Selkäranka
Selkäranka (lat. columna vertebralis, spina vertebralis) tukee vartaloa ja suojaa selkäydinnestetilaa eli -kanavaa ja siinä kulkevaa selkäydintä.
.jpg)
.jpg)
RakenneMuokkaa
Selkäranka koostuu nikamista. Selkänikama koostuu nikamasolmusta, -haarakkeista ja -kaaresta. Nikamasolmu on selkärangan kantava osa. Nikamahaarakkeet toimivat selkää liikuttavien jänteiden kiinnittymisalustana. Nikamakaari suojaa kaularangasta alkalvaa selkäydinkanavaa, jossa selkäydin ja hermosäikeet kulkevat. Selkäydin päättyy ensimmäisen lannenikaman kohdalle, jonka jälkeen se jakaantuu erillisiksi hermosäikeiksi. Kaula- ja rintarangan alueella selkäytimestä erkanevät hermosäikeet poistuvat selkäydinkanavasta nikamien välissä olevista aukoista.[1] Hermojuurten tehtävänä on välittää viestejä aivoista ja selkäytimestä ylä- ja alaraajoihin sekä vartaloon[2].
Ihmisellä on seitsemän kaulanikamaa, 12 rintanikamaa. viisi lannenikamaa, viisi ristinikamaa jotka ovat sulautuneet ristiluuksi, ja neljä (joskus kolme tai viisi) häntänikamaa, jotka ovat yhdistyneet häntäluuksi.[3] Kukin kahdestatoista kylkiluusta kiinnittyy kahteen rintanikamaan paitsi ensimmäinen, joka kiinnittyy vain ensimmäiseen rintanikamaan.
Nikamien välissä on nikamavälilevy. Välilevyn osat ovat kehämäinen annulus fibrosus, joka on muodostunut syyrustosta, ja sen ympäröimä geelimäinen nucleus pulposus.[4] Nikamien dorsaalipuolella on nikamien kaaret, joiden keskellä on aukko. Nikamien aukkojen kautta kulkee selkärangankanava.[3] Selkäytimen lisäksi selkärangankanavassa on verisuonia, hermoja, aivo-selkäydinnestettä ja selkäydinkalvot. Poikkeuksia lukuun ottamatta jokaisen nikamaparin välistä lähtee pari selkäydinhermoja, jotka hermottavat ruumiin eri osia.
Muoto ja kuormitusMuokkaa
Ihmisen selkäranka on normaalisti sivulta katsoen mutkalla: rintarangan kohdalla on kyfoosi eli mutka, joka tekee selkärangan taaksepäin kuperaksi. Kaularangan ja lannerangan alueella taas on tavallisesti lordoosi eli mutka, joka tekee selkärangasta takaa nähden koveran. [3] Lannerangan alapuolella ristiluu ja häntäluu muodostavat yhdessä pienen kyfoosin.
Ihmisen selkäranka kestää kymmenen kertaa enemmän kuormitusta nelikaarisena kuin jos se olisi täysin suora. Nikamia yhdistäviin fasettiniveliin kohdistuu etupäässä leikkaavia voimia, ja välilevyihin puristusvoimia.[5]
Skolioosi on mediaanitasosta poikkeava (sivusuuntainen) mutka selkärangassa. Pysyvä skolioosi on epänormaali löydös. [3]
MurtumatMuokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Etenkin selkärangan rustosäikeistä muodostuneisiin välilevyihin tulee helposti murtumia esimekiksi ylirasituksen yhteydessä. Välilevyjen murtumia kutsutaan myös halkeamiksi tai repeämiksi.
