Soikkokämmekkä
Soikkokämmekkä (Orchis militaris) on Euroopassa laajalle levinnyt kämmekkälaji. Suomessa se on harvinainen tulokaskasvi ja rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[1][2]
| Soikkokämmekkä | |
|---|---|
_-_Keila_looniit.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Alaheimo: | Orchidoideae |
| Suku: | Pallerokämmekät Orchis |
| Laji: | militaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Orchis militaris |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Monivuotinen soikkokämmekkä kasvaa Suomessa 25–30 senttimetriä korkeaksi. Maan alla kasvilla on kaksi munanmuotoista juurimukulaa. Kasvin varsi on vihreä ja sen tyvellä on ruusukemaisesti kasvavia paksuja, selväsuonisia ja täplättömiä lehtiä. Varressa on tuppimaisia ylälehtiä, jotka suojaavat kehittyvää kukintoa. Soikkokämmekän kukinto on tiheähkö, leveänsoikea tähkä. Kukkien kaikki tukilehdet ovat kalvomaisia. Kukka on ulkopinnaltaan vaaleanpunainen ja sisäpinnaltaan tummanpunainen, paksuhko kannuksellisen huulen keskiosa on vaaleampi. Kukan ylimmät kehälehdet ovat kypärämäisesti liuskaisen huulen yllä. Soikkokämmekkä kukkii Suomessa kesäkuussa.[3]
Kuten muillakin kämmekkälajeilla, soikkokämmekän kukissa ei ole mettä eikä hyönteisille käyttökelpoista siitepölyä. Kasvi hoitaa pölyttämisen huijaamalla, sillä kukat näyttävät hyviltä mesilähteiltä. Kimalaiset ja muut pölyttäjät kuitenkin oppivat nopeasti välttämään soikkokämmekän kukkia, joten vain kukinnon alimmat kukat muodostavat kypsiä siemenkotia.[2] Siemenet ovat pölymäisen pieniä.[4]
Pallerokämmeköiden suku Orchis kuin kämmekkäkasvien heimokin (Orchidaceae) on saanut nimensä niille tyypillisestä versojuurimukulaparista. Orchis merkitsee kivestä muinaisen Kreikan kielellä.[5] Soikkokämmekän tieteellinen lajinimi tulee kukan muodosta: kukan neliliuskainen huuli muistuttaa ihmishahmoa ja sen yläpuolella muut kehälehdet muodostavat "kypärän" tälle pienelle militaariselle hahmolle.[6] Suomalaisen nimensä kasvi lienee saanut näyttävän ruusukkeen muodostavista leveistä lehdistään.
Levinneisyys
muokkaaEuroopassa soikkokämmekkää esiintyy paikoin runsaasti. Sitä tavataan yleisesti Espanjan itäosista läpi Keski- ja Itä-Euroopan Keski-Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan, Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Etelä-Ruotsiin, jossa se on varsin yleinen Öölannissa ja Gotlannissa, sekä Etelä-Suomeen ja Baltiaan. Isossa-Britanniassa laji esiintyy harvinaisena. Venäjällä levinneisyysalue jatkuu satunnaisempana pitkälle itään lähes Kiinaan saakka.[6][7]
Suomesta ensimmäinen soikkokämmekkä löydettiin vuonna 1983 Paraisilta kalkkitehtaan lähistöltä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä lajia havaittiin Hangosta, Lappeenrannasta ja Lohjalta.[8] Vain Hangon esiintymä lienee näistä pysyvämpi. Vuonna 2008 kukkiva soikkokämmekkäyksilö löytyi yllättäen Lieksasta. Esiintymä lienee maailman pohjoisin.[9] Ahvenanmaalta laji löytyi vuonna 1999 yhdeltä kasvupaikalta Vårdöstä, jossa laji on vähitellen lisääntynyt.[10] Tuoreimmat soikkokämmekkähavainnot Suomessa ovat Lappeenrannasta (2009), Helsingistä (2010) ja Kirkkonummelta (2012).[11][12]
Soikkokämmekkää on esiintynyt Suomessa jo paljon ennen uusimpia löytöjä. Kasvimuseon kokoelmista on tunnistettu jo vuonna 1867 Ruotsinpyhtäältä kerätty soikkokämmekkänäyte. Elias Lönnrot puolestaan mainitsee vuoden 1860 kasviossaan lajin esiintyneen Ahvenanmaalla.[13]
Elinympäristö
muokkaaSoikkokämmekkä on kalkinvaatija. Se kasvaa, kuivilla ja avoimilla kalkkipitoisilla paikoilla. Suomessa tällaiset paikat ovat tyypillisesti olleet ihmisten voimakkaasti muokkaamia alueita, esimerkiksi kalkkitehtaiden lähialueita. Lajille on tyypillistä hyvin voimakkaat kannanvaihtelut.[8] Levinneisyysalueensa pohjoisrajalla Suomessa kasvavan soikkokämmekän runsastuminen Ahvenanmaalla ja uudet havainnot Manner-Suomesta saattavat olla seurausta viime vuosikymmenen lauhkeammista talvista.[10]
Lähteet
muokkaa- Hiironniemi, Kalevi: Soikkokämmekän uusi kasvupaikka Kirkkonummella. Lutukka 3/2012. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2012, s. 94–95.
- Hæggström, Carl-Adam: Soikkokämmekkä. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 250–251. ISBN 978-951-31-6593-2.
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Lappi, Esko: Soikkokämmekkä löytyi Lieksasta. Lutukka 3/2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2008, s. 83.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Saarinen, Kimmo: Soikkokämmekkä palasi Lappeenrantaan. Lutukka 3/2009. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2009, s. 88.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs 2010.
Viitteet
muokkaa- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 19.11.2012.
- ↑ a b Hæggström 2012, s. 251.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 494–495, 503.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 494.
- ↑ Den virtuella floran: Nycklar Viitattu 19.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107.
- ↑ Den virtuella floran: Johannesnycklar (myös levinneisyyskartat) Viitattu 19.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107–108.
- ↑ Lappi 2008, s. 83.
- ↑ a b Ålands flora 2010, s. 418.
- ↑ Saarinen 2009, s. 88.
- ↑ Hiironniemi 2012, s. 95.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 108.