Kilpeenjoki
Kilpeenjoki (v:sta 1948 ven. Комсомольское, Komsomolskoje) on kylä Viipurista Jääskeen vievän tien varrella Suomen luovuttamalla alueella Viipurin piirissä Venäjällä. Suomelle kuuluessaan Kilpeenjoki kuului Viipurin maalaiskuntaan ja Ihantalan seurakuntaan. Kilpeenjoki jakaantui virallisesti kolmeen kylään, jotka olivat Kilpeenjoki, Kilpeenjoki–Sydänmaa ja Kilpeenjoki–Vakkila. Sydänmaa ja Vakkila olivat kuuluneet aiemmin Kilpeenjokeen. Kilpeenjoki sijaitsi kunnan pohjoisosassa ja rajoittui luoteessa Nuijamaan kuntaan sekä idässä Jääsken ja Antrean kuntiin. Maalaiskunnan alueella sen naapurikyliä olivat Juustila, Terävälä, Kaipola ja Ihantala. Kylän läpi virtaa Kilpeenjoki ja Sydänmaan länsiosassa oli Mustajärvi, joka kuitenkin pääasiassa sijaitsi Nuijamaan puolella.
Nykyisin asutusta on vain Kilpeenjoen keskustassa, Sydänmaa ja Vakkila ovat autioita.
Asutus ja elinkeinot muokkaa
Vuonna 1937 Kilpeenjoella oli 373 asukasta ja Sydänmaalla 399.[1] Kylän keskusta sijaitsi Viipurista pohjoiseen johtavan valtatie 14 ja Kilpeenjoelta valtatie 14 erkanevien Juustilaan ja Jääskeen vievien teiden risteyksessä.[2] Asutus oli keskittynyt pääteiden varsille ja Kilpeenjoen laaksoon. Sydänmaan asutus oli keskittynyt Nuijamaalle vievän tien varteen. Kilpeenjoen keskustassa oli kansakoulu ja nuorisoseurantalo. Kylässä toimi Kilpeenjoen osuuskassa ja siellä oli Saimaankanavan Osuusliikkeen myymälä, Osuusliike Torkkelin myymälä ja yksityinen Kilpeenjoen sekatavarakauppa.[3] [4]
Kilpeenjoki oli selkeä maatalouskylä, jossa ei ollut mainittavampaa teollista toimintaa. Vuonna 1937 kylässä (Sydänmaa ja Vakkila mukaan lukien) oli 1374 ha peltoa, 38 ha niittyä ja 2980 ha metsää.[5] Karjataloutta edisti Kilpeenjoen tarkastusyhdistys.[6] Kilpeenjoen maidonmyyntiosuuskunta aloitti toimintansa vuonna 1933, jolloin Valio alkoi noutaa maidon autolla Kilpeenjoen vastaanottoasemalta Viipuriin.[7] Sydänmaalla toimi 1930-luvulla Veljekset Ikävalkon omistamat mylly, saha ja höyläämö.[8]
Kansakoulu muokkaa
Kilpeenjoen kansakoulu oli perustettu vuonna 1880, tosin asia oli ollut ensimmäisen kerran esillä jo 1871.[9] Ennen Kilpeenjoen koulun perustamista Viipurin maalaiskunnassa oli toiminnassa kaksi kansakoulua, mutta nämä kaksi kansakoulua sijaitsivat esikaupunkialueilla, jotka 1920- ja 1930-lukujen alueliitosten myötä siirtyivät Viipurin kaupungin omistukseen. Näin ollen Kilpeenjoki oli Viipurin maalaiskunnan alueen kouluista vanhin.[9] Kilpeenjoen koulupiiriin kuului Kilpeenjoen lisäksi Kilpeenjoen Sydänmaan kylä. Vuonna 1922 Kilpeenjoelle valmistui uusi koulurakennus, jossa oli neljä luokkahuonetta ja kaksi asuntoa. Vuonna 1937 rakennettiin lisärakennus, johon tuli koulukeittola ja yksi asunto lisää.[10] Vuonna 1939 koulussa oli 88 oppilasta ja kolme opettajaa.[11]
Historia muokkaa
Talvisodassa taistelut eivät ulottuneet Viipurin maalaiskunnan pohjoisosaan asti, mutta Moskovan rauhansopimuksen perusteella myös Kilpeenjoki oli luovutettava Neuvostoliitolle. Kilpeenjoen väestö oli evakuoitu jo sodan aikana Keski-Suomeen. Jatkosodassa luovutetut alueet valloitettiin takaisin vuonna 1941 ja kilpeenjokelaiset pääsivät palaamaan koteihinsa. Uusi evakuointi oli kuitenkin edessä kesällä 1944.
Lähteet muokkaa
- Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
Viitteet muokkaa
- ↑ Lakio 1982, s. 264
- ↑ Lakio 1982, s. 331
- ↑ Lakio 1982, s. 329 ja 332–333
- ↑ Viipurin puhelinluettelo 1938 (Valtion puhelinverkko Kaukjärvi-Ojajärvi) Suomen sukututkimusseura. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 14.8.2007.
- ↑ Lakio 1982, s. 269 ja 273
- ↑ Lakio 1982, s. 280
- ↑ Lakio 1982, s. 282
- ↑ Lakio 1982, s. 278
- ↑ a b Kuujo 1982, s. 145–148
- ↑ Kuujo 1982, s. 377
- ↑ Kuujo 1982, s. 375
Aiheesta muualla muokkaa
- Äikään kartano Kilpeenjoen kylässä 1902-1910 (ruotsiksi)
- Ståhl Johan, Ögård Wilhelm: Mogenpörtboken Del 1 : Moöns sång : Wilhelm Ögårds liv och dikter ; Släkten Ögårds rötter, s. 17–25 (Äikään kartano). Pyhtää: , 2002. ISBN 952-91-4894-1.
- Pettersson, Gunnar W. ym. (toim.): Kotikylämme Sydänmaa ja sen asukkaat. Omakustanne, 1987. ISBN 951-99912-0-4.
Ahokas • Alasommee • Alasäiniö • Haankylä (Haka) • Hapenensaari • Hämäläinen • Ihantala • Juustila (Juustilanjoki) • Jyrkilä • Järvelä • Kaipola • Karppila • Kaukola • Kiiskilä • Kilpeenjoki • Kilpeenjoki–Sydänmaa • Kilpeenjoki–Vakkila • Konkkala • Korpelanautio • Kurikkala • Kähäri • Kärki • Kärstilä • Lahti • Lavola • Leppälä • Lihaniemi • Lyykylänjärvi • Mannikkala • Mälkki • Naulasaari • Nikoskela • Nuoraa • Näätälä • Pakkainen • Parkaus • Perojoensuu • Pien-Merijoki • Pietilä • Pihkala • Piispansaari • Porkansaari • Rapattila • Rasalahti • Repola–Lyykylä • Repola–Tervajoki • Rikkola • Ryysylä • Rääsiälä • Saarela • Samola • Savolainen • Suur-Merijoki • Suurpero • Tali • Terävälä • Tikkala • Tirhiä • Uskila • Uusikartano • Vahvaniemi • Vatikivi • Ventelä • Ykspää • Ylivesi • Yläsommee • Yläsäiniö