Seldžukkien valtakunta
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Seldžukkien valtakunta oli keskiaikainen valtio, joka ulottui suurimmillaan nykyisen Turkin alueelta Keski-Aasiaan ja Persianlahdelle.
| Seldžukkien valtakunta |
|
|---|---|
1040–1157 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Pääkaupunki |
Nišapur (1040–1043) Rey (1043–1051) Isfahan (1051–1118) Hamadan (1118–1157) |
| Uskonnot | Sunnalaisuus |
| Kieli | persia, arabia, bolgaarikielet |
| Edeltäjä | Ghaznavidien valtakunta |
| Seuraajat | Rumin sulttaanikunta, aijubidit, Kovaresmia ja paikallisia pikkuvaltioita |
Turkkilaissukulaiset suur-seldžukit yhdistivät hallitsemansa alueet sunnalaiseksi valtioksi, jota muodollisesti hallitsi kalifi. Seldžukkien valtakunnan hajottua vain dynastian pieni sivuhaara säilyi Anatoliassa.
Sisällysluettelo
Valtakunnan alkuMuokkaa
Transoksaniaan asettuneet seldžukit saivat nimensä heimopäälliköltään Seldžukilta. He kääntyivät vuoden 960 paikkeilla sunnalaisiksi islamilaisiksi. Jakauduttuaan useiksi heimokunniksiselvennä seldžukit valloittivat Tughril Begin johdolla Pohjois-Persian Ghaznavidien valtakunnalta vuonna 1040. Vuonna seldžukit hyökkäsivät 1052 Etelä-Persiaan ja valloittivat vuonna 1054 Azerbaidžanin ja Khuzistanin. Vuonna 1055 Tughril Beg marssi Bagdadiin, ja valloitti sen buijideilta.
Tughril Begin veljenpoika Alp Arslan nousi valtaistuimelle vuonna 1063 loi seldžukkien suurvallan visiirinsä, valtiomiehenä ja filosofina kunnostautuneen Nizam al-Mulkin kanssa. Vuonna 1071 Alp Arslan otti Bysantista merkittävän voiton Manzikertin taistelusta. Nizam jatkoi Alp Arslanin pojan Malik Šah I:n kaudella johtavana hahmona. He loivat huolellisesti hallitun suuren valtakunnan, joka ulottui Keski-Aasiasta Iranin kautta Irakiin, ja jossa oli kauppareittejä, merkittäviä karavaaniseraljeja ja komeasti koristeltuja moskeijoita.
Malik Šah I:n hallintokausi oli Seldžukkien valtakunnan kulta-aikaa. Hänen aikanaan perustettiin useita madrasa-kouluja, joissa opetettiin uskonnollisten aiheiden lisäksi paljon maallisia aineita.[1]
HajaannusMuokkaa
Malis Šah I:n kuoltua valtataistelu romahdutti Seldžukkien valtakunnan, ja vuonna lopulta 1157 Kovaresmia valloitti sen ydinalueet Persiassa. Tätä pidetään valtakunnan loppuna, vaikka seldžukkien haltuun jäi pieniä alueita Lähi-idässä.lähde?
Jo vuonna 1078 eräs seldžukkien haara oli perustanut itsenäisen Rumin sulttaanikunnan Anatoliassa. Sen sulttaani Kiliç Arslab II ja hänen seuraajansa taktikoivat taitavasti ristiretkeläisten ja bysanttilaisten välisessä voimakentässä ja loivat merkittävimmän hallitsijansa Ala ad-Din Kaiqubad I:n aikana (vallassa 1219-1239) hyvin organisoidun ja sotilaallisesti vahvan valtakunnan, jonka pääkaupunkina oli Konya eli Ikonium.
Seldžukkien valtakunta menetti Levantin hallinnan ensimmäisen ristiretken myötä 1099, ja alue myöhemmin päätyi Saladinin johtamien aijubidien haltuun.
Vuoden 1242 jälkeenMuokkaa
Vuoden 1242 jälkeen seldžukit joutuivat jatkuvasti lännemmäksi hyökkäävien mongolien vuoksi yhä ahtaamalle ja kärsivät vuonna 1279 raskaan tappion Persian mongolien seuraajille, il-kaaneille. Anatolian seldžukkien viimeinen sulttaani Masud II kuoli vuonna 1308. Siinä vaiheessa seldžukit elivät jo hajallaan.
LähteetMuokkaa
- ↑ Toim. Andrea L. Stanton et al.: Cultural Sociology of the Middle East, Asia, and Africa: An Encyclopedia, s. 76-77. SAGE Publications, 2012. ISBN 145226662X.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seldžukkien valtakunta Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seldžukkien valtakunnan karttoja Wikimedia Commonsissa