Lyykylänjärvi, myös Lyykylä tai Lyykkylä, oli kylä entisessä Viipurin maalaiskunnassa Venäjällä, Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Lyykylänjärvi sijaitsi Viipurin maalaiskunan itäosassa Lyykylänjärven ja Näätälänjärven eteläpään ympäristössä. Sen naapurikyliä olivat Kurikkala, Näätälä, Nikoskela, Repola–Lyykylä ja Mannikkala. Nykyisin kylän alueella ei ole juuri asutusta, lukuun ottamatta pientä Ozernojen asutusta Lyykylänjärven etelärannalla.

Asutus ja elinkeinot

muokkaa

Lyykylänjärvellä oli 355 asukasta vuonna 1937.[1] Kylän etelärajaa pitkin kulki kantatie 62 Viipurista Rautuun. Asutus oli keskittynyt Lyykylänjärven rannoille ja Rauduntien varteen. Rajaharjun alue, joka sijaitsi kylän "jatkona" Rauduntien varressa, luettiin toisinaan osaksi Lyykylää, vaikka se olikin virallisesti osa Näätälää. Lyykylänjärven väestö työskenteli pääasiassa maatalouden parissa. Vuonna 1937 kylässä oli 2 420 ha metsää, 491 ha peltoa ja 66 ha niittyä.[2] Urheiluseura Lyykylän Visa perustettiin vuonna 1931.[3]

Suurin osa Lyykylänjärvestä kuului Lyykylän koulupiiriin, johon kuului myös Kähärin kylä. Lyykylänjärven itäosa kuului Rajaharjun koulupiiriin, jonka koulu sijaitsi Näätälän kylän eteläosassa. Lyykylän koulurakennus ei ollut Viipurin maalaiskunnan omistuksessa vaan sen omisti Hackman & Co.[4] Vuonna 1939 Lyykylän kansakoulussa oli kaksi opettajaa ja 33 oppilasta.[5]

Historia

muokkaa

Lyykylänjärven väestö joutui evakkoon talvisodan aikana ja Moskovan rauhassa kylä jäi Neuvostoliitolle. Kun alue jatkosodassa vallattiin takaisin, pääsi väestö palaamaan koteihinsa. Vuonna 1944 asukkaat joutuivat lähtemään kuitenkin uudelleen evakkoon.

Lähteet

muokkaa
  • Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.

Viitteet

muokkaa
  1. Lakio 1982, s. 264
  2. Lakio 1982, s. 269 ja 273
  3. Kuujo 1982, s. 393
  4. Kuujo 1982, s. 377
  5. Kuujo 1982, s. 375