Wikipedia

Cantores Minores

Helsingin Tuomiokirkon poikakuoro

Cantores Minores (”Pikkukanttorit”) on Helsingin tuomiokirkon virallinen poikakuoro. Se on Suomen suurin ja ammattimaisin poikakuoro ja kuorokoulu, joka toimii pääkaupunkiseudulla poikien ja nuorten miesten musiikillisena ja henkisenä kasvattajana. Kuorossa on 3–25-vuotiaita poikia ja nuoria miehiä lähes 500.lähde? Se on Suomen vanhin kirkollinen poikakuoro (perustettu vuonna 1952). Kuoron pysyvänä suojelijana toimii Suomen tasavallan presidentti. Cantores Minores on kuuluisa erityisesti Bachin, Händelin ja Mendelssohnin suurten kirkkomusiikkiteosten produktioistaan ja ammentaa inspiraationsa vahvasti saksalaisesta luterilaisesta poikakuorotraditiosta. Kuoro esiintyy Suomen lisäksi jatkuvasti myös ulkomaisilla kuorofestivaaleilla ja musiikkijuhlilla. Kuoro on tehnyt suuria konserttikiertueita Japaniin, Yhdysvaltoihin, Venäjälle ja kaiken kaikkiaan 22 Euroopan maahan. Cantores Minores on saanut merkittävää tunnustusta niin musiikillisella kuin kasvatuksellisella saralla: Suomen valtion Musiikkitoimikunta myönsi kuorolle musiikin valtionpalkinnon.[1] vuonna 2014. Maaseudun Kukkasrahasto säätiö palkitsi kuoron helmikuussa 2015 Vuoden Kasvattaja 2014 -palkinnolla. Vuonna 2017 kuoro oli yksi viidestä ehdokkaasta Vuosisadan Kulttuuriteko -kategoriassa Vuosisadan Kulttuurigaalassa. Cantores Minores juhli 70-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2022. 70-vuotisjuhlaviikoilla kuoro esitti Cimarosan Requiemin ja kuuluisan Leipzigin Tuomaskuoron kanssa H-mollimessun.

Cantores Minores
Cantores Minores esiintyi Tuomiokirkossa Helsingin taiteiden yössä 2013.
Cantores Minores esiintyi Tuomiokirkossa Helsingin taiteiden yössä 2013.
Tiedot
Toiminnassa 1952–
Tyylilaji Klassinen musiikki, nykymusiikki
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Laulukieli suomi, englanti, saksa, latina

Cantores Minores voitti ensimmäisenä suomalaisena kuorona BBC:n järjestämän ensimmäisen kansainvälisen Let the People Sing -kilpailun vuonna 1965 ja oli Yleisradion nimeämä Vuoden Nuorisokuoro kaudella 2009–2010.

Historia muokkaa

Kirkkoherra Kustaa Aapo Santavuori sai vuonna 1952 ajatuksen kansainvälisen tason poikakuoron perustamisesta tuolloin satavuotista toimintaansa juhlineen Helsingin Suurkirkon yhteyteen. Santavuori kutsui pastori Tarmo Nuotion Helsingin eteläisestä seurakunnasta perustamaan tällaista kuoroa, jonka esikuvina olisivat Leipzigin Tuomaskuoro, Dresdenin Kreuzkuoro ja Wiener Sängerknaben. Nuotio siirtyi Suurkirkkoon helmikuun alusta 1952 ja ryhtyi kokoamaan kuoron laulajistoa saman vuoden syksyllä. Äänenmuodostuksen ohjaajaksi kutsuttiin amerikansuomalainen maisteri ja muusikko Ruth-Esther Hillilä, joka oli Suomessa stipendiaattina. Uuden poikakuoron ensimmäiset harjoitukset pidettiin joulukuussa 1952.[2][3]

Toiminta lähti käyntiin myötätuulessa, ensimmäinen julkinen esiintyminen oli äitienpäivänä 1953, ja kesällä pidetyn leirin jälkeen laulajien lukumäärä nousi kolmeenkymmeneen. Vuonna 1954 alkanut itävaltalaisen Peter Lacovichin 1954–1958 ja 1960–1962 melkein kymmenvuotinen johtajankausi loi perustan toiminnalle, ja jo silloin kuoro koki monia menestyksen hetkiä. Lacovichin johtajankauden lyhyellä välikaudella Harald Andersén (1959–1960) väliaikaisena johtajana muun muassa nauhoitti CM-kuoron laulamana koko Piae cantiones -kokoelman alkuperäismuodossaan. Vuonna 1962 tuli johtajaksi saksalainen Heinz Hofmann (johtaja vuosina 1962–1987). Hänen 25 vuotta kestänyt innostunut ja dynaaminen johtajankautensa vakiinnutti Cantores Minores -kuoron koulutus- ja konserttitoiminnan muodot ja loi kuorolle mainetta myös ulkomailla.

Vuosina 1987–2004 kuoroa ja vuonna 1990 perustettua Cantores Minores -musiikkiopistoa johti saksalainen professori Christian Hauschild. Hänen kaudellaan ohjelmisto painottui suurteoksiin ja arvostus varsinkin ulkomailla kasvoi entisestään eri maanosiin suuntautuneiden pitkien kiertueiden myötä. Vuoden 2005 alussa kuoron taiteellisena johtajana ja opiston rehtorina aloitti kapellimestari Hannu Norjanen, joka on itsekin kuoron kasvatti (1974–1980). Norjanen on opiskellut kuoron- ja orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa, josta hän valmistui kapellimestariksi. Hänen kaudellaan klassista kansainvälistä repertuaaria on laajennettu ja nykymusiikin osuus on lisääntynyt entisestään. Myös Cantores Minores -musiikkiopiston opetussuunnitelmaa on kehitetty aktiivisesti. Musiikillisia raja-aitoja on rikottu tekemällä yhteistyötä muun muassa Leningrad Cowboys -yhtyeen, Haloo Helsinki! -yhtyeen, Iiro Rantalan ja Paula Koivuniemen sekä Lauri Tähkän kanssa. Norjasen kauden ensimmäinen äänite Joululauluja (2007) sai erinomaiset arvostelut, joissa kiitettiin kuoron puhdasta laulamista sekä soinnin kirkkautta ja kuulautta.

Vuonna 2014 Cantores Minores sai musiikin valtionpalkinnon.[1] Helmikuussa 2015 Maaseudun Kukkasrahasto säätiö myönsi kuorolle Vuoden kasvattaja 2014 -palkinnon.

Kuoro muokkaa

Pääkuorossa (A-kuoro) lauloi vuonna 2021 noin 160 iältään 9–25-vuotiasta poikaa ja miestä. Kuoron kokoonpano on SSAATTBB (1. ja 2. sopraano, 1. ja 2. altto, 1. ja 2. tenori, 1. ja 2. basso). Äänenmurroksen jälkeen pojat siirtyvät poikaäänistä miesääniin. Kaikilla eri stemmoilla on omat järjestys- ja nuottiprefektinsä. Prefektit ovat kuoronjohtajan nimeämiä luottamushenkilöitä, jotka pitävät kuoron sisäisestä järjestyksestä huolen. Näiden lisäksi kuorossa on päänuottiprefekti vastaamassa kuoron nuoteista sekä pääjärjestysprefekti ja musiikillinen pääprefekti. Kuoro harjoittelee aktiivisesti useita kertoja viikossa (poikaäänet kolme ja miesäänet kaksi kertaa viikossa) ja konsertoi sekä Suomessa että ulkomailla. Matkat suuntautuvat usein Eurooppaan, mutta Cantores Minores on tehnyt myös lukuisia kiertueita Pohjois-Amerikkaan ja Japaniin sekä Intiaan.

Cantores Minores oli Yleisradion nimeämä Vuoden nuorisokuoro kaudella 2009–2010.[4]

Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2011 palkitsi Stadin Slangi ry kuoron Stadin Junnu -tittelillä. Valinnan perusteet olivat: ”Cantores Minores -junnukööri on dilkannu snygii musaleesausta överille kolmelle tuussenille junnulle. Cantiksen junnut on sjungannu tosi korkeetasosta musaa Stadis ja traisannu Stadii tunnetuks ympäri boltsii. Saletti valinta Stadin Junnuks.”

Cantores Minores -kuoron entisistä laulajista koostuva CM Alumnikuoro (ent. CM Seniorikuoro) esiintyy ja konsertoi vuosittain projektiluontoisesti. Tämä noin 30 laulajan kokoonpano edustaa noin 1 %:a kuoron riveissä 70 vuoden aikana laulaneista yli 3000 cantislaisesta. Kuoro on toiminut aktiivisesti vuodesta 1993 lähtien ja se on tehnyt neljä kansainvälistä konserttimatkaa (1996 Viro, 2000 Saksa, 2004 Englanti, 2010 Italia). Kuoroa ovat johtaneet muun muassa CM-alumni Ari Häyrinen (1993–2007) ja Filip Häyrynen (2019). Tällä hetkellä kuoron johtajana toimii kapellimestari Hannu Norjanen.

Koulutusryhmät ja musiikkileikkikoulu muokkaa

Kuoron yhteydessä toimii CM koulutusryhmät B-, Koraali- ja Cappellakuoro, jotka valmentavat 7–11-vuotiaita poikia esiintyvään A-kuoroon. Vuonna 2010 aloitti kuoron ensimmäinen B-valmennusryhmä Espoossa. Koulutusryhmissä opiskelee ja laulaa tällä hetkellä noin 110 poikaa. Halutessaan pojat voivat myös opiskella huilun- ja pianonsoittoa. CM-musiikkiopistossa toimii myös 3–6-vuotiaiden laulupainotteinen musiikkileikkikoulu, joissa musiikkia harrastaa tällä hetkellä noin 130 poikaa. Musiikkileikkikoulut toimivat Itäkeskuksessa, Jätkäsaaressa, Pakilassa, Perkkaalla, Pihlajamäessä, Tikkurilassa ja Meritullissa. Kuoro tekee yhteistyötä Kaisaniemen ala-asteen koulun ja Kruununhaan yläasteen kanssa.[5]

Ohjelmisto muokkaa

Cantores Minoresin vakituiseen repertuaariin kuuluvat muun muassa Johann Sebastian Bachin suurteokset (Matteus-passio ja Johannes-passio, jotka esitetään vuorovuosin, Jouluoratorio sekä H-mollimessu), kuten myös säveltäjän motetit. Muista merkittävistä kuoroteoksista voidaan mainita esimerkiksi Brahmsin ja Mozartin Requiemit. Kuoron a cappella -ohjelmisto on läpileikkaus koko klassisen kuoromusiikin historiasta, aina Orlando di Lassosta Olli Kortekankaaseen. Suomalainen kuoromusiikki on ohjelmistossa luonnollisesti vahvasti edustettuna (säveltäjinä muun muassa Einojuhani Rautavaara, Jukka Linkola, Joonas Kokkonen ja Leevi Madetoja). Jouluaikaan kuoro laulaa perinteisiä joulusävelmiä kymmenissä konserteissa. Kuoro oli mukana levyttämässä Lähetysseuran 150-vuotisjuhlalevyä Maailman kauneimmat joululaulut syksyllä 2009 yhdessä muun muassa Jari Sillanpään ja Tarja Turusen kanssa.

Kuoron viimeaikaisista musiikillisista aluevaltauksista voidaan mainita J. S. Bachin Magnificatin esittäminen vuonna 2007 ja Suomen kantaesityksensä lokakuussa 2008 saanut Robert D. Levinin täydentämä ”Suuri” C-mollimessu. Syksyllä 2009 Cantores Minores esitti muutaman vuoden tauon jälkeen Mozartin Requiemin. Keväällä 2010 olivat ensi kertaa ohjelmistossa Bernsteinin Chichester Psalms ja Andrew Lloyd Webberin Requiem. Syksyllä 2010 oli vuorossa Brahmsin Ein deutsches Requiem, joka oli samalla kuoron edellisen johtajan professori Christian Hauschildin muistokonsertti. Teos esitettiin myös Dresdenissä yhdessä Dresdenin Kreuzkuoron kanssa marraskuussa 2010. Lokakuussa 2012 Dresdenin Kreuzkuoro saapui Cantores Minores -kuoron 60-vuotisjuhlille, joiden yhteydessä kuorot esittivät yhdessä F. Mendelssohn Bartholdyn Elias-oratorion. Lokakuussa 2014 esitettiin kahdentoista vuoden tauon jälkeen Felix Mendelssohn Bartholdyn Paulus-oratorio. Lokakuussa 2015 kuoro järjesti XI Helsingin Bach-viikon, jonka päätöskonsertissa esitettiin J. S. Bachin Messu h-molli. Marraskuussa 2015 kuoro esitti yhdessä Kaartin Soittokunnan kanssa John Rutterin Requiemin. Pyhäinpäivän aaton konsertin ohjelmassa marraskuussa 2016 oli kuorohistorian ensimmäisen kerran G. F. Händelin Messias-oratorio ja vuonna 2019 Joseph Haydnin oratorio Luominen. Kesäkuussa 2019 kuoro esitti Felix Mendelssohn Bartholdyn teoksen Lobgesang (Sinfonia nr. 2). Vuonna 2021 järjestetyllä XII Helsingin Bach-viikolla kuoro esitti säveltäjämestarin Johannes-passion ja h-mollimessun. Syyskaudella 2022 oli ohjelmassa yli 40 vuoden tauon jälkeen Domenico Cimarosan Requiem, jonka kuoro kantaesitti Suomessa vuonna 1971. Kuoro esitti vuonna 2012 ensimmäisen kerran Iiro Rantalan Jouluoratorion.

Pienyhtyeet muokkaa

Cantores Minores -poikakuoron yhteydessä toimii useita pienyhtyeitä kuten CM Vokaaliyhtye (SATB), CM Swing sekä jouluisin CM Tiernapojat (SATB sekä SA, TB). Lauluyhtyeet laulavat perusohjelmiston lisäksi myös kevyempää a cappella -ohjelmistoa. Myös A-kuoro esiintyy pienemmissä kokoonpanoissa (esimerkiksi noin 40 laulajan favoriittikuorona). CM-kuorolaisia esiintyy jatkuvasti myös yksityistilaisuuksissa kuten häissä ja hautajaisissa, yhtiöiden konferensseissa sekä muissa tilaisuuksissa.

Kuoron johtajia muokkaa

Levytyksiä muokkaa

  • Cantores Minores (LP) (1971)
  • Jouluyö, juhlayö (LP) (1972)
  • Cantores Minores (LP) (1972)
  • Joulukertomus (LP) (1986)
  • Cantores Minores (LP) (1990)
  • In Dulci Jubilo (1993)
  • Kaunis ääni Suomesta (1995)
  • Jauchzet! (1995)
  • Kruunajaismessu (1996) (CD-versio vuoden 1954 alkuperäisestä live-äänitteestä)
  • Suomelle (1997)
  • Puer Natus in Betlehem (2000)
  • Joululauluja- Christmas carols (2007)
  • Iiro Rantala: Jouluoratorio (2013)
  • CREDO (2015)

Matkat muokkaa

Kuoro on tehnyt historiansa aikana 66 ulkomaille suuntautuvaa konserttikiertuetta, joihin kuoron johtaja valitsee nykyään kuoron joukosta 60 hengen matkakuoron, johon kuuluu n. 20 miesääntä ja 40 poikaääntä.

