Ordovikikausi

geologinen ajanjakso
Ordovikikauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
Siluuri Llandovery Rhuddan nuorempi
Ordoviki myöhäis Hirnant 443,7–445,6
Katy 445,6–455,8
Sandby 455,8–460,9
keski Darriwil 460,9–468,1
Daping 468,1–471,8
varhais Flo 471,8–478,6
Tremadoc 478,6–488,3
Kambri Furong 10. vaihe vanhempi
Ordovikikauden jako ICS:n mukaan.[1]

Ordovikikausi eli ordoviikkikausi[2] oli geologinen ajanjakso ja toinen paleotsooisen maailmankauden kuudesta kaudesta. Ordovikikausi oli selkärangattomien valtakautta. Se alkoi pienellä joukkotuholla noin 490 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi ordovikin-siluurin jääkauden aiheuttamaan suurempaan joukkotuhoon 443,5 miljoonaa vuotta sitten. Kausi kesti eri tutkijoiden mukaan 50–80 miljoonaa vuotta. Kaudelle oli tyypillistä merieläinten runsaslajisuus ja nopea kehittyminen. Merissä eli muun muassa mustekaloja muistuttaneita kuorellisia nilviäisiä oikosarvia sekä meduusoja. Sienieläimet kehittyivät ja ensimmäiset varsinaiset selkärankaiset, leuattomat panssarikalat ilmestyivät ordovikikaudella. Maalle ilmestyi alkeellisia leviä ja vedessä eli putkilokasveja.

Nimen taustaMuokkaa

Ordovikikausi on saanut nimensä nimensä nykyisen Walesin alueella eläneen ordovikien (lat. ordovices) kelttiheimon mukaan. Englantilainen geologi Adam Sedgwick nimesi vuonna 1835 Walesin ja Englannin rajaseudulla tutkimansa kivikerroksen kambriseksi (engl. Cambrian) systeemiksi Walesin latinankielisen nimen Cambria mukaan, ja samalla seudulla työskennellyt skotlantilainen geologi Roderick Murchison nimesi samana vuonna toisen kerroksen siluurisysteemiksi walesilaisen siluurien kelttiheimon mukaan. Systeemien mukaan nimettiin myös kaudet, joiden aikana ne ovat syntyneet. Sedgwick ja Murchison kuitenkin laajensivat kambri- ja siluurisysteemien rajauksia kunnes ne menivät osin päällekkäin, eikä kiistaa saatu ratkaistua heidän elinaikanaan. Englantilainen geologi Charles Lapworth ehdotti vuonna 1879 kiistanalaisen osan nimeämistä erilliseksi ordovikisysteemiksi ordovikien mukaan.[3][4] Lapworthin ehdotus herätti Britanniassa vastustusta 1890-luvulle saakka mutta hyväksyttiin lopulta. Virallisesti nimi vahvistettiin vuonna 1960.[3]

Mantereet ja ilmastoMuokkaa

Ordovikikauden alkupuolella maan ilmakehän korkea, nykyiseen verrattuna yli kymmenkertainen hiilidioksidipitoisuus piti yllä voimakasta kasvihuoneilmiötä.[5] Kaudella vallinnut ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, vaihtelevampi ja kosteampi. Etelänavalla oli kauden alkuvaiheessa viileänlauhkea ilmasto.[6] Pohjoisella pallonpuoliskolla oli valtava valtameri Panthalassa, jossa sijaitsivat 30. leveysasteella melko lähekkäin Laurentia, Barentsia, Siperia,[7] Kazakstan ja Avalonia. Pohjoisnavan ympärillä kiersi kylmä merivirta ja päiväntasaajan seutuvilla lämmin.[7] Keskisellä ordovikikaudella etelänavan ympärillä oli suuri manner Gondwana, johon kuuluivat nykyinen Etelä-Amerikka, Afrikka ja Australia. Kauden loppukolmanneksella ilmasto viileni ja varsinkin kuivui nopeasti. Se lienee johtunut mannerliikunnoista, jotka siirsivät Gondwanan lähelle päiväntasaajaa.[8] Näin Maata lämmittävä, trooppisilla alueilla planeetan kiertävä lämmin päiväntasaajan suuntainen merivirta estyi.

Kauden aikana syntyi jääkausi, joka ei tosin ollut pleistoseenin jääkausien kaltainen. Jää peitti suuria alueita Etelä-Amerikasta ja Afrikasta. Kylmä ilmasto vallitsi etelässä 60.–30. leveysasteella. Lähellä päiväntasaajaa oli kuivaa.[9] Saharan autiomaa jäätiköityi osin, sillä se oli Gondwanan eteläosissa melko lähellä napoja.[10] Myöhäisellä ordovikikaudella alkanut Ordovikin-siluurin jääkausi kesti 8–10 miljoonaa vuotta, jolloin merenpinta laski noin 100 metrillä. Tremadoc- ja Llanvir-vaiheiden lopulla tapahtui luultavasti mannerliikunnoista johtuneita lajien joukkotuhoja.