Selkärangan murtumat voidaan jaotella karkeasti joko traumaattisiin tai osteoporoottisiin murtumiin, joista traumaattiset murtumat syntyvät yleensä terveeseen luuhun korkean energian seurauksena, esimerkiksi putoaminen tai autokolari. Osteoporoottiset murtumat ovat hauraan luun kompressiomurtumia, jotka yleensä syntyvät ilman vammoja nikaman tai nikamien painuessa kasaan. Toinen tärkeä jaottelu murtumissa on, ovatko ne stabiileja vai instabiileja. Instabiileilla murtumilla on taipumusta muuttaa asentoaan huonommiksi, jolla on merkitystä hoitolinjaa valittaessa. Osteoporoottiset murtumat ovat käytännössä aina stabiileja.
DiagnostiikkaMuokkaa
Selkärangan murtumien tavallisin oire on kipu vaurioituneen nikamarakenteen kohdalla. Mikäli murtuma aiheuttaa hermorakenteiden pinnettä, oireina on myös mahdollisesti kipua ja toimintahäiriötä ko. hermorakenteiden hermottamissa kehonosissa, kuten ylä-, tai alaraajoissa. Tärkeää diagnostiikassa on ottaa huomioon myös virtsaamis- ja ulostamisrefleksien toimintaedellytykset. Murtuman tavallisin diagnostiikkaväline on tavallinen röntgenkuva, mutta tarkempi diagnostinen osuvuus saadaan tietokonetomografiatutkimuksella, josta on myös suuri apu arvioidessa murtuman stabiliteettia ja hoitolinjan tekoa. Oireet voi olla myös epänormaalia enemmän lämpöä eli kuume.
HoitoMuokkaa
Selkärankamurtumien hoidossa on otettava huomioon potilaan yleisen terveydentilan ja vaatimustason lisäksi murtuman stabiliteetti ja neurologiset oireet. Murtumia voidaan hoitaa konservatiivisesti esimerkiksi istumis- tai kumararajoituksin tai erilaisilla ortooseilla, tai sitten leikkaushoidolla stabiloimalla selkäranka teräksisin tai titaanisin instrumentein. Osteoporoottisia murtumia voidaan tukea myös lääketieteellisellä sementillä. Yleensä murtumat alkavat stabiloitua parissa kolmessa kuukaudessa, mutta varsinainen luutuminen voi kestää puoli vuotta tai kauemminkin.
LähteetMuokkaa
- ↑ MRI-myelografia - Selkäydinnestetilan varjoainetutkimus - Älykäs teknologia - Metropolia Confluence wiki.metropolia.fi. Viitattu 13.11.2021.
- ↑ Selkärangan rakenne ja tehtävä | Lastentalo.fi | Terveyskylä www.terveyskyla.fi. Viitattu 13.11.2021.
- ↑ a b c d Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 73–74. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.
- ↑ Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 191. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
- ↑ Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa (pdf) Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selkäranka Wikimedia Commonsissa
| Selkäranka |
nikamat: (kaulanikamat – rintanikamat – lannenikamat – ristinikamat – häntänikamat) |
|---|---|
| Rintakehä | |
| Aivokoppa |
takaraivoluu – päälaenluu – otsaluu – ohimoluu – kitaluu – seulaluu – kuuloluut: (vasaraluu – alasinluu – jalustinluu) |
| Kasvoluut |
nenäluu – yläleukaluut – kyynelluu – poskiluu – suulaenluu – alempi nenäkuorikko – vannasluu – alaleuanluu – kieliluu |
| Käsivarsi ja käsi |
solisluu – lapaluu – käsivarsi (olkaluu – kyynärluu – kyynärluu) – ranne: (veneluu – puolikuuluu – kolmioluu – herneluu – iso monikulmaluu – pieni monikulmaluu – iso ranneluu – hakaluu) – sormiluut |
| Alaruumis |
lonkkaluu – istuinluu – häpyluu – jalka: reisiluu – polvilumpio – pohjeluu – sääriluu – jalkaterä: (kantapää – talus – nilkan veneluu – metatarsaaliluut) – varvasluut: (varpaan tyviluu– varpaan keskiluu – varpaan kärkiluu) |