Tarkekirjoitus

kirjoitusjärjestelmä

Tarkekirjoitus eli foneettinen kirjoitus eli foneettinen transkriptio on kirjoitusjärjestelmä, jonka avulla puhetta voidaan esittää tieteellisen tarkasti ääntämyksenmukaisena tekstinä. Tarkekirjoitukseen eivät päde yleiset oikeinkirjoitussäännöt, vaan esimerkiksi suuraakkoselle tai kapiteelikirjaimelle voidaan määritellä eri äännearvo kuin vastaavalle pienaakkoselle.[1] Välimerkkejäkin voi käyttää tarkkeenomaisesti.

Käyttö muokkaa

Tarkekirjoitus palvelee ensisijaisesti kielitiedettä (murteiden tutkimusta, kielihistoriallista tutkimusta, vertailevaa kielitiedettä, oikeinkirjoituksen kehittämistä) ja kielenopetusta (oppikirjoissa, sanakirjoissa).[1] Tarkekirjoitusta voidaan soveltaa myös tavanomaisten kirjoitusjärjestelmien välisessä siirtokirjoituksessa, jos kohdekielen kirjaimisto ei ole riittävän laaja kattamaan lähdekielen äänteistöä.

Nykyisin laajimmin käytetyt tarkekirjoitusjärjestelmät (kuten IPA ja SUT) pyrkivät hyödyntämään tavanomaisista äännekirjoitusjärjestelmistä (etenkin latinalaisesta ja kreikkalaisesta aakkostosta) lainattuja kirjaimia, joiden äännearvot on vakioitu niin, että kukin kirjain edustaa aina samaa äännettä ja kutakin äännettä merkitään aina samalla tavalla riippumatta kuvattavasta kielestä. Kirjainvalikoimaa voi edelleen monipuolistaa esimerkiksi kirjaimia muuntelemalla, minkä lisäksi prosodisia piirteitä kuten äänteiden pituutta sekä sanapainoa ja sävelkulkua saatetaan merkitään tarkkein tai tarkkeenomaisin merkein. Myös sellaisia tarkekirjoitusjärjestelmiä on kuitenkin esitetty, jotka eivät hyödynnä lainkaan tai hyödyntävät vain vähäisissä määrin olemassa olevia kirjaimistoja ja pyrkivät pikemmin muodostamaan yksittäisten merkkien muodot siten, että muodolla olisi ennustettavissa oleva tai odotuksenmukainen suhde äänneasuun.

Laajimmin ovat nykyisin käytössä kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA), mutta etenkin uralilaisten ja altailaisten kielten tutkimuksessa käytetään yhä paljon suomalais-ugrilaista tarkekirjoitusta (SUT, FUT tai UPA).[2]

Kansainvälinen tarkekirjoitus muokkaa

Kansainvälinen foneettinen aakkosto eli International Phonetic Alphabet (IPA) on foneetikkojen suurimman ja vanhimman kansainvälisen yhdistyksen International Phonetic Associationin (lyhenteenä samoin IPA) hallinnoima tarkekirjoitusjärjestelmä.[3]

Nimenomaan suomenkielistä puhetta merkittäessä kansainvälinenkin tarkekirjoitus on muutamaa kirjainta (erityisesti æ, ø, ŋ, ʋɑ) lukuun ottamatta suhteellisen lähellä suomen oikeinkirjoitusta, sillä enimmäkseen vierailla kirjaimilla merkitään sellaisia äänteitä, jotka eivät kuulu suomen äännejärjestelmään.

sänky [sæŋky], SUT: säηkü tai säηky
vaara [ʋɑːrɑ], SUT: vāra tai vaara

Kansainvälisen foneettisen aakkoston käytäntönä on, että yleisellä eli foneettisella kuvailutasolla tarkekirjoitus merkitään hakasulkeisiin, ja tämä onkin tavallista esimerkiksi englantilais-suomalaisissa sanakirjoissa. Kielikohtaisella eli foneemisella kuvailutasolla hakasulkeiden sijasta suositaan vinoviivoja.

shadowboxing [ˈʃædəʊˌbɔksɪŋ]
shadowboxing /ˈʃædəʊˌbɔksɪŋ/

Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus muokkaa

Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, josta käytetään yleisesti lyhenteitä SUT, FUT ja UPA (engl. Uralic Phonetic Alphabet), merkitään perinteisesti kursiivilla, mutta tämä typografinen käytäntö on harkinnanvarainen, sillä kursiivi voi heikentää luettavuutta.[4] Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus voi pelkistetyimmillään näyttää melkein tavalliselta kirjoitukselta.

sänky [säηkü] tai [säηky]
vaara [vāra] tai [vaara]

Suomalais-ugrilaistakin tarkekirjoitusta mukailevat ääntämisohjeet voidaan kirjoittaa hakasulkeisiin.[5]

shadowboxing [šä·dəu̯bo:ksi̤η]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Erkki Savolainen: Foneettiset kirjoitusjärjestelmät 2001. Finn Lectura. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 30.9.2010.
  2. Juha Janhunen: Tarkekirjoituksen yksinkertaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta: Siperian kielten tutkimuksen ongelmia. (Helsingin yliopistossa 2. lokakuuta 1986 pidetty väittelynalkajaisesitelmä.) Virittäjä, 1987, 91. vsk, nro 1, s. 71–75. Helsinki: Kotikielen Seura. Nettiversio (PDF). Viitattu 16.6.2013.
  3. International Phonetic Association internationalphoneticassociation.org. Viitattu 9.8.2023.
  4. Kotus: Universaalimerkistö suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa kotus.fi. 2009. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 17.6.2013.
  5. Jukka Korpela: Sulkeet Nykyajan kielenopas. 2004–2013. Viitattu 16.6.2013.