
Vantaan kaupunginmuseo (1987–)
Runkorakenne tiili
Julkisivumateriaali tiili
Korkeus 14,5 metriä
Kerrosluku 3
Bruttoala 618 m²
Kerrosala 206 m²
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema, vuonna 1862 valmistunut rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan 1800-luvun lopun historiallista kertaustyyliä. Se toimi asemana yli vuosisadan ajan, vuoteen 1978, jolloin Tikkurilan toiseksi uusin asemarakennus valmistui. 1980-luvun lopulla rakennuksen kaksi alinta kerrosta restauroitiin Vantaan kaupunginmuseon näyttelytiloiksi. Rakennuksessa sijaitsee myös museon arkisto- ja toimistotiloja. Rakennus kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[1].

Aseman syntyMuokkaa

RakennushistoriaMuokkaa

Suomen ensimmäinen rautatieyhteys avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä vuonna 1862. Radan alkuperäiset väliasemat olivat Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki ja Turenki. Asemarakennukset suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt tuolloin muodissa olleeseen historialliseen kertaustyyliin, käyttäen esikuvinaan keskieurooppalaista asema-arkkitehtuuria.

Vain pääteasemat Helsinki ja Hämeenlinna sekä väliasema Tikkurila saivat tiiliset asemarakennukset, muut tehtiin puusta. Vanhan tarinan mukaan Tikkurilan aseman jälkeen Rautatiehallituksen rahat olisivat alkaneet loppua, joten muut asemat oli rakennettava halvemmasta materiaalista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaan Tikkurila sai tiilisen asemarakennuksen monien seikkojen summana. Asema sijaitsi rautatien ja vanhan Turku–Viipuri-maantien risteyksessä ja oli siksi tärkeä vaihtoasema. Lisäksi Tikkurilan arveltiin kasvavan tulevaisuudessa huomattavaksi taajamaksi pääkaupungin läheisyyden ansiosta. Tikkurilan asema myös sijaitsi puuttomalla savitasangolla, missä puutavaran saatavuus oli huono mutta mahdollisuudet tiilenpolttoon hyvät.[2] [3] Perimätiedon mukaan tiilien savi on peräisin Ilolan savikuopilta ja tiilien poltto tapahtui Hiekkaharjussa.[4]

Myös Helsinki–Hämeenlinna-radan ja tulevan Pietarin radan risteysasemalle oli tarkoitus rakentaa tiilinen asemarakennus. Rautatiehallitus ei kuitenkaan osannut päättää, tulisiko risteysasemaksi Riihimäki vai Turenki, ja Edelfeltin asemarakennusta varten tekemät suunnitelmat jäivät hyllylle. Sekä Riihimäki että Turenki saivat myöhemmin puiset asemarakennukset.[5]

Edelfeltin piirustukset Tikkurilan asemarakennukseksi hyväksyttiin heinäkuussa 1859, ja perustukset muurattiin vielä samana kesänä. Kesällä 1860 rakennuksen seinät muurattiin täyteen korkeuteensa, ja kesällä 1861 rakennettiin vesikatto. Rakennustyöt urakoi rakennusmestari Carl Grönstadt miehineen, ja tiilet saatiin paikallisista tiiliruukeista. Rautatieliikenteen alkaessa maaliskuussa 1862 Tikkurilan asema oli valmis käyttöön.[6] Alkuaikoina juna kulki joka toinen päivä Helsingistä Hämeenlinnaan ja palasi joka toinen päivä takaisin Helsinkiin.[4] Valmistumisjärjestyksessä se oli asemarakennuksista toinen, sillä Helsingin asema oli valmistunut jo vuonna 1860. Helsingin vanha asemarakennus purettiin 1919 nykyisen aseman valmistuttua, joten Tikkurilan asema on nykyisin Suomen vanhin asemarakennus. Se on myös radan tiiliasemista ainoa säilynyt, sillä Hämeenlinnan asema tuhoutui sisällissodassa keväällä 1918.

ArkkitehtuuriMuokkaa

Kolmikerroksinen, punatiilestä muurattu asemarakennus edustaa 1800-luvun puolenvälin historiallista sekatyyliä. Julkisivun jäsennys ja koristelu edustaa lähinnä uusrenessanssia, mutta pyörökaariset ikkunat sekä ylimmän kerroksen pienet pyöreät ruusuikkunat tuovat siihen myös uusgoottilaista leimaa.

Rakennuksen alakerrassa sijaitsivat alun perin lippumyymälä sekä erilliset ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan odotussalit, joista kustakin oli oma ovensa asemalaiturille. Toisessa kerroksessa oli asemapäällikön virka-asunto ja kolmannessa rautatievirkailijoiden asuntoja. Aseman ympärillä levisi aikanaan laaja asema-alue, jossa oli varasto- ja makasiinirakennuksia, tiilinen vesitorni höyryvetureiden vedenottoa varten sekä rautatieläisten asuintaloja puutarhoineen. Viimeiset näistä rakennuksista purettiin 1990-luvulla ja vain itse asema on säilynyt.

Rakennus poistui asemakäytöstä vuonna 1977, kun Tikkurilan uusi asema valmistui sen pohjoispuolelle. Tämän jälkeen sitä käytettiin vuosikymmenen ajan VR:n varastotiloina sekä rautatiehenkilökunnan asuntorakennuksena.

Vantaan kaupunginmuseoMuokkaa

Vuonna 1986 Vantaan kaupunki vuokrasi rapistuneen aseman VR:ltä ja restauroi sen alkuperäiseen asuunsa. Aseman tiloihin muutti Vantaan kaupunginmuseo, joka avasi ovensa syksyllä 1990. Ensimmäinen näyttely Tikkurila – viisitoista virstaa kaupungista kertoi aseman omasta historiasta. Asemarakennuksen kaksi pääkerrosta ovat näyttelytiloina, kolmannessa kerroksessa sijaitsevat kaupunginmuseon henkilökunnan toimitilat. Rakennuksen hyötyala on noin 410 m2, josta näyttelytilaa on noin 150 m2. Muu osa tiloista on työ- ja varastotiloja.

Vantaan kaupunginmuseo esittelee vaihtuvissa näyttelyissään seudun historiaa ja nykyilmiöitä. Museo tutkii alueen historiaa sekä kerää kokoelmiinsa siihen liittyvää esineistöä, kuvamateriaalia, asiakirjoja, muistitietoa sekä kirjallisuutta. Museo osallistuu myös kulttuuriympäristön suojeluun, toimii alansa asiantuntijana ja julkaisee tutkimusaiheisiinsa liittyvää kirjallisuutta. Kaupunginmuseo kuuluu Vantaan kaupungin vapaa-ajan lautakunnan tehtäväalueeseen.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. RKY: Tikkurilan rautatieasema 2009. Museovirasto. Viitattu 13.11.2013.
  2. Teresa Leskinen (toim.): Seuraavana Tikkurila! Edelfeltin asemasta museoksi, s. 25. Vantaan kaupunginmuseo, 2003.
  3. Jussi Iltanen: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat, s. 54–56. Karttakeskus, 2009.
  4. a b Hautamäki, Maiju: Tikkurilan vanha asema oli aikansa ainutlaatuinen nähtävyys. Vantaan Sanomat länsi, 18.–19.5.2019, s. 10. Vantaa: Etelä-Suomen Media Oy. ISSN 0356-2352.
  5. Jussi Iltanen: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat, s. 54–56, 65, 69. Karttakeskus, 2009.
  6. Teresa Leskinen (toim.): Seuraavana Tikkurila! Edelfeltin asemasta museoksi, s. 27–29. Vantaan kaupunginmuseo, 2003.