  • 1957 Ruotsi
  • 1964 Itä-Saksa
  • 1967 Itä-Saksa
  • 1968 Ruotsi, Tanska, Länsi-Saksa, Hollanti
  • 1969 Norja
  • 1970 Länsi-Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Sveitsi
  • 1972 Itä-Saksa, Sveitsi, Ruotsi
  • 1974 Ruotsi
  • 1974 Länsi-Saksa, Unkari, Itävalta
  • 1976 Länsi-Saksa, Belgia, Ranska, Sveitsi
  • 1978 Itä-Saksa
  • 1980 Puola
  • 1980 Länsi-Saksa, Ranska, Belgia
  • 1981 Länsi-Saksa, Sveitsi
  • 1982 Italia
  • 1982 Yhdysvallat
  • 1984 Ruotsi, Länsi-Saksa
  • 1985 Itä-Saksa
  • 1986 Länsi-Saksa
  • 1988 Yhdysvallat
  • 1989 Länsi-Saksa, Itä-Saksa
  • 1990 Ruotsi
  • 1990 Länsi-Saksa
  • 1991 Saksa
  • 1991 Viro
  • 1992 Saksa
  • 1993 Yhdysvallat
  • 1994 Belgia, Ranska
  • 1995 Japani
  • 1996 Ruotsi, Tanska, Saksa
  • 1996 Belgia, Saksa
  • 1997 Japani
  • 1998 Yhdysvallat
  • 1999 Venäjä
  • 2000 Saksa
  • 2000 Ruotsi
  • 2000 Japani
  • 2001 Latvia
  • 2001 Unkari
  • 2002 Saksa
  • 2002 Saksa, Tšekki, Itävalta, Sveitsi
  • 2003 Venäjä
  • 2004 Saksa
  • 2004 Norja
  • 2005 Ruotsi, Tanska
  • 2006 Ruotsi
  • 2006 Yhdysvallat, Kanada
  • 2007 Venäjä
  • 2008 Intia
  • 2008 Saksa
  • 2009 Ruotsi
  • 2010 Slovakia, Unkari, Kroatia, Slovenia, Itävalta, Saksa
  • 2010 Saksa
  • 2011 Saksa, Tanska
  • 2012 Italia, Vatikaani
  • 2013 Norja
  • 2014 Sveitsi, Saksa
  • 2015 Ruotsi (Let the Future Sing 2015 -festivaali, Tukholma), Latvia, Liettua, Viro
  • 2016 Espanja (San Lorenzo de El Escorial, Madrid, Valencia, Barcelona, Montserrat, Mallorca)
  • 2017 Saksa (Halle, Leipzig (Bach Woche), Berliini, Dresden, Regensburg), Tšekki, Sveitsi, Italia (Ravenna Festival)
  • 2018 Unkari (Con Spirito -kirkkomusiikkifestivaali: Pècs, Békéscsaba, Nyíregyháza)
  • 2018 Itävalta (Graz, Wien, Salzburg), Saksa (Merkendorf, Göttingen)
  • 2019 Saksa (Hannover, Hamburg), Tanska (Vejle), Ruotsi (Malmö)
  • 2020 Italia (Rooma)

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Ministeri Viitanen jakoi musiikin, näyttämö- ja tanssitaiteen valtionpalkinnot 4.11.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 4.11.2014.
  2. ↑ Reijo Pajamo: Laulun tenhoisa taika, s. 129. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. 931544624. ISBN 978-952-222-664-8, 952-222-664-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.11.2022).
  3. ↑ Lipponen, Tapio & Nuotio, Markku & Paunu, Olli (1996). W. A. Mozart, Messu C-duuri "Kruunausmessu" (CD-levyn tekstiliite). Cantores Minores. Helsinki: Fuga Oy. s. 8. FUGA 9092.
  4. ↑ http://www.vuodenkasvattaja.fi/content/fi/1/10091/Historia.html. Viitattu 6.4.2015.
  5. ↑ Cantores Minores -musiikkiopisto Cantores Minores. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 18.4.2013.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cantores_Minores&oldid=21812676”