Kauden alussa oli ensin viileää mutta myöhemmin huippuja, joissa lämpötila nousi nykyistä korkeammaksi. Noin 460 miljoonaa vuotta sitten lämpötila muuttui nykyistä kylmemmäksi. Noin 450 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidia oli 17-kertaisesti nykyiseen verrattuna.[11]

KasvillisuusMuokkaa

Maalle ilmestyi alkeellisia kasveja ehkä jo 500-440 miljoonaa vuotta sitten.[5][12][13][14] Argentiinasta on löydetty noin 470 miljoonaa vuotta vanhoja itiöitä.[13] Omanista löydetty fossiileja, jotka saattavat todistaa Katy-kaudella eläneen maakasveja.[13] Ensimmäiset ordovikikauden varhais- ja keskivaiheen maakasvit muistuttivat luultavasti sammalia ja maksasammalia, joten kyse ei ollut putkilokasveista. Ensimmäisillä maakasveilla ei ollut varsinaisia juuria, vartta ja lehtiä. Maakasveja esiintyi enemmän vasta seuraavan kauden, siluurikauden loppupuolella. Maakasvit lienevät kehittyneet vuorovesirannoilla kasvaneista levistä. Vuorovesiranta on välillä kuiva ja välillä veden peittämä. Joillakin levillä tiedetään olevan paksu nahkea pinta, juuria sekä erilainen varsi, ja joidenkin levien muodot muistuttavat etäisesti haarasanikkaisia sekä kortteita, jotka olivat myös ensimmäisiä maakasveja.

EläimistöMuokkaa

 
Rekonstruoitua merenpohjaa museonäyttelyssä. Kuvassa esiintyy muun muassa oikosarvia.
 
Muun muassa lonkerojalkaisia käsittäviä fossiileja Ohiosta kaivetussa hiekkakivessä.
 
Helmiveneille sukua ollut oikosarvi Orthoceras.

Ordovikikauden eläimistöön lukeutui muun muassa koralleja, meritähtiä, merisiilejä ja lonkerojalkaisia, jotka olivat simpukoita muistuttaneita kuorellisia, litteitä otuksia. Trilobiitteja oli kuollut runsaasti kambrikauden lopussa, jolloin muiden merieläinten lajiutumiselle jäi enemmän tilaa. Uusia lonkerojalkaislajeja syntyi paljon. Korallimaisia sammaleläimiä ja merililjoja ilmestyi aikakauden trooppisiin meriin. Myös trilobiitteja kehittyi lisää. Helmiveneet lajiutuivat merkittävästi ordovikikauden alkupuolella. Graptoliitteja ilmestyi Tremadoc-vaiheen aikana. Ne olivat aluksi planktonin kaltaisia, kunnes niistä kehittyi korallimaisia yhdyskuntia kauden lopussa.

Noin 470 miljoonaa vuotta sitten ordovikikauden keskivaiheilla ilmestyivät mustekalamaiset, kuorelliset eläimet oikosarvet, joiden kuori muistutti pitkää jäätelötötteröä. Myös nahkiaisen kaltaiset leuattomat kalat ja panssaroidut alkukalat ilmestyivät kauden aikana. Alkukalojen pään ja eturuumiin peittänyt panssari suojasi niitä luultavasti meriskorpioneilta. Alkukalat keräsivät ravintoa pohjamudasta pölynimurin tapaan. Australiasta on löydetty varhaisella ordovikikaudella eläneiden kalojen fossiileja.

Myöhäisellä ordovikikaudella tapahtui merieläinten joukkotuho, joka johtui luultavasti jääkauden alkamisesta.

Uusia eläinryhmiä ordovikikaudellaMuokkaa

Ordovikikauden jakoMuokkaa

Ordovikikausi jaetaan usein kolmeen epookkiin, jotka ovat:

Epookkien tarkemmasta jaosta on eri versioita. Artikkelin alussa oleva taulukko perustuu ICS:n jakoon.[1]

LähteetMuokkaa

  • Luhr, James F.: Maapallo. Suomentanut Tikkanen, Matti & Heikkilä, Pasi. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 9789515930408.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004: A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press.
  2. ordoviikki | ordoviikkikausi Tieteen termipankki. Viitattu 24.11.2022.
  3. a b Ordovician Period (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 24.11.2022.
  4. Cambrian Period (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 24.11.2022.
  5. a b Luhr, James F., 2007, s. 30–.
  6. Scotese, Christopher R.: Early Ordovician Climate, ( 480 million years ago) Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  7. a b Britannica Britannica[vanhentunut linkki]
  8. Late Ordovician map (kuva kartasta) Jan.ucc.nau.edu. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  9. Scotese, Christopher R.: Middle & Late Ordovician Climate, (440 million years ago) Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  10. Scotese, Christopher R.: Ancient Oceans Separate the Continents  Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  11. Luhr, James F., 2007, s. 30.
    1. author.fullName}: First land plants plunged Earth into ice age New Scientist. Viitattu 3.1.2022. (englanniksi)
  12. a b c Mariusz A. Salamon, Philippe Gerrienne, Philippe Steemans, Przemysław Gorzelak, Paweł Filipiak, Alain Le Hérissé: Putative Late Ordovician land plants. New Phytologist, 2018, nro 218, s. 1305–1309. doi:10.1111/nph.15091. ISSN 1469-8137. Artikkelin verkkoversio. en
  13. Thomas Servais, Borja Cascales-Miñana, Christopher J. Cleal, Philippe Gerrienne, David A. T. Harper, Mareike Neumann: Revisiting the Great Ordovician Diversification of land plants: Recent data and perspectives. Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, 15.11.2019, nro 534, s. 109280. doi:10.1016/j.palaeo.2019.109280. ISSN 0031-0182. Artikkelin verkkoversio. en