Svenska frivilligbataljonen
Svenska frivilligbataljonen (SFB, suom. ruotsalainen vapaaehtoispataljoona) eli Hangon pataljoona oli jatkosodassa ruotsalaisista vapaaehtoisista koostunut pataljoona, joka vuonna 1941 osallistui Lounais-Suomen Hankoniemellä olleen Neuvostoliiton laivastotukikohdan piiritykseen.
| Svenska frivilligbataljonen | |
|---|---|
 Marsalkka Mannerheim tarkasti ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon Hangossa ennen heidän kotiinpaluutaan joulukuussa 1941. |
|
| Toiminnassa | 24.7.1941 - 18.12.1941 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Taistelujoukko |
| Koko | pataljoona |
| Sodat ja taistelut |
Jatkosota Hangon rintama |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
everstiluutnantti Hans Berggren kapteeni Malcolm Murray kapteeni Anders Grafström kapteeni Jon Liljedahl kapteeni Harald Bråkenhielm |
Pataljoonan synty muokkaa
Jatkosodan sytyttyä Suomen ja Neuvostoliiton välillä ruotsalaisia ilmoittautui halukkaina osallistumaan vapaaehtoisina sotaan suomalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Välittömästi Saksan Barbarossa-hyökkäyksen alettua Suomen Tukholman lähettiläs Jarl Wasastjerna oli Suomen Päämajan toimeksiannosta ilmoittanut Ruotsin ulkoministeri Christian Güntherille suomalaisten halukkuudesta ottaa sodan syttyessä vapaaehtoisia Suomen asevoimiin.[1] Ruotsin armeijan ylipällikkö kenraali Olof Thörnell kannatti ruotsalaisten osallistumista sotaan suomalaisten rinnalla, jotta ruotsalaisille saataisiin kokemusta sen hetken sodankäynnistä. Kenraali Thörnell neuvotteli asiasta ulkoministeri Güntherin kanssa, jonka esityksestä Ruotsin hallitus antoi 4. heinäkuuta luvan 200 armeijan upseerille ja 5 000 varusmiehelle siirtyä vapaaehtoiseksi Suomeen.[2] Hallituksessa vapaaehtoisten lähettämistä vastustivat sosiaalidemokraattitaustaiset valtiovarainministeri Ernst Wigforss ja sosiaaliministeri Gustav Möller sekä kansanpuolueen liikenneministeri Gustaf Andersson i Rasjön.[3]
Ruotsissa asioiden järjestelyistä vastasi asiaa varten perustettu Suomen vapaaehtoistoimisto (ruots. Frivilligbyrån för Finland). Järjestö ei saanut samanlaista asemaa kuin Talvisodan syttyessä muodostettu vapaaehtoisten ruotsalaissotilaiden siirtämisestä Suomeen vastannut Finlandskommittén.[4] Keskeisiä toimijoita ruotsalaisten puolella olivat puheenjohtajana johtaja Gustaf Söderlund ja keskeisinä toimijoina majuri Nils Palme, pankinjohtaja, vapaaherra Eugene von Stedingk ja eversti C.A. Ehrensvärd. Useimmilla heillä oli kokemusta jo edellisen vuoden Talvisodan Svenska Frivilligkåren-toiminnasta.[5] Suomen puolella vapaaehtoisten asioista vastasivat ensi vaiheessa Suomen Tukholman lähetystön sotilasasiamies eversti Reinhold Stackelberg ja myöhemmin Suomessa Päämajan vapaaehtoistoimisto päällikkönään kenraaliluutnantti Oscar Enckell.[6]
Ilmoittautuneita oli kaikkiaan 2 800, joista yli 1 000 valittiin Suomeen siirtyvään vapaaehtoisjoukkoon. Näiden lisäksi palveli Suomen armeijan ruotsinkielisissä yksiköissä yli 50 ruotsalaista, joista tunnetuimpana Talvisodan Svenska Frilligkårenin komppanianpäällikkö Martin Ekström, joka johti Rannikkopataljoona 55:ta[7] Ruotsalaisjoukko koottiin Turkuun, jossa sille järjestettiin koulutusta ennen siirtymistä rintamalle. Ensimmäiset ruotsalaisten vapaaehtoisryhmät siirtyivät Hangon rintamalle 24. heinäkuuta 1941. Elokuun 10. mennessä Hangon rintamalla oli yli 800 ruotsalaisvapaaehtoista, joista muodostettiin oma sotilasyksikkö, Svenska Frivilligbataljonen (SFB). Pataljoonan komentaja oli everstiluutnantti Hans Berggren ja komppaniapäällikköinä kapteenit Malcolm Murray, Anders Grafström, Jon Liljedahl ja Harald Bråkenhielm. Pataljoona vannoi sotilasvalan Suomen armeijan yksikkönä 17. elokuuta 1941 jalkaväkirykmentti JR 55:n suomalaiskomentajalle, everstiluutnantti Runo Wibergille. Ruotsalaispataljoona oli alistettu suomalaiselle rykmentille. Ruotsalaisten tulon jälkeen 17. divisioona vedettiin pois Hangon rintamalta ja siirrettiin Itä-Karjalaan Syvärille. Samalla Hangon rintaman joukoista tuli hyvin vahvasti ruotsinkielisten joukko-osastojen vastuulle, sillä ruotsalaisvapaaehtoisten lisäksi siellä oli suomenruotsalaisia yksiköitä.[8]
Pataljoonan sotatoimet muokkaa
Alun perin oli tarkoitus tehdä suora rintamahyökkäys venäläistukikohtaan, mutta ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim keskeytti hyökkäyksen jo kahden vuorokauden jälkeen. Hangon rintamalla siirryttiin tällöin asemasotaan. Ruotsalaisyksikkö vedettiin kuukauden rintamapalvelun jälkeen 18. syyskuuta reserviin rintaman taakse Källvikeniin ja Skogbyhyn. Pataljoona otti rintamavastuun uudelleen 6. lokakuuta. Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolfin vierailu Suomessa tapahtui lokakuussa 1941, ja yhtenä hänen vierailunsa kohteena oli Hangon rintama ja sen ruotsalaisyksikkö. Hangon rintamavierailu tapahtui 7. lokakuuta.[9] Ruotsalaisyksikön rintamavastuu jatkui aina 27. marraskuuta asti, jolloin yksikkö siirtyi reserviin Vitsandin alueelle.
