Siikalahti (Parikkala)
Siikalahti on Parikkalan Simpelejärven umpeenkasvanut lahti Kaukolan kylässä. Se on laajuudeltaan noin 445 hehtaaria ja viitisen kilometriä pitkä, mutta leveimmillään vain puolitoista kilometriä. Lahti otettiin lintuvesien suojeluohjelmaan vuonna 1982. Valtiolle se hankittiin 1980-luvun puolivälissä. Siikalahtea hoitaa Metsähallitus.
Sijainti | |
---|---|
Pinta-ala |
445 ha |
Tyyppi | |
---|---|
Perustettu |
1982 |
Kävijämäärä |
15 700[1] (2018) |
Hallinto |
Lahden muodostuminen ja suojelu
muokkaaSiikalahti muovautui nykyiseen asuunsa Simpelejärven laskussa 1930-luvun lopussa. Järven veden pinnan laskemisen yhteydessä suunniteltiin lahden kuivattamista kokonaan kanavan avulla, mutta aie peruuntui sota-ajan takia. Kuivattaminen tuli esille uudestaan 1950-luvulla: lahden pengertämistä suunniteltiin kesäkuussa 1954. Siikalahden ja Tetrisuon kuivattamisella laskettiin saatavan 589 hehtaaria lisämaata, mitä pidettiin erittäin tarpeellisena maatalouden kehittämisen kannalta. Kuivattamisajatuksia pohdittiin vielä 1970-luvullakin, jolloin lahden alueelta laskettiin saatavan 517 hehtaaria peltoa. Lahden eteläosan kuivatusehdotuskin kaatui vastustukseen, kun Siikalahden suojelemiseksi kerättiin yli 6 000 nimen adressi. Siikalahden Suojeluhdistys perustettiin 1976 Pauli Kantosen ja Veijo Vilskan johdolla, seuraavana vuonna säätiö osti kaksi tilaa lahden ympäristöstä: Honkasaaren ja Kasiniemen, joille rakennettiin alueella nykyisinkin olevat rakennelmat - lintutorni tosin Ripekesaarelta vuokratulle maalle. Itä-Suomen vesioikeus antoi lahden kuivatukselle lopullisen kielteisen päätöksen vuonna 1980, sen sijaan sitä käytiin kunnostamaan arvokkaana kosteikkona ja lintuvetenä. Valtio lunasti Siikalahden omistukseensa vuosina 1985 ja 1986, ja metsästys lahdella kiellettiin 1987.
Luonto
muokkaaSiikalahti on kuuluisa arvokkaasta lajistostaan. Alueella on tavattu noin 250 erilaista lintulajia, 900 perhoslajia ja 25 eri sudenkorentolajia. Alueen harvinaisimpiin kasveihin kuuluu hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja sahalehti (Stratiotes aloides), sen linnuista ovat kuuluisia muun muassa satakieli ja erilaiset kertut ja kerttuset. Siikalahti on myös tärkeä levähdysetappi muuttolinnuille.
Siikalahti on kansainvälisesti tärkeä lintualue IBA-numerolla 070 sekä osa kansallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA) 320098 (Parikkalan seudun lintuvedet).[2]
Kulku alueelle ja rakennelmat
muokkaaSiikalahdelle pääsee lyhintä reittiä valtatie 6:lta risteävää Kaukolan kylätietä (tie 14941) myöten vajaan kolmen kilometrin verran, tai etelämpää Kirjolan kohdalta Kannaksen ja Kaukolan kautta kiertäen. Polku lahdelle lähtee Kaukolan tien varrelta pysäköintipaikalta, jossa on opastetaulu. Polku ylittää lahdenpohjukan pitkospuina. Pysäköintipaikasta hieman Kaukolaan päin on myös pyörätuolille sopiva matala lintujen tarkkailulava.
Siikalahdelle on rakennettu kaksi lintutornia, yksi korkeampi Ripekesaarten päähän, josta on näkymä etelään, ja toinen hieman matalampi Kasinniemen eteläkärkeen. Lisäksi alueella on piilokoju lintujen tarkkailua varten Kaukolan puolella, lähellä Ripekesaarten lintutornia. Kasinniemessä, jossa on vanha talonpaikka, on myös opastuskeskus ja nuotiopaikka.
Kuvia Siikalahdelta
muokkaa-
Opastuskeskus
-
Polku lintutornille
-
Näkymä etelään
-
Näkymä Ripekesaariin
Lähteet
muokkaa- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2018 12.2.2019. Metsähallitus. Arkistoitu 29.5.2019. Viitattu 24.3.2019.
- ↑ Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Luontoon.fi Siikalahti
- Hanna ja Janne Aallon Siikalahti -sivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lintuhavaintoja Siikalahdelta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Siikalahdella tavattuja lintulajeja (Arkistoitu – Internet Archive)
- Parikkalan Siikalahti on yksi Suomen arvokkaimmista lintukosteikoista
Kirjallisuutta
muokkaa- Juvonen, Jaana: Parikkalan historia, s. 687 - 689. Parikkalan kunta 1996. ISBN 952-90-7806-4