Siluurikausi

Siluurikauden jako
kausi epookki vaihe Ikä (mvs)
Devoni varhais Lochkov nuorempi
Siluuri Pridoli 416,0–418,7
Ludlow Ludford 418,7–421,3
Gorsty 421,3–422,9
Wenlock Homer 422,9–426,2
Sheinwood 426,2–428,2
Llandovery Telych 428,2–436,0
Aeron 436,0–439,0
Rhuddan 439,0–443,7
Ordoviki myöhäis Hirnant vanhempi
Siluurikauden jako ICS:n mukaan.[1]

Siluurikausi oli Maan historian geologinen ajanjakso, joka alkoi noin 439 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 408,5 miljoonaa vuotta sitten. Se on saanut nimensä walesilaisen kelttiheimon siluurien mukaan. Elämää oli siluurikauden aikana enimmäkseen merissä, mutta hämähäkkieläimiä kuten skorpioneja vaelsi maalle. Edellisellä kaudella, ordovikikaudella syntyneet maakasvit alkoivat lajiutua selvästi. Merissä eli trilobiitteja, merililjoja, lonkerojalkaisia ja leuattomia alkukaloja. Maalla oli niveljalkaisia. Siluurikausi alkoi ordovikin-siluurin joukkotuholla, joka saattoi liittyä ainakin osittain kauden alkupuolella vallinneeseen ordovikin-siluurin jääkauteen. Siluurikaudella syntyi monia öljykerrostumia merieläinten kerrostuessa ja fossiloituessa. Kausi päättyi monesta muusta poiketen ilman joukkosukupuuttoa. Kauden keskivaiheilla esiintyi kuitenkin pieni joukkosukupuutto.

Siluurikauden kaloja.

Maantiede ja ilmastoMuokkaa

Siluurikaudella oli etelänavan ympärillä jättiläismanner Gondwana, johon kuuluivat muun muassa nykyinen Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner. Pohjoisessa oli huomattavasti pienempi, muun muassa Grönlannista sekä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta koostunut Lauraasia.[2] Pohjoisessa oli myös kookas valtameri Panthalassa. Hajallaan olleiden Australian, Siperian ja Euroopan välissä oli Paleotethysmeri, josta lounaaseen sijaitsivat Japetusmeri ja Rheanmeri. Gondwana ajautui kauden aikana kohti Lauraasiaa. Pohjois-Amerikassa oli matalia meriä.[3][4] Kauden alussa oli ordovikin-siluurin jääkausi.

Ilmasto oli aivan kauden alkupuolella jonkin verran nykyistä viileämpi mutta lämpeni koko alkupuolen ajan, jonka jälkeen vakautui. Maan keskilämpötila oli kauden keski- ja loppupuolella mahdollisesti jopa 22 celsiusastetta.[5] Ilmaston kosteus vaihteli kauden aikana melko paljon. Navoilla oli mahdollisesti ordovikikauden vastaavia pienemmät napalakit. Merenpinta nousi ordovikin-siluurin jääkauden vuoksi. Maan ilmasto vakautui siluurikaudella muun muassa kasvihuoneilmiön ansiosta. Hiilidioksidin määrä alkoi laskea kauden lopussa[6].

Gondwanassa oli kylmänlauhkeaa arviolta 50. leveysasteen eteläpuolella ja kylmää noin 75. leveysasteen eteläpuolella noin 420 miljoonaa vuotta sitten. Lähempänä päiväntasaajaa oli tuolloin laajoja aavikoita, ja mahdollinen kostea trooppinen vyöhyke oli nykyistä kapeampi.[7] Pohjoisnavan ympärillä oli merta ja merijäävyöhyke.[8]

KasvillisuusMuokkaa

 
Ensimmäinen tunnettu maalla kasvanut putkilokasvi Cooksonia.

Maakasvit alkoivat kehittyä siluurikaudella, vaikka olivatkin ilmestyneet jo ordovikikauden aikana. Siluurikauden keskivaiheilla noin 425 miljoonaa vuotta sitten[9] ilmestyi ensimmäinen varmasti tunnettu maakasvi, muutaman senttimetrin korkuinen Cooksonia. Se oli sekä itiökasvi että putkilokasvi. Cooksonia kasvoi merenrannoilla ja suistoissa. Se oli pystykasvuinen, halkihaarainen ja lehdetön. Kasvin haarojen päissä oli pallomaiset tai kellomaiset itiöpesäkkeet. Cooksonia on kasvisuku, mutta se voi olla myös toisiaan muistuttavien kasvien ryhmä. Jopa suhteellisen ehjät fossiilit Cooksoniasta ovat hyvin harvinaisia ja kyseessä onkin erittäin arvoituksellinen kasvi. Siitä ei tunneta edes kiinnittymistapaa maaperään. Toinen varhainen maakasvi Cooksonian ohella oli 427 miljoonaa vuotta sitten ilmestynyt Eohostimella[10].

