Avaa päävalikko

Tapio Lipponen (28. lokakuuta 1942 Helsinki21. syyskuuta 2017) oli suomalainen muusikko ja Yleisradion viihdepäällikkö. Hänet tunnetaan parhaiten 1960-luvulla toimineen Muksut-yhtyeen säveltäjänä.[1]

Kukonpojat-yhtye vuonna 1965, Tapio Lipponen alimpana.

Lipponen kuului lapsena Cantores Minores -poikakuoroon. Hän oli jäsenenä vuosina 1959–1964 toimineessa nelihenkisessä Kukonpojat-lauluyhtyeessä, joka esiintyi viikoittain Yleisradion radio-ohjelmissa Tervetuloa aamukahville ja Tervetuloa nimipäiväkahville. Kukonpojat levytti vuosina 1960–1965 useita kappaleita, kuten ”Minne kukat kadonneet” ja ”Katso, kenguru loikkaa”. Ryhdyttyään itse säveltäjäksi Lipponen kokosi vuonna 1966 suositun Muksut-folk-yhtyeen, jonka laulajina toimivat Seppo Porkka, Pekka Mäkinen ja Annu Toiviainen. Lipponen sävelsi Muksuille muutaman vuoden aikana yli 200 laulua pääasiassa suomalaisten runoilijoiden valmiisiin teksteihin.[1] Hän myös soitti yhtyeessä kitaraa, pianoa ja baritonitorvea.[2] Muksujen laulut olivat 1960-luvun yhteiskunnallisesti suuntautuneen populaarimusiikin ensimmäisiä edustajia Suomessa.[3] Tunnetuin Lipposen sävellyksistä lienee Pentti Saarikosken sanoihin tehty ”Liisankadulla”; muita tunnettuja ovat ”Niin kuin vierasta maata”, ”Silmät silmiä”, ”Pienen pieni”, ”Miksi lähdit luotani”, ”Niityllä missä sirkat soi”, ”Miten mielelläni” ja ”Opettajattaren laulu”.[1][2] Muksujen toiminta päättyi vuonna 1970.[4] Lipponen oli vielä vuonna 1975 mukana perustamassa Uuden Musiikin Orkesteria[2] ja vanhoilla päivillään 2000-luvulla hän kokosi sukulaisistaan ja ystävistään Ruuhkasuomenlaulu-nimisen yhtyeen.[1] Säveltäjänuransa ohella Lipponen suomensi yhdysvaltalaisen rauhanlaulun ”We Shall Overcome” nimellä ”Rauha sodan voittaa” ollessaan Kansan Sivistystyön Liiton kurssilla vuonna 1965 tai 1966.[5]

Lipponen opiskeli Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja valtiotieteitä[2] ja valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1973[3]. Valmistuttuaan hän työskenteli Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyösihteerinä, mistä hän siirtyi vuonna 1975 Yleisradion viihdepäälliköksi. Vuodesta 1985 hän oli Ylen projektipäällikkönä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2002.[2][4] Hän pyrki lisäämään kotimaisen musiikin osuutta Ylen radio-ohjelmien musiikkitarjonnasta.[4] Myös Radioteatterin kuunnelmasarja Yhtä köyttä -yhdistys perustui hänen ideaansa.[6] Lipponen kuului Elvisin johtokuntaan 1971–1973, Kansallisoopperan hallintoneuvostoon 1973–1990 ja Tekijänoikeuskomiteaan 1976–1991. Hän oli radio- ja tv-viihteen seuran Studio Kympin varapuheenjohtaja.[4] Hän toimi myös taiteilijayhdistys Kiilassa.[1]

Lipponen oli 1960-luvulla mukana SKDL:n kulttuuritoiminnassa, mutta hänen lauluissaan ei yleensä ollut poliittisen laululiikkeen paatoksellista sanomaa.[1] Hän katsoi kuuluneensa SKDL:n aleniuslaisiin sosialisteihin.[6]

TeoksiaMuokkaa

  • Kemut eetterissä – musiikin villitsijät vastaan vallitsijat: tilastoja ja ajatuksia radiomusiikista. Työväen musiikki-instituutti 1983.
  • Off-nappulaa ei ole – asiaa Yleisradiosta, musiikista, teknologiasta ja tekijänoikeudesta. Työväen musiikki-instituutti 1989.
  • Pikkujuttu. Studiokymppi 1993.
  • Exittiä etsimässä – yleis- ja rinnakkaisohjelmia. Yleisradio 2000.
  • Lauluja Liisankadulta – sydämeni pohjasta. Tammi 2003.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Kirsti Tulonen: Tapio Lipponen 1942–2017 (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 15.10.2017. Viitattu 7.3.2018.
  2. a b c d e Arla Kanerva: Muksut-yhtyeen Tapio Lipponen on kuollut (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 5.10.2017. Viitattu 7.3.2018.
  3. a b Marjut Hjelt: Tapio Lipponen Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmat, Doria.fi 3.3.1999. Viitattu 7.3.2018.
  4. a b c d Petri Kaivanto: Tapio Lipponen Elvis ry, julkaistu SELVIS-lehdessä 2/2008. Viitattu 7.3.2017.
  5. Virpi Kari (toim.): Työväen laulukirja, s. 67. F-kustannus, Helsinki 2007.
  6. a b Katri Kallionpää: Mies, joka sai Saarikosken soimaan (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 28.10.2012. Viitattu 7.3.2018.