Tähkähelmikkä
Tähkähelmikkä (Melica ciliata) on Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa yleinen heinäkasvi. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja rauhoitettu.[2]
| Tähkähelmikkä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Tribus: | Meliceae[1] |
| Suku: | Helmikät Melica |
| Laji: | ciliata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melica ciliata |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Tähkähelmikkä on monivuotinen heinä, joka kasvaa mätästäen 50–70 cm korkeaksi. Korret ovat pystyjä ja jäykkiä. Lehdet ovat kouruiset, harmaanvihreät ja 1–2 mm leveitä. Lehden alapinta on kalju, yläpinta tiheäkarvainen. Kieleke on risalaitainen. Kukinto on 4–7 cm pitkä, toispuoleinen, tähkämäinen röyhy, joka vaalenee kesän mittaan. Kukinnon tähkylät ovat sirottavia, heikosti sinipunaisia tai kellertäviä. Kukan ulkohelve on pitkäkarvainen, mikä saa tähkän vaikuttamaan pörröiseltä kasvin heilimöidessä. Tähkähelmikkä kukkii heinäkuussa.[3][4]
Levinneisyys muokkaa
Tähkähelmikän päälevinneisyysalue kattaa lähes koko Etelä- ja Keski-Euroopan Portugalista ja Ranskasta aina Romaniaan ja Länsi-Ukrainaan saakka. Lajia tavataan myös Luoteis-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa sekä Turkissa. Ruotsissa lajilla laajempi erillinen esiintymisalueensa, jossa se on yleisimmillään Öölannin ja Gotlannin saarilla.[5] Virosta tähkähelmikkä on hävinnyt.[4]
Suomessa luonnonvarainen tähkähelmikkä on äärimmäisen uhanalainen, ja sitä tavataan vain yhdellä kasvupaikalla Tammisaaresta.[4][6] Tämä pysyvä esiintymä löydettiin vuonna 1927. Satunnaisena tähkähelmikkää on tavattu Turusta, Naantalista ja Satakunnasta.[4]
Elinympäristö muokkaa
Tähkähelmikkä kasvaa kuivilla, aurinkoisilla ja avoimilla rinteillä ja jyrkänteillä. Kasvupaikat ovat usein kalkkipitoisia. Levinneisyysalueensa kaakkoisosissa tähkähelmikkä viihtyy aroilla. Suomen ainoa kasvupaikka sijaitsee nykyään luonnonsuojelualueella.[4]
Käyttö muokkaa
Tähkähelmikkää viljellään myös koristekasvina.[7]
Lähteet muokkaa
- Bonn, Thomas: Tähkähelmikkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 187.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 30.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 21.9.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 592.
- ↑ a b c d e Bonn 1997, s. 187.
- ↑ Den virtuella floran: Grusslok (ruotsiksi) Viitattu 21.9.2009.
- ↑ Metsähallitus. Uhanalaiset kasvit: Tähkähelmikkä (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.9.2009.
- ↑ Mustilan taimitarha (Arkistoitu – Internet Archive)