Muita varhaisia kasveja ovat siluurikauden keskivaiheen mahdollisesti jäkälämäinen Nematothallus, litteää jäkälää muistuttava Parka ja pallomainen Pachytheca. Ne hävisivät mahdollisesti kilpailun kortteille ja lieoille. Siluurikauden loppupuolelle mentäessä oli ilmestynyt monia pieniä, juurettomia, lehdettömiä ja ruohomaisia itiökasveja, jotka olivat niin kutsuttuja paljassaniaisia. Niillä oli alkeellinen johtosolukko ja epämääräinen varsi.[11] Siluurikauden lopussa eli katinliekoa muistuttanut Baragwanathia. Kauden loppupuolella noin 410 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi maakasvi Rhynia[12], jota on pidetty monesti maakasvien alkumuotona, vaikkei se lienekään sellainen. Rhynia oli liekomainen ja muistutti solukoltaan sammalia.[13]

EläimistöMuokkaa

Siluurikaudella esiintyi suurikokoisia meriskorpioneja, kuten kauden loppupuolella elänyt Pterygotus. Merissä olivat yleisiä trilobiitit sekä erityisesti lonkerojalkaiset[14] ja sammaleläimet. Graptoliittien määrä väheni kauden aikana tasaisesti, kun taas korallit ja piikkinahkaiset lisääntyivät. Pääjalkaisten määrä väheni vähitellen.[14] Juoksujalkaiset ja hämähäkkieläimet nousivat maalle. Siluurikausi tunnetaan leuattomista merikaloista alkukaloista. Leualliset kalat ja luukalat kehittyivät siluurikaudella. Kauden loppupuolella esiintyi jo makean veden kaloja.

Siluurikauden jakoMuokkaa

Siluurikausi jaetaan usein seuraavalla tavalla:

Toinen siluurikauden jakomenetelmä on seuraava:

  • Yläsiluuri: Ludlow, Pridoli (423–416 miljoonaa vuotta sitten)
  • Keskisiluuri: Wenlock (428–423 miljoonaa vuotta sitten)
  • Alasiluuri: Llandovery (444–428 miljoonaa vuotta sitten)

Siluurikausi jaetaan nykyisin myös neljään epookkiin, jotka ovat seuraavat:

  • Pridoli (419–416 miljoonaa vuotta sitten)
  • Ludlow (423–419 miljoonaa vuotta sitten)
  • Wenlock (428–423 miljoonaa vuotta sitten)
  • Llandovery (444–428 miljoonaa vuotta sitten)

Siluurikauden tarkempi jakoMuokkaa

  • Ludlow-epookki
    • Ludford (421–419 miljoonaa vuotta sitten)
    • Gorsty (423–421 miljoonaa vuotta sitten)
  • Wenlock-epookki
    • Homer (426–423 miljoonaa vuotta sitten)
    • Sheinwood (428–426 miljoonaa vuotta sitten)
  • Llandovery-epookki
    • Telych (436–428 miljoonaa vuotta sitten)
    • Aeron (439–436 miljoonaa vuotta sitten)
    • Rhuddan (444–439 miljoonaa vuotta sitten)


Pohjois-Amerikassa käytetään joskus alueellisia jakoja, jotka ovat seuraavanlaisia:

Siluurikauden sukupuuttoaallotMuokkaa

Siluurikaudella tapahtui muutama joukkosukupuutto, jotka ovat seuraavat:

  • Irevikenin tapahtuma: tapahtumaan liittyi jonkin verran Maan kaltevuuden jaksolliset muutokset ja vaikutukset kohdistuivat valtaosin saaristojen eliöihin, kuten graptoliitteihin. Trilobiittilajeista kuoli 50 prosenttia ja konodonttilajeista 80 prosenttia. Tapahtui 428,2 ± 2,3 miljoonaa vuotta sitten.
  • Mulden tapahtuma: merenpinta laski ja merissä esiintyi hapettomuutta tapahtuman aikana.
  • Laun tapahtuma: konodontti- ja graptoliittikannat kärsivät tuhosta tapahtuman aikana. Tapahtui 420 miljoonaa vuotta sitten.
  • Siluurin loppu

LähteetMuokkaa

  1. Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004: A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press.
  2. http://www.scotese.com/newpage2.htm
  3. http://www.palaeos.com/Paleozoic/Silurian/Ludlow.htm
  4. http://jan.ucc.nau.edu/~rcb7/Silurian.html
  5. http://www.scotese.com/climate.htm
  6. http://www.peripatus.gen.nz/paleontology/Silurian.html
  7. http://www.scotese.com/silclim.htm
  8. http://www.silurian.com/geology/mapnt.htm
  9. Tieteen kuvalehti, heinäkuu 2008
  10. Karttakeskus, James F Luhr, Maapallo sivu 31-
  11. Siegfried Scherer, Evoluutio, kriittinen analyysi sivu 236
  12. Tieteen kuvalehti, heinäkuu 2008
  13. Evoluutio, kriittinen analyysi sivu 237
  14. a b Silurien Software: Geology / Life (html) silurian.com. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa