Suufilaisuus

islamin suuntaus
(Ohjattu sivulta Sufismi)

Suufilaisuus (arab. تصوف‎, taṣawwuf) on islamin mystinen suuntaus, jossa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja Jumalan henkisen totuuden tavoittamista jumalalliseen rakkauteen perustuvien harjoitusten kautta. Suufilaisuus syntyi Lähi-idässä 700-luvulla esikuvanaan mahdollisesti kristillisten munkkien asketismi. Se erosi šiialaisudesta erilliseksi liikkeeksi. Tariqoja eli suufilaisia liikkeitä on sekä sunneilla, šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä.[1]

Tanssivia derviššejä, jotka etsivät yhteyttä jumaluuteen tanssin avulla.

Sana suufi on luultavasti johdettu arabian sanasta villa (arab. صوف, suuf ), koska suufeilla oli tapana pukeutua vaatimattomaan villakauhtanaan.[2]

Suufilaisuus on muista islamilaisista perinteistä poiketen korostetun esoteerinen perinne. Yleisin vertauskuva puhuu suufilaisuudesta tienä tai matkana. Veljeskunnista käytetty sana tariqa (arab. طريقة) tarkoittaakin arabiaksi tietä. Käsitettä suufilaisuus käytetään hyvin monenlaisista näkemyksistä ja käytännöistä. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan suufilaisuuden kolme muotoa ovat asketismi, mystiikka ja mystinen filosofia.

Suufit lainaavat teoksissaan Koraania vapaasti ja ovat kirjoittaneet sille huomattavan määrän hengellisiä selitysteoksia. Suufilaisuuden piirissä on syntynyt laaja kirjallinen ja muu kulttuurinen perintö, joka sisältää muun muassa Jalal al-Din Muhammad Rumin ja Amir Khusron runoutta ja qawwali-musiikkia.

Monet muslimit näkevät suufilaisen filosofian islamille vieraana perintönä, joka ei todellisuudessa perustu Koraaniin.lähde? Suufilainen ajattelu pohjautuu Koraanin tulkintaan, mutta sisältää paljon gnostilaisia ja uusplatonistisia vaikutteita. Kannattajien mukaan suufilaisuus on islaminuskon syvällisin tulkinta, vastustajien mielestä se on kreikkalaisesta filosofiasta ja vieraista uskonnoista vaikutteita saanut harhaoppi. Fundamentalistista islamin tulkintaa edustavat tahot vainoavat nykyäänkin suufeja. Kritiikissään fundamentalistit ovat tukeutuneet Ibn al-Jauzin ja Ibn Taimiyyan kirjoituksiin.

Vaikka suufilaisuus korostaa omaperäisesti mystiikkaa ja henkilökohtaista jumalakokemusta, suufit hyväksytään osaksi islamilaista ummaa. Islamin rajoja määrittelevässä Ammanin julistuksen lisäpöytäkirjassa vahvistetaan, että suufilaisuus ei ole uskosta luopumista.[3] Suufit hyväksyvät šarian Jumalan lakina eikä heidän mystinen filosofiansa ole tarkoittanut esimerkiksi pasifismia. Suufilaisuuden tärkeä teoreetikko Ibn Arabi (k. 1240) korosti jihadia henkisenä kilvoitteluna, mutta kirjoitti myös jihadista taisteluna Jumalan tiellä uskottomia vastaan.[4]

AlkuperäMuokkaa

Suufilaisuuden alkuperää on jäljitetty Plotinokseen ja hellenistiseen mystiikkaan sekä syyrialaisten kristillisten askeettien perinteeseen.[5]

Mystinen filosofiaMuokkaa

Mystinen filosofia (irfan) on yksi suufilaisuuden osa-alue. Se pohjautuu Koraanin tulkintaan, mutta sisältää paljon gnostilaisia ja uusplatonistisia vaikutteita. Suufilaisessa filosofiassa korostettiin suvaitsevaisuutta ja uskontojen moninaisuutta. Tämä oli yksi syy siihen, minkä vuoksi monet suufit olivat omana aikanaan vainottuja ja joutuivat väkivaltaisuuksiin ympäröivän kulttuurin kanssa.

Yksi suufilaisen filosofian tärkeimmistä edustajista on 1200-luvulla vaikuttanut suufilainen mystikko Ibn Arabi. Filosofi näki yhtenä päätehtävänään rakentaa siltaa erilaisten uskontojen välille. Samalla vuosisadalla vaikutti myös tunnettu suufihahmo Mulla Nasraddin, viisas narri, josta on lukemattomia humoristia tarinoita.

Yksi radikaaleimmista suufilaisuuden muodoista on 1100-luvun lopulla vaikuttanut Qalandar-liike, jonka jäsenet arvostelivat avoimesti konservatiivista kulttuuria ja käyttäytyivät anarkistisesti.

Suufilaisia filosofejaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jumalasta juopuneet: Islamin mystiikan käsikirja. Helsinki: Basam Books, 2002. ISBN 952-9842-61-9.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Todellisuuden maailmat: Runoja ja proosaa islamin mystikoilta. Helsinki: Basam Books, 2002. ISBN 952-9842-62-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus, s. 79–80. Gaudeamus, 1999.
  2. Haeri, Fadhlalla: Islam, s. 84. Tammi, 1996.
  3. Three Points of the Amman Message 2020. The Official Web Page of the Amman Message.
  4. Cook. D.: Understanding jihad, s. 38–39. University of California Press, 2005.
  5. Veli-Petri Seppälä (munkki Serafim): ”4.5. Parallels between the Traditions”, In Speechless Ecstasy: Expression and Interpretation of Mystical Experience in Classical Syriac and Sufi Literature, s. 307. Väitöskirja. Publications of the Institute for Asian and African Studies; 2. Helsinki: Finnish Oriental Society, 2002. ISBN 951-9380-58-2.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Arberry, A. J.: Sufilaisuus: Kuvaus islamin mystikoista. (Sufism: An Account of the Mystics of Islam, 1950.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Espoo: Biokustannus, 1995. ISBN 951-9413-60-X.
  • Hallenberg, Helena & Perho, Irmeli: Heijastuksia valosta: Mystikkojen islam. Helsinki: Palmenia: Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-951-570-736-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suufilaisuus.