Tapio Lipponen
Tapio Lipponen (28. lokakuuta 1942 Helsinki – 21. syyskuuta 2017) oli suomalainen muusikko ja Yleisradion viihdepäällikkö. Hänet tunnetaan parhaiten 1960-luvulla toimineen Muksut-yhtyeen säveltäjänä.[1]
Lipponen kuului lapsena Cantores Minores -poikakuoroon. Hän oli jäsenenä vuosina 1959–1965 toimineessa nelihenkisessä Kukonpojat-lauluyhtyeessä, joka esiintyi viikoittain Yleisradion radio-ohjelmissa Tervetuloa aamukahville ja Tervetuloa nimipäiväkahville. Kukonpojat levytti useita kappaleita, kuten ”Minne kukat kadonneet” ja ”Katso, kenguru loikkaa”. Ryhdyttyään itse säveltäjäksi Lipponen kokosi vuonna 1966 suositun Muksut-folk-yhtyeen, jonka laulajina toimivat Seppo Porkka, Pekka Mäkinen ja Annu Toiviainen. Lipponen sävelsi Muksuille muutaman vuoden aikana yli 200 laulua pääasiassa suomalaisten runoilijoiden valmiisiin teksteihin.[1] Hän myös soitti yhtyeessä kitaraa, pianoa ja baritonitorvea.[2] Muksujen laulut olivat 1960-luvun yhteiskunnallisesti suuntautuneen populaarimusiikin ensimmäisiä edustajia Suomessa.[3] Tunnetuin Lipposen sävellyksistä lienee Pentti Saarikosken sanoihin tehty ”Liisankadulla”; muita tunnettuja ovat ”Niin kuin vierasta maata”, ”Silmät silmiä”, ”Pienen pieni”, ”Miksi lähdit luotani”, ”Niityllä missä sirkat soi”, ”Miten mielelläni” ja ”Opettajattaren laulu”.[1][2] Muksujen toiminta päättyi vuonna 1970.[4]
Lipponen oli vielä vuonna 1975 mukana perustamassa Uuden Musiikin Orkesteria,[2] ja vanhoilla päivillään 2000-luvulla hän kokosi sukulaisistaan ja ystävistään Ruuhkasuomenlaulu-nimisen yhtyeen.[1] Säveltäjänuransa ohella Lipponen suomensi yhdysvaltalaisen rauhanlaulun ”We Shall Overcome” nimellä ”Rauha sodan voittaa” ollessaan Kansan Sivistystyön Liiton kurssilla vuonna 1965 tai 1966.[5]
Lipponen opiskeli Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja valtiotieteitä[2] ja valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1973[3]. Valmistuttuaan hän työskenteli Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyösihteerinä, mistä hän siirtyi vuonna 1975 Yleisradion viihdepäälliköksi. Vuodesta 1985 hän oli Ylen projektipäällikkönä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2002.[2][4] Hän pyrki lisäämään kotimaisen musiikin osuutta Ylen radio-ohjelmien musiikkitarjonnasta.[4] Myös Radioteatterin kuunnelmasarja Yhtä köyttä -yhdistys perustui hänen ideaansa.[6] Lipponen kuului Elvisin johtokuntaan 1971–1973, Kansallisoopperan hallintoneuvostoon 1973–1990 ja Tekijänoikeuskomiteaan 1976–1991. Hän oli radio- ja tv-viihteen seuran Studio Kympin varapuheenjohtaja.[4] Hän toimi myös taiteilijayhdistys Kiilassa.[1]
Lipponen oli 1960-luvulla mukana SKDL:n kulttuuritoiminnassa, mutta hänen lauluissaan ei yleensä ollut poliittisen laululiikkeen paatoksellista sanomaa.[1] Hän katsoi kuuluneensa SKDL:n aleniuslaisiin sosialisteihin.[6]
Teoksia muokkaa
- Kemut eetterissä – musiikin villitsijät vastaan vallitsijat: tilastoja ja ajatuksia radiomusiikista. Työväen musiikki-instituutti 1983.
- Off-nappulaa ei ole – asiaa Yleisradiosta, musiikista, teknologiasta ja tekijänoikeudesta. Työväen musiikki-instituutti 1989.
- Pikkujuttu. Studiokymppi 1993.
- Exittiä etsimässä – yleis- ja rinnakkaisohjelmia. Yleisradio 2000.
- Lauluja Liisankadulta – sydämeni pohjasta. Tammi 2003.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Kirsti Tulonen: Tapio Lipponen 1942–2017 (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 15.10.2017. Viitattu 7.3.2018.
- ↑ a b c d e Arla Kanerva: Muksut-yhtyeen Tapio Lipponen on kuollut (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 5.10.2017. Viitattu 7.3.2018.
- ↑ a b Marjut Hjelt: Tapio Lipponen Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmat, Doria.fi 3.3.1999. Viitattu 7.3.2018.
- ↑ a b c d Petri Kaivanto: Tapio Lipponen (Arkistoitu – Internet Archive) Elvis ry, julkaistu SELVIS-lehdessä 2/2008. Viitattu 7.3.2017.
- ↑ Virpi Kari (toim.): Työväen laulukirja, s. 67. F-kustannus, Helsinki 2007.
- ↑ a b Katri Kallionpää: Mies, joka sai Saarikosken soimaan (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 28.10.2012. Viitattu 7.3.2018.