Sisä-Suomen reunamuodostuma

Sisä-Suomen reunamuodostuma (lyhenne S-Sr) on viime jääkauden loppuvaiheessa preboreaalisella kaudella noin 11 000–10 900 vuotta sitten syntynyt reunamuodostuma [1]. Se alkoi muodostua Keuruun deglasiaation ja Jyväskylän etenemisen päätteeksi 11 350–11 000 vuotta sitten. Sisä-Suomen reunamuodostuma on 250 kilometriä pitkä ja se on lähes yhtenäisesti sijoittuneiden reunamuodostumien ketju, joka alkaa Kankaanpäästä, esiintyy Ylöjärvellä, Ruovedellä, Juupajoella, Jyväskylässä ja päättyy Äänekoskelle. Sisä-Suomen reunamuodostuma on maisemallisesti Salpausselkien veroinen [2] ja sen sisältämä hiekka ja pohjavesivarannot tekevät siitä merkittävän taloudellisen resurssin [3].[4][5]

Kolme Salpausselkää ja Sisä-Suomen reunamuodostuma.
Harju kohoaa keskellä Jyväskylän kaupunkialuetta. Siellä sijaitsee vesitorni.
Muuramenharjun hiihtolatu.
Kankaanpään Kuninkaanlähde Hämeenkankaan länsiosassa.

Taajamia ja liikenneyhteyksiä muokkaa

Sisä-Suomen reunamuodostumalla sijaitsevia taajamia tai kyliä ovat esimerkiksi Kankaanpää, Kyröskoski, Hämeenkyrö, Kaanaa, Korkeakoski (Juupajoki), Halli, Jämsänkoski, Juokslahti, Saakoski, Muurame, Jyväskylä ja Laukaa.[6]

Selännettä seuraavat lännessä Kankaanpäästä alkava yhdystie 13211, joka seuraa Hämeenkangasta käyttävää ikivanhaa tietä. Se muuttuu pian yhdystieksi 13210, joka haarautuu Kuninkaanlähteellä pieneksi Kyröskoskelle johtavaksi tieksi. Ennen Kyröskoskea siihen yhtyy muita pieniä teitä. Kyröskosken jälkeen jatkaa yhdystie 13153, joka kadottaa reunamuodostuman pian. Majamaankulmalta löytyy pieni, mutta yksittäinen tie, joka seuraa reunamuodostuman harjannetta. Harjanne ylittää Näsijärven, mutta Länsi-Teiskossa harjannetta hyödyntää lyhyt tienosuus. Näsijärven itäpuolella harjanne kaartaa kohti koillista, jossa tiet seuraavat harjanteita Kaanaalle asti. Täällä tiet kadottavat erämaassa kulkevan reunamuodostuman. Muuramenharjulle nouseva valtatie 9 käyttää harjumaisemaa hyväkseen vielä Keljonkankaalla ja Jyväskylässä. Kaikki vanhat Laukaaseen jatkavat tiet kulkevat reunamuodostumaa seuraten. Saraaveden koillispuolella löytää seututie 637 harjanteen, joka häviää kartoilta Hietasyrjänkankaalla.[6]

Sisä-Suomen reunamuodostuman reunatasanteille on rakennettu lentokenttiä. Tällaisia ovat Hallin lentokenttä, Siikakankaan sodanaikainen lentokenttä, Teiskon lentokenttä, Hämeenkyrön lentokenttä ja Jämijärven lentokenttä.[6]

Merkittäviä kohteita muokkaa

Osa reunamuodostumista sisältävät enemmän soraa tai hiekkaa kuin tavanomaiset harjut ja monet niistä ovat voimaperäisen soranoton runtelemat. Yleensä luonnon ja pohjavesien takia on niitä alettu varovaisesti suojella. Muodostumat ovat myös geologisista syistä tärkeitä ja niitä tarkkailaan harjujensuojeluohjelman puitteissa.[7]

Muodostumisteoria muokkaa

Sisä-Suomen reunamuodostuman muodostumisteoria on samantapainen kuin Ensimmäisen Salpausselällä. Jotkin tapahtumat ovat kuitenkin erilaisia ja niitä esitellään alla.

Ilmaston tila muokkaa

Jääkauden loppuvaiheessa oli alkanut nuoremman Dryas-kauden lämpöjakso, jonka vaikutukset mannerjäätikön tilaan tunnetaan Keuruun deglasiaationa. Se kuitenkin keskeytyi lyhytaikaiseen kylmenemiseen, jonka seurauksen jäätikön reuna eteni Jyväskylän tasolle (Jyväskylän eteneminen). Ilmiötä kutsutaan preboreaalin kylmä oskillaation nimellä.[1]

Muodostuminen muokkaa

Kun mannerjäätikön eteneminen oli pysähtynyt Kankaanpää–Kyröskoski–Juupajoki–Muurame–Jyväskylä- rintaman tasalle, jäi se siihen seuraavaksi 100 vuodeksi. Vaikka ajanjakso on Salpausselkiin verrattuna lyhyt, kertyi jäätikön reunan eteen suuriakin muodostumia. Ne kertyivät Näsijärven–Jyväskylän virtauskielekkeen eteen Itämeren Ancylusjärvivaiheen syvää veteen. Jäätikön reuna ei aina päättynyt veteen, sillä seudulla on alueita, jotka vapautuivat jäätiköstä kuivana maa-alueena. Niitä on kuitenkin vähemmistönä. Vaikka kylmeneminen vaikutti Pohjois-Euroopassa laajalti, ei sen vaikutuksesta muodostunut muualle Suomen alueelle vastaavanlaisia muodostumia. Jäätikkökieleke on varsin kapea ja sen länsireuna päättyi Pohjankankaan saumamuodostumaan, jonka vesivirtaukset toivat reunamuodostumaan vesien mukana runsaasti maa-ainesta. Reunamuodostumassa on kaksi kaarimaisen muotoista osaa, jotka yhtyvät toisiinsa Ruoveden ja Juupajoen seudulla Siikakankaalla [8]. Kaaret voidaan tulkita olevan Näsijärven–Jyväskylän virtauskielekkeen sisäisiä pienempiä virtauskielekkeitä, jotka etenivät Keuruun seudulta itään ja kaakkoon päin.[9][10][11][12][13]

Kun mannerjäätikön reuna irtautui reunamuodostumasta, perääntyi jäätikön reuna tasaisesti Pohjanmaalle ja lopulta Ruotsin puolelle.[11]

Katso myös muokkaa

Muita suomalaisia reunamuodostumia [11][10]:

Lähteet muokkaa

  • Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 77–81. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  2. Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, 2007, s. 7–8, Viitattu 27.7.2021
  3. Lindholm, Anne: Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014 (PDF) (POSKI-hanke) Raportteja 110. 2014. Tampere: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Pirkanmaan liitto. Viitattu 29.7.2021.
  4. Kuvonen, Harri & Palmu, Jukka-Pekka: Harjut ja Salpausselät geologia.fi. 3.6.2018. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 29.7.2021.
  5. Jäätikköjokimuodostumat – Reunamuodostumat weppi.gtk.fi. Espoo: Geologian tutkimiskeskus. Viitattu 29.7.2021.
  6. a b c Taajamat, tiet ja ratatiet (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.7.2021.
  7. a b c d e Rintala, Jari: Soranoton ja suojelun tila harjujensuojelualueilla – aluekohtainen tarkastelu, s. 33, 77, 79, 130,. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2006. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2006. ISSN: 1796-1726. ISBN 952-11-2198-X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.7.2021).
  8. a b Nylund, Maiju: Siikakankaan pohjavesialueen soveltuminen vedenhankintaan ja maa-ainesten ottamisen yleissuunnitelma, Turun yliopisto, 2017, Viitattu 29.7.2021
  9. Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 63–68. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  10. a b Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–77. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  11. a b c Rainio, Heikki: ”13. Mahtavat Salpausselät”, Jääkaudet, s. 87–101. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  12. Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat – 6.8. Reunamoreenimuodostumat ja -vallit, 2007, s. 47–49, Viitattu 27.7.2021
  13. Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat – 6.9 Reunamoreenikentät, 2007, s. 50–52, Viitattu 27.7.2021