Tekijänoikeuslainsäädännön historia

Tekijänoikeuslainsäädännön historiassa eri oikeuksien alkuperät voidaan jäljittää muinaiseen antiikin Kreikan kulttuuriin, juutalaiseen Talmudin lakiin ja antiikin Rooman lakiin.[1] Ensimmäisenä kirjattuna tekijänoikeuspäätöksenä tunnetaan kuningas Diarmait Mac Cerbhaillin antama päätös Irlannista noin vuodelta 555–561 liittyen The Cathach-psalmikokoelmaan ja sen kopioihin: To every cow belongs her calf, therefore to every book belongs its copy.[2] Päätöksen pohjalta käytiin taistelu Battle of the Book, joka vaati 3 000 uhria ja sitä pidetään ensimmäisenä tekijänoikeuskiistana.[3]

Kirjapainotaidon 1400-luvulla alkaneen käyttöönoton seurauksena syntyi kirjojen, runojen, nuottien ja piirrosten massatuotanto aiheuttaen tekijöiden suojan tarpeen.[4] Kirjojen painajille myönnetyt etuoikeudet ja monopolit olivat ensimmäiset tekijänoikeuksien määrittelyn ensimmäisiä muotoja. Ensimmäinen lailla säädetty oikeus säädettiin kuningatar Annan hallintoaikana Ison-Britannian kuningaskunnassa vuonna 1710, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta olivat solmineet unionisopimuksen juuri vuonna 1707.[5] Aluksi tekijänoikeudet koskivat vain alkuperäisistä kirjoista tehtyjä kopioita, mutta ne laajenivat ajan myötä kattamaan myös käännökset ja johdannaisteokset.

Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö Suomessa muokkaa

Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Taidemaalari, oikeustieteen tutkinnon suorittanut Adolf von Becker esitti ensimmäisenä Suomessa vuoden 1877–1878 valtiopäivillä ehdotuksen tekijänoikeus- ja omistuslaista.[6]

Tätä aikaisemmin tekijän oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä oli säädetty

  • vuonna 1752 määräyksessä kirjapainoista (Kongl. Maj:ts Nådige Förordning Och Reglemente För Boktryckerierne i Riket, 12.10.1752)[7]
  • vuonna 1766 painovapauslaissa (Kongl. Maj:ts Nådige Förordning, Angående Skrif- och Tryck-friheten, 2.12.1766)[8], jonka sai aikaan kokkolalainen valistusfilosofi ja valtiopäivämies Anders Chydenius. Laki kumottiin vuonna 1772.
  • vuoden 1829 sensuuriasetuksessa (Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Förordning angående Censuren och Bokhandeln i Storfurstendömet Finland, 14.10.1829)
  • vuoden 1865 painovapausasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painowapaudesta Suomessa ja sen täyttämisen ehdoista, 18.7.1865/27)
  • vuoden 1867 hallinnollisessa painoasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painotoimen-asioista Suomenmaassa, 31.5.1867/15).

Ensimmäinen yksityiskohtainen tekijänoikeuslaki Suomessa on 15. maaliskuuta 1880 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisin (AsK 8/1880). Seuraavaksi – pitkällisen lainvalmistelun tuloksena – säädettiin vuonna 1927 laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin (3.6.1927/174). Samalla säädettiin myös laki oikeudesta valokuviin (3.6.1927/175). Nämä lait olivat voimassa vuoteen 1961 saakka, jolloin säädettiin nykyinen laki tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin (8.7.1961/404), jonka nimike muutettiin vuonna 1984 tekijänoikeuslaiksi.[9] Myös valokuvaajan oikeuksia koskeva laki uudistettiin vuonna 1961, jolloin astui voimaan laki oikeudesta valokuvaan (8.7.1961/405).[10] Valokuvalaki oli voimassa vuosina 1961–1995. Laki kumottiin 1.5.1995, jolloin sen kaikki säännökset oli siirretty tekijänoikeuslakiin.

Tekijänoikeuksien sääntely nykyisin muokkaa

Nykyisin tekijänoikeudet koskevat kirjailijoiden lisäksi muun muassa karttojen, draaman, taidemaalausten, valokuvien, äänitallenteiden, elokuvien ja tietokoneohjelmien tekijöitä.

Kansallisia tekijänoikeuslakeja säätelevät alueelliset sopimukset, kansainväliset sopimukset, WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) ja muun muassa Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn[11] hallinnoimat yleissopimukset[12], kuten Bernin sopimus, joka solmittiin ensimmäisen kerran vuonna 1886 ja johon Suomi liittyi vuonna 1928. Suomi ratifioi vasta vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen niin sanotun Pariisin sopimuskirjan.[13] Esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö kytkeytyy kiinteästi Euroopan unionin vastaavaan. Tekijänoikeutta koskevia direktiivejä on annettu yhdeksän (2015 mennessä).[14]

Lähteet muokkaa

  1. International Book Publishing: An Encyclopedia sivu 187: Google. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  2. The Cathach / The Psalter of St Columba RIA. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  3. The story of St. Columba: A modern copyright battle in sixth century Ireland opensource.com. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  4. Historia: kilpajuoksua teknisen kehityksen kanssa Kulttuuriuutiset.net. Luovan työn tekijät ja yrittäjät. Arkistoitu 12.10.2014. Viitattu 7.10.2014.
  5. Karl-Erik Tallmo: The Statute of Anne, 1710 The History of Copyright. Viitattu 7.10.2014. (englanniksi)
  6. Curriculum vitae Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli. Suomen taiteilijaseura. Viitattu 7.6.2011.
  7. Kongl. Maj:ts Nådige Förordning Och REGLEMENTE För Boktryckerierne i Riket The History of Copyright. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  8. Kongl. Maj:ts Nådige Förordning, Angående Skrif- och Tryck-friheten The History of Copyright. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  9. Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, s. 5–18. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-31110-3.
  10. Suomen laki 1983, I osa. Si 91. Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1983. ISBN 951-640-175-9.
  11. Copyright WIPO. Viitattu 19.12.2015.
  12. Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 19.12.2015.
  13. Asetus 81/1986: Asetus Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
  14. EU-yhteistyö tekijänoikeusasioissa ja yhteisölainsäädäntö Tekijänoikeus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 20.12.2015.

Aiheesta muualla muokkaa