Wikipedia

Jatkosodan vapaaehtoiset

 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli sisältää runsaasti ilman lähteitä kirjattuja yksityiskohtaisia tietoja, joita eri kirjoittajat ovat muutelleet edestakaisin. Erityisesti lähteistämättömiin tietoihin on suhtauduttava tavanomaista varauksellisemmin.

Jatkosotaan osallistui lähes 7 000 ulkomaalaista vapaaehtoista ja loikkaria. Näistä vapaaehtoisista virolaisia oli 3 273, ruotsalaisia 1 694, inkeriläisiä 777 ja 204 tanskalaista.[1] Ison joukon vapaaehtoisista muodostivat myös suomensukuisista kansoista muodostetut heimosoturien yksiköt.

Joukot muokkaa

Virolaiset muokkaa

Pääartikkeli: Suomen-pojat

Everstiluutnantti Eino Kuuselan johtama Jalkaväkirykmentti 200 (JR 200)[2] koostui pelkästään virolaisista (vahvuus 1 850) vapaaehtoisista,[3] jotka saapuivat Suomeen Saksan vallattua Viron. JR 200 kunnostautui Tienhaaran taisteluissa kesällä 1944. Kaikkiaan virolaisia palveli JR 200:ssa ja muissa joukko-osastoissa noin 3 300.[4] Virolaisia kaatui 126, ja heitä katosi 72 ja haavoittui 286[5]. Suomen merivoimien sotilaista 10 prosenttia oli virolaisia.[6] Joukot toimivat myöhemmin Saksan armeijan riveissä Virossa maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia vastaan.

Ansioitunein virolainen sotilas oli vääpeli Eugen Saarjärve, joka toimi panssarikauhuampujana kesän 1944 taisteluissa ja tuhosi yhdessä taistelussa viisi vihollisen maihinnousuvenettä panssarikauhulla ja lisäksi yhden kasapanoksella.[7] Kun panssarikauhun panokset loppuivat tuhottuja veneitä oli kaikkiaan 13. Saarjärve palkittiin toisen luokan vapaudenristillä juuri ennen Viroon lähtöä.lähde?

Ruotsalaiset muokkaa

Ruotsalaisista vapaaehtoisista koottu Svenska frivilligbataljonen (SFB) toimi Hangon rintamalla 1941. SFB kotiutettiin Hangon valtauksen jälkeen. Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseen Jalkaväkirykmentti 13:een. Vapaaehtoisjoukko taisteli vuodet 1942, 1943 ja alkuvuoden 1944 Itä-Karjalassa Syvärillä, mistä heidät siirrettiin kesäkuussa 1944 Karjalankannakselle. Siellä he osallistuivat Talin–Ihantalan taisteluihin.[8] Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli 1 694, joista 79 kaatui, 3 katosi ja 203 haavoittui[5]. SFB:n komentaja oli everstiluutnantti Hans Berggren. Tali-Ihantalassa toimineen vajaavahvuisen pataljoonan komentaja oli kapteeni Lars Laxen.

Suomen ilmavoimissa palveli jatkosodan aikana kaksi ruotsalaista vapaaehtoista, Gustaf-Mauritz Armfeldt ja Sten Åke Haraldsson. Armfeldt kuului lentävään henkilökuntaan: aluksi Täydennyslentolaivue 35:ssä sekä myöhemmin Lentolaivue 16:ssa. Vänrikiksi 21. marraskuuta 1943 ylennetylle Armfeldtille myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi 26. syyskuuta 1944.[9] Haraldsson palveli tekniseen henkilökuntaan kuuluvana, ensin automekaanikkona ja myöhemmin lentokonemekaanikkona lentolaivueissa 42 ja 46. Haraldsson siirrettiin tämän jälkeen Lentolaivue 6:een, jossa palvellessaan hän sai surmansa lento-onnettomuudessa 4. syyskuuta 1942.[10][11]

Norjalaiset muokkaa

Norjalaisia vapaaehtoisia tuli Suomeen yli tuhat miestä Saksan värvääminä. Norjalaiset vapaaehtoiset kärsivät Petsamon ja Sallan kelirikkohyökkäyksessä raskaita tappioita. He menettivät jatkosodan aikana 196 miestä.

Tanskalaiset muokkaa

Tanskalaisista vapaaehtoisista koottiin komppania Maaselänkannaksen rintamalle vuonna 1942. Komppania osallistui Ilomantsin taisteluun, jossa se menetti vain seitsemän miestä. Tanskalaiskomppanian komentaja oli kapteeni Julius Åkersen. Tanskalaiset menettivät jatkosodan aikana 18 miestä.lähde?

Inkeriläiset muokkaa

Inkeriläisiä siirrettiin Suomeen lähes 50 000 sen jälkeen, kun Saksa oli valloittanut suuren osan Inkeristä. Pian alkoi vapaaehtoisia sotilaita ilmoittautua Suomen armeijan riveihin. Inkeriläisiä taisteli joka puolella, mutta eniten he ottivat osaa Tali-Ihantalan taisteluun. Inkeriläisten tappiot olivat jatkosodan aikana 169 miestä.lähde?

Loikkarit muokkaa

Kun suomalaiset perustivat siirtoleirejä Aunuksen Karjalaan, leireiltä alkoi sadella vapaaehtoisilmoituksia. Keskitysleireiltä koottiin noin tuhat vapaaehtoista. Loikkarit osallistuivat Viipurinlahden suurtaisteluun saksalaisen 122. divisioonan rinnalla. Heidän yhteistyöhalunsa oli heikkoa, ja välillä saksalaiset tarkoituksellisesti tulittivat loikkareita. Loikkareita kuoli jatkosodassa 258 miestä.lähde?

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Veteraaniperintö (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Suomen pojat (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Ilmatorjuntaupseeriyhdistys
  4. ↑ Valtiopäivät 1992: Asiakirja HE 127/1992 vp (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 18.6.2008
  5. ↑ a b Puolustusministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ toimitus: Virolaiset Suomen-pojat takasivat Suomen itsenäisyyttä – kansanedustaja kiirehtii 100 000 euron tukea Vantaan Sanomat. Viitattu 26.11.2019. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ VAPAUSSODAN PERINTÖ Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistys ry.. 2/2013. Viitattu 29.8.2022.
  8. ↑ Kotro, Arto: ”Ulkomaalaiset ja heimokansat Suomen armeijassa”, Jatkosodan Pikkujättiläinen (toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen), s. 300-322. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28690-7.
  9. ↑ Håkan Gustavsson: Swedish Voluntary Aviators - Vänrikki Gustaf-Mauritz Armfelt Håkan Gustavsson. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
  10. ↑ Håkan Gustavsson: Swedish Voluntary Aviators - Sten Åke Haraldsson Håkan Gustavsson. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto: Haraldsson, Sten Åke Arkistolaitos. Viitattu 19.6.2008. [vanhentunut linkki]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jatkosodan_vapaaehtoiset&oldid=21622175”