Helmikät
heinäsuku
Helmikät (Melica) on heinäkasvien suku, jossa on noin 75 heinälajia. Niitä esiintyy maailman mantereilla Australiaa ja Antarktista lukuun ottamatta, varsinkin lauhkean ilmaston vyöhykkeellä.[1] Neljä eri helmikkälajia, tähkähelmikkä, nuokkuhelmikkä, mätäshelmikkä ja röyhyhelmikkä kasvavat luonnonvaraisina Suomessa. Nuokkuhelmikkä on hyvin yleinen koko maassa, mutta muut lajit ovat hyvin harvinaisia ja rauhoitettuja.[2]
| Helmikät | |
|---|---|
 Tähkähelmikkä (Melica ciliata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: |
Helmikät Melica L. |
| Katso myös | |
Helmiköitä voidaan viljellä monivuotisina koristeheininä.[3]
Lajeja
muokkaa- isohelmikkä (Melica altissima)
- tähkähelmikkä (Melica ciliata)
- nuokkuhelmikkä (Melica nutans)
- mätäshelmikkä (Melica picta)
- transsilvanianhelmikkä (Melica transsylvanica tai transsilvanica)
- röyhyhelmikkä (Melica uniflora)[3]
- kanarianhelmikkä (Melica canariensis)
- teneriffanhelmikkä (Melica teneriffae)
Lähteet
muokkaa- ↑ Brickell, Christopher & Cathey, H. Marc (editors): A to Z Encyclopedia of Garden Plants (The American Horticultural Society). DK Publishing 2004. ISBN 0-7566-0616-0.
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ a b Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.