Nikamavälilevy

Nikamavälilevy (lat. discus intervertebralis) sijaitsee luusta muodostuneiden selkänikamien välissä. Selän välilevyn tehtävänä on selkärankaan kohdistuvan kuormituksen vastaanottaminen ja jakaminen suuremmalle alueelle sekä nikamien hallitun taipumisen ja kiertymisen mahdollistaminen. Terve välilevy estää myös nikamia liukumasta pois paikoiltaan, koska se on kiinnittynyt ylä- ja alapuoliseen nikamaan.[1]

Nikamavälilevyjä merkittynä intervertebral fibrocartilage.

Terve välilevy muodostaa joustavan rakenteen, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta[2]. Välilevyt osallistuvat myös nikamien välisen nivelen muodostukseen.

Kaularangan ja lannerangan välilevyt ovat kiilan muotoisia, mistä johtuen selkärangan ylä- ja alaosaan muodostuu neutraalissa asennossa seistessä lordoosiksi ja kyfoosiksi kutsutut notkot[3].

Nikamavälilevy jaetaan ulkokehään (annulus fibrosus) ja ulkokehän sisällä sijaitsevaan ytimeen eli nukleukseen (nucleus pulposus). Kummankin rakenne muistuttaa toistaan, mutta ulkokehällä on enemmän kerroksittain sijaitseviä sitkeitä kollageenisäikeita. Molemmat sisältävät myös geelimäistä ainetta, joka koostuu vedestä ja proteoglykaaneista, mutta ydin sisältää sitä enemmän kuin ulkokehä. Välilevyn syyt kiinnittyvät sen ylä- ja alapuolella sijaitseviin luisen nikaman rustoisiin päätelevyihin[4], jotka luetaan toisinaan välilevyn rakenneosaksiti[5]. Rustoinen päätelevy ei ulotu välilevyn ulkoreunaan asti. Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66 - 86 % ja ytimen loppuosa koostuu etupäässä kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja. Jokainen säiekerros kulkee eri suunnassa, mistä muodostuu vahva kudelma. Terveessä välilevyssä on hermoja ja verisuonia ainoastaan ulkokehän uloimmassa kolmanneksessa, mutta välilevyn tulehtuminen saa aikaan hermopäätteiden lisääntymistä ja kipuherkkyyttä lisääviä tulehdussytokiineja tuottavan granulaatiokudoksen kasvua.[5]

Pituussuuntaiset välilevyjen etupuolella kulkeva etummainen ja selkäydinkanavan sisällä kulkeva takimmainen pitkä nivelside estävät taipuneen selkärangan välilevyjä liukumasta eteen tai taaksepäin suhteessa nikamiin, mutta eivät tarjoa vastavaa tukea kiertyneelle selkärangalle[6].

Välilevyjen solut tarvitsevat glukoosia ja happea[7]. Välilevy saa nämä ravinteensa etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn kautta sekä osaksi myös välilevyä ympäröivän verisuoniston kautta[8].

Nikamavälilevyt ohenevat mentäessä dorsaalisesti rintanikamista lannenikamiin. Kaulanikamat ovat ohuempia dorsaalisesta puoliskostaan kuin ventraalisesta puoliskosta. Nikamavälilevyt puuttuvat kallon ja atlaksen välistä sekä atlaksen ja axiksen välistä. Ristinikamien nikamavälilevyt osallistuvat ristiluun muodostukseen, jolloin ne ovat luutuneet ristinikamien väleihin. Nuorella eläimellä nikamavälilevyissä on oma verisuonitus, josta se saa ravinteensa, mutta vanhemmiten verisuonet poistuvat ja nikamavälilevyn ravinteet tulevat diffuusiolla viereisistä kudoksista osmoosin avulla.

Välilevyn mekaaninen vaurioituminen esimerkiksi työnteon tai onnettomuuden seurauksena saattaa käynnistää kliinisiin oireisiin ja selkäkipuun johtavan välilevyn ennenaikaisen rappeutumisen[9], joka lisää esimerkiksi selkäydinkanavan ahtauman[10] ja nikamasiirtymän riskiä[11]. Tervekin välilevy saattaa vaurioitua ja pullistua esimerkiksi voimakkaan kuormituksen seurauksena. Välilevyn ikärappeuma, nikaman kehityshäiriö tai tapaturmainen vaurioituminen lisäävät välilevyn repeytymisen tai pullistumisen riskiä[12]. Välilevyn tuntohermot sijaitsevat sen uloimman kolmanneksen alueella[13].

Kun selkäranka taipuu esimerkiksi eteenpäin, terveen välilevyn etureuna puristuu kasaan, mikä aiheuttaa välilevyn sisällä olevan hyytelömäisen massan siirtymisen kohti välilevyn takaosaa.[5] Makuuasennossa välilevyn paksuus kasvaa, koska sen sisälle virtaa silloin nesteitä[14]. Päivän aikana välilevy puolestaan painuu kasaan madaltuen noin 2 millimetrin verran kehon oman painon ja erilaisten asentojen yhteisvaikutuksesta[15]. Selkärangan kokonaispituus lyhenee tämän vuoksi arkirutiineja suoritettaessa keskimäärin noin 1,5 senttiä kahdeksan tunnin aikana. Etenkin pitkään jatkuva kuormitus lisää välilevyjen kasaan painumista ja suhteellinen painuminen on suurinta pienikokoisilla ihmisillä. Nestettä imeytyy takaisin välilevyihin niihin kohdistuvan kuormituksen vähentyessä etenkin öisin, jolloin välilevy palautuu alkuperäiseen mittaansa. Välilevyjen nestepitoisuus palautuu nopeiten ns. Fowlerin asennossa levätessä[16].

Välilevyn sisuksen nestepitoisuus vähenee ikääntymisen myötä, mikä johtaa usein esimerkiksi rangan liikkuvuuden vähenemiseen. Kuivumista voi ehkäistä esimerkiksi kävelemällä, koska kävelyn aikaansaama liike pumppaa välilevyyn verta.[2] Tämä pumppumekanismi mahdollistaa myös välilevyn aineenvaihdunnan eli ravinteiden saannin ja kuona-aineiden poiston[17].

LähteetMuokkaa

  1. Selkärangan rakenne ja tehtävä | Lastentalo.fi | Terveyskylä.fi www.terveyskyla.fi. Viitattu 4.11.2020.
  2. a b Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Viitattu 29.4.2020.
  3. Isanoori Leppäsalo: LANNERANGAN AVAAVAT ASENNOT. Harjoitteluopas opetus- ja koulutuskäyttöön. Lahden ammattikorkeakoulu, 2013.
  4. Understanding Spinal Anatomy: Intervertebral Discs www.coloradospineinstitute.com. Viitattu 1.11.2020.
  5. a b c Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  6. Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  7. Christopher M. De Geer: Intervertebral Disk Nutrients and Transport Mechanisms in Relation to Disk Degeneration: A Narrative Literature Review. Journal of Chiropractic Medicine, 2018-6, nro 2, s. 97–105. PubMed:30166966. doi:10.1016/j.jcm.2017.11.006. ISSN 1556-3707. Artikkelin verkkoversio.
  8. Loisto Terveys: Modic-muutokset Loisto Terveys. Viitattu 1.11.2020.
  9. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  10. Selkäydinkanavan ahtauma Orton. Viitattu 23.4.2020.
  11. Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
  12. Terveys, sairaus ja työkyky, s. 11–12. Työministeriö, 2006. ISBN 951-735-703-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan | Kauneus & Terveys www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.9.2020.
  14. Adaku Nwachuku DO: Bed Rest Is Not the Best for Beating Back Pain Spine-health. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
  15. Alaselän vammamekanismit. Jaana Suni. UKK-instituutti. http://tule-liikunta.fi/wp-content/uploads/TULE-ABC-alaselan-vammamekanismit.pdf
  16. LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf
  17. LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.