Puna-armeijan yksiköt saivat 25. marraskuuta määräyksen vetäytyä Hangon tukikohdastaan Itämeren laivaston avustuksella. Viimeiset puna-armeijan yksiköt vetäytyivät Hankoniemeltä 2. joulukuuta 1941. Ruotsalaisyksiköistä kapteeni Grafströmin 3. komppanian etujoukot saavuttivat Hangon keskustan aamulla 4. joulukuuta nostaen Suomen lipun Hangon kaupungintalon katolle.
Kotiinpaluu muokkaa
Ruotsalaispataljoonan kotiinpaluu tapahtui Hangon valtauksen jälkeen. Ruotsalaisvapaaehtoisia kaatui Hangon rintamalla 25 ja haavoittui 75. Marsalkka Mannerheim saapui lähtökatselmukseen Hankoon 15. joulukuuta 1941 ankaran lumisateen vallitessa. Hangon Harparskogissa marsalkka otti vastaan Hangon rintaman ruotsalaispataljoonan. Tilaisuudessa ruotsalaisvapaaehtoisten oma Hangonviiri myös oli ensi kerran mukana tilaisuudessa. Katselmuksen jälkeen marsalkka Mannerheim jakoi pataljoonan upseereille kunniamerkkejä antaen evl. Berggrenille 1. luokan Vapaudenristin. Sen jälkeen hän luki vapaaehtoispataljoonalle omistamansa päiväkäskyn.[10] Vapaaehtoispataljoonan paluu Tukholmaan tapahtui 20. joulukuuta. Vastaanottojuhlallisuudet Tukholmassa sisälsivät kiitosjumalanpalveluksen Suurkirkossa ja itse juhlallisuudet Tukholman kaupungintalossa. Juhlallisuuksissa oli mukana Ruotsin kuningashuone kuningas Kustaa V:n johdolla.[11]
Osa ruotsalaisvapaaehtoisista halusi jatkaa palveluaan Suomen armeijassa muodostaen ns. Svenska frivilligkompanietin. Näin he kuuluivat suomenruotsalaiseen Tykistörykmentti JR13:een, joka taisteli Itä-Karjalassa Syvärijoen alueella 1942-1944 ja kesällä 1944 Tali-Ihantalassa.
Muisto muokkaa
Ruotsalaisille vapaaehtoisille paljastettiin muistolaatta 24. heinäkuuta 1967 Hangon kaupungintalon seinässä. Lisäksi paljastettiin 25. heinäkuuta 1981 muistokivi Hangon rintamamuseoalueella. Muistokivessä, jonka molemmin puolin on tykin ammukset, on teksti: ”Svenska frivilligbataljonen 1941 Hangö för Finland”.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Markus Tarkka: MERIVOIMIEN VARAUTUMINEN NEUVOSTOLIITON HANGON TUKIKOHTAA VASTAAN VÄLIRAUHAN AIKANA Maanpuolustuskorkeakoulu - Sotahistorian laitos. 2013. Viitattu 11.11.2019.
- Arne Stade: Sotahistoriallinen Aikakauskirja 10: Svenska frivilligbataljonen framfor Hangö 1941 (sivut 133-194) Sotahistoriallisen seuran ja Sotatieteen laitoksen julkaisuja. 1991. Viitattu 12.11.2019. (ruotsiksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Stade 1991, 138–141
- ↑ Stade 1991, 141–142
- ↑ Stade 1991, 154–155
- ↑ Stade 1991, 148–149
- ↑ Stade 1991, 140
- ↑ Stade 1991, 143-145
- ↑ Stade 1991, 141 ja 150
- ↑ Stade 1991, 157-159
- ↑ Prinssi Gustaf Adolf Hangon rintamalla. Helsingin Sanomat, 8.10.1941, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.11.2019.
- ↑ Vaikuttava juhla Hangon rintamalla eilen. Helsingin Sanomat, 16.12.1941, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.11.2019.
- ↑ Ruotsalaiset vapaaehtoiset saapuneet Tukholmaan. Helsingin Sanomat, 21.12.1941, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.11.2019.