Samola oli kylä entisessä Viipurin maalaiskunnassa Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Nykyisin alue kuuluu Venäjän Leningradin alueen Viipurin piiriin, mutta alueella on vain vähän asutusta eikä sillä ole venäläistä asutusnimeä.

Samola sijaitsi Viipurin maalaiskunnan eteläosassa Viipurinlahden itärannalla, osittain Lihaniemellä. Manneralueen lisäksi kylään kuului Viipurinlahden saaria, joista suurimmat ovat Lasisaari ja Kuhaluoto. Kylä rajoittui etelässä Johannekseen ja Viipurin ulkosatama-alueeseen Uuraaseen. Maalaiskunnan puolella naapurikyliä olivat Lihaniemi, Yläsommee, Rikkola ja Savolainen. Kylän keskusta sijaitsi Lihaniemen tyvessä Viipurinlahden rannalla. Aivan kylän itäisimmän osan kautta kulki Viipuri–Koivisto-rata ja kantatie 64 Viipurista Koivistolle.[1]

Vuonna 1937 kylässä oli 378 asukasta.[2] Kylän keskustassa sijaitsi Samolan kansakoulu. Koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa vuonna 1906 ja oma koulurakennus valmistui vuonna 1926. Vuonna 1939 koulussa oli kaksi opettajaa ja 31 oppilasta.[3] Samolassa toimi nuorisoseura[4] ja vuonna 1934 perustettu Samolan marttayhdistys.[5] Kylässä oli Mahkosen yksityiskauppa ja Samolan osuuskaupalla oli myymälöitä monissa naapurikylissä. Samolan osuuskauppa liittyi Viipurissa toimineeseen Osuusliike Torkkeliin vuonna 1941.[6] Samolan väestö sai elantonsa pääasiassa maataloudesta. Vuonna 1937 kylässä oli 630 ha metsää, 245 ha peltoa ja 40 ha niittyä.[7] Kalastusta harjoitettiin sivuelinkeinona.

Historia

muokkaa

Talvisodan aikana Samola, kuten muunkin Viipurin maalaiskunnan väestö evakuoitiin Keski-Suomeen. Sodan loppuvaiheessa taistelut ulottuivat Samolaan asti. Moskovan rauhassa alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Jatkosodassa alue vallattiin takaisin 1941 ja väestö pääsi palaamaan koteihinsa, mutta uusi evakuointi oli edessä vuonna 1944.

Lähteet

muokkaa
  • Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.

Viitteet

muokkaa
  1. Kuujo 1982, s.330–331
  2. Lakio 1982, s. 265
  3. Kuujo 1982, s. 375 ja 379
  4. Kuujo 1982, s. 387
  5. Lakio 1982, s. 295
  6. Kuujo 1982, s. 330 ja 333–334
  7. Lakio 1982, s. 269 ja 274