Avaa päävalikko
Talvisodan aikaista puolustuskalustoa. Vasemmalta: kasapanos, munakäsikranaatti, varsikäsikranaatti ja polttopullo.

Kasapanos oli pioneeripataljoonassa palvelleen kapteeni Kaarlo Tuurnan vuonna 1936 kehittelemä panssarintorjunta-ase. Panosta käytettiin panssareiden lisäksi myös pesäkkeitä vastaan.

Kasapanoksesta oli sekä tehdastekoinen että kenttäolosuhteissa koottava versio. Tehdasvalmisteinen kasapanos oli painoltaan joko kaksi, kolme tai neljä kilogrammaa.

Panoksen rakenne oli seuraavanlainen: räjähteet oli sijoitettu puisen varren päässä olevaan metallilaatikkoon, räjäytin ja sokka sijaitsivat varressa. Panoksessa käytettiin saksalaisen M/32-käsikranaatin räjäytintä.

Talvisodan aikana huomattiin nopeasti, että 1-2 kg TNT:tä oli riittävä määrä vahingoittamaan telaketjuja pahasti, jos panos räjäytettiin panssarivaunun telan alla tai vieressä. Kuuden kilon kasapanos oli riittävä tuhotakseen jokaisen sodassa käytetyn panssarivaunun, mikäli se räjäytettiin panssarivaunun moottoritilan kannella.

Helmikuussa 1940 Suomen Päämaja ilmoitti seuraavat TNT-määrät riittäviksi eri panssarivaunujen ja -ajoneuvojen tuhoamisessa:

  • 2 kg oli riittävä tuhoamaan 6 tonnin panssariajoneuvot (FAI, T-38)
  • 3 kg oli riittävä tuhoamaan 12 tonnin panssariajoneuvot (T-26, BT-7)
  • 4 kg oli riittävä tuhoamaan 30 tonnin panssariajoneuvot (T-28).

LähteetMuokkaa

  • Käkelä, Erkki: Marskin panssarintuhoojat: Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia, s. 125-138. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24638-7.
  • Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa