Nikamavälilevy

Nikamavälilevy (lat. discus intervertebralis) sijaitsee luusta muodostuneiden selkänikamien välissä.

Nikamavälilevyjä sivusta katsottuna, etupuoli kuvan vasemmassa laidassa. (intervertebral fibrocartilage.
Lannearangan kaksi alinta välilevyä (nuolenkärkien kohdalla) edestä katsottuna, ristiluu (sacrum), suuri lannelihas (psoas majos muscle) ja lonkkavaltimoita (iliac artery).
Titaanista printattu välilevyimplantti kirurgin kädessä
Venytyksen (elongacion) ja kuormituksen (comprecion) vaikutus välilevyyn. Välilevyn takaosaan syntyy kumartuessa (fleksio) painetta, joka pusertaa välilevyn hyytelömäistä ydintä taaemmas.

Ylä- ja alapuoliseen nikamaan kiinnittyneen välilevyn tehtävänä on estää nikamia liukumasta pois paikoiltaan. Joustavuutensa ansiosta välilevy mahdollistaa nikamien hallitun taipumisen ja kiertymisen. Välilevy vastaanottaa myös selkärankaan kohdistuvaa kuormitusta ja jakaa sitä suuremmalle alueelle.[1]

Iso-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alaselkäkivusta kärsivien potilaiden lannerangan välilevyt olivat keskimäärin 11 millimetrin paksuisia[2]. Miesten välilevyt ovat huomattavasti suurempia kuin naisten[3].

Välilevy painuu päivän aikana kasaan madaltuen 0,3 - 1,7 mm kehon oman painon ja erilaisten asentojen yhteisvaikutuksesta[4][5][6]. Selkärangan kokonaispituus lyhenee tämän vuoksi arkirutiineja suoritettaessa keskimäärin noin 1,5 senttiä kahdeksan ensimmäisen valveillaolotunnin aikana. Etenkin pitkään jatkuva kuormitus lisää välilevyjen kasaan painumista ja suhteellinen painuminen on suurinta pienikokoisilla ihmisillä.[7] Ihminen painuu työpäivinä enemmän kasaan kuin vapaapäivinä. Myös henkinen stressi voi aiheuttaa välilevyjen kasaan painumista siihen littyvän lihasten aktivoitumisen vuoksi.[8]

Välilevyn solut saavat tarvitsemansa glukoosin, hapen ja muut ravinteet etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn verisuonten kautta. Toisena mekanismina on pumppaava kuormitus, joka johtuu liikunnasta, jonka yhteydessä välilevy vuoroin paineistuu ja vuoroin vapautuu paineesta. Kuormituksen aikaisen puristuksen johdosta välilevystä puristuu ulos nestettä ja aineenvaihdunnan sivutuotteita. Kun paine vapautuu, levy imee itseensä nestettä ja ravinteita sitä ympäröivästä verisuonistosta[9][10][11].

Ravinnepitoinen neste virtaa välilevyihin niihin kohdistuvan kuormituksen vähentyessä etenkin öisin, kun ranka on levossa. Vällilevy palautuu yön aikana siksi alkuperäiseen paksuuteensa. Vielä nopeammin välilevyjen nestepitoisuus palautuu makuulla ns. Fowlerin asennossa jalat yläviistoon tuettuina.[7][12] Pitkäaikaisen staattisen kuormituksen aikaansaama paine sen sijaan puristaa välilevystä nesteet pihalle, jolloin se litistyy[13].

Välilevyn sisuksen nestepitoisuus vähenee ikääntymisen myötä, mikä johtaa usein esimerkiksi rangan liikkuvuuden vähenemiseen. Kuivumista voi ehkäistä esimerkiksi kävelemällä, koska kävelyn aikaansaama liike pumppaa välilevyyn verta.[14] Tämä pumppumekanismi lisää myös välilevyn ravinteiden saantia ja kuona-aineiden poistoa[15]. Kävelyn on tämän vuoksi ajateltu lievittävän kroonista selkäsärkyä, mutta tutkimusnäyttö ei tue kyseistä teoriaa[16].

RakenneMuokkaa

Välilevyssä on joustava rakenne, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta[14]. Välilevyt osallistuvat myös nikamien välisen nivelen muodostukseen.

Kaularangan ja lannerangan välilevyt ovat kiilan muotoisia, mistä johtuen selkärangan ylä- ja alaosaan muodostuu neutraalissa asennossa seistessä lordoosiksi ja kyfoosiksi kutsutut notkot[17].

Nikamavälilevy jaetaan ulkokehään (annulus fibrosus) ja ulkokehän sisällä sijaitsevaan ytimeen eli nukleukseen (nucleus pulposus). Kummankin rakenne muistuttaa toistaan, mutta ulkokehällä on enemmän kerroksittain sijaitsevia sitkeitä kollageenisäikeitä. Molemmat sisältävät myös geelimäistä ainetta, joka koostuu vedestä ja proteoglykaaneista, mutta ydin sisältää sitä enemmän kuin ulkokehä. Välilevyn syyt kiinnittyvät sen ylä- ja alapuolella sijaitseviin luisen nikaman rustoisiin päätelevyihin[18], jotka luetaan toisinaan välilevyn rakenneosaksiti[19].

Rustoinen päätelevy ei ulotu välilevyn ulkoreunaan asti. Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66–86 % ja ytimen loppuosa koostuu suureksi osaksi kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja. Jokainen säiekerros kulkee eri suunnassa, mistä muodostuu vahva kudelma. Terveessä välilevyssä on hermoja ja verisuonia ainoastaan ulkokehän uloimmassa kolmanneksessa, mutta välilevyn tulehtuminen saa aikaan hermopäätteiden lisääntymistä ja kipuherkkyyttä lisääviä tulehdussytokiineja tuottavan granulaatiokudoksen kasvua.[19]

Pituussuuntaiset välilevyjen etupuolella kulkeva etummainen ja selkäydinkanavan sisällä kulkeva takimmainen pitkä nivelside estävät taipuneen selkärangan välilevyjä liukumasta eteen tai taaksepäin suhteessa nikamiin, mutta eivät tarjoa vastaavaa tukea kiertyneelle selkärangalle[20].

Nikamavälilevyt ohenevat mentäessä dorsaalisestiselvennä rintanikamista lannenikamiin. Kaulanikamat ovat ohuempia dorsaalisesta puoliskostaan kuin ventraalisesta puoliskosta. Nikamavälilevyt puuttuvat kallon ja atlaksen välistä sekä atlaksen ja axiksen välistä. Ristinikamien nikamavälilevyt osallistuvat ristiluun muodostukseen, jolloin ne ovat luutuneet ristinikamien väleihin. Nuorella eläimellä nikamavälilevyissä on oma verisuonitus, josta se saa ravinteensa, mutta vanhemmiten verisuonet poistuvat ja nikamavälilevyn ravinteet tulevat diffuusiolla viereisistä kudoksista osmoosin avulla.

Välilevyn mekaaninen vaurioituminen esimerkiksi työnteon tai onnettomuuden seurauksena saattaa käynnistää kliinisiin oireisiin ja selkäkipuun johtavan välilevyn ennenaikaisen rappeutumisen[21], joka lisää esimerkiksi selkäydinkanavan ahtauman[22] ja nikamasiirtymän riskiä[23]. Tervekin välilevy saattaa vaurioitua ja pullistua esimerkiksi voimakkaan kuormituksen seurauksena. Välilevyn ikärappeuma, nikaman kehityshäiriö tai tapaturmainen vaurioituminen lisäävät välilevyn repeytymisen tai pullistumisen riskiä[24]. Välilevyn tuntohermot sijaitsevat sen uloimman kolmanneksen alueella[25].

Kun selkäranka taipuu esimerkiksi eteenpäin, terveen välilevyn etureuna puristuu kasaan, mikä aiheuttaa välilevyn sisällä olevan hyytelömäisen massan siirtymisen kohti välilevyn takaosaa.[19]

LähteetMuokkaa

  1. Selkärangan rakenne ja tehtävä | Lastentalo.fi | Terveyskylä.fi www.terveyskyla.fi. Viitattu 4.11.2020.
  2. S. H. Zhou, I. D. McCarthy, A. H. McGregor, R. R. H. Coombs, S. P. F. Hughes: Geometrical dimensions of the lower lumbar vertebrae – analysis of data from digitised CT images. European Spine Journal, 2000-6, nro 9, s. 242–248. PubMed:10905444. doi:10.1007/s005860000140. ISSN 0940-6719. Artikkelin verkkoversio.
  3. Ruoliang Tang, Celal Gungor, Richard F. Sesek, Kenneth Bo Foreman, Sean Gallagher, Gerard A. Davis: Morphometry of the lower lumbar intervertebral discs and endplates: comparative analyses of new MRI data with previous findings. European Spine Journal: Official Publication of the European Spine Society, the European Spinal Deformity Society, and the European Section of the Cervical Spine Research Society, 2016-12, nro 25, s. 4116–4131. PubMed:26873104. doi:10.1007/s00586-016-4405-8. ISSN 1432-0932. Artikkelin verkkoversio.
  4. Alaselän vammamekanismit. Jaana Suni. UKK-instituutti. http://tule-liikunta.fi/wp-content/uploads/TULE-ABC-alaselan-vammamekanismit.pdf
  5. Ihmiskehon ihmeitä: Pituutesi vaihtelee! www.iltalehti.fi. Viitattu 15.12.2021.
  6. Why You're Taller in the Morning and Shorter At Night - Knowledge Stew knowledgestew.com. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
  7. a b LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf
  8. Ivana Igic, Samuel Ryser, Achim Elfering: Does work stress make you shorter? An ambulatory field study of daily work stressors, job control, and spinal shrinkage. Journal of Occupational Health Psychology, 2013-10, nro 18, s. 469–480. PubMed:24099165. doi:10.1037/a0034256. ISSN 1939-1307. Artikkelin verkkoversio.
  9. Christopher M. De Geer: Intervertebral Disk Nutrients and Transport Mechanisms in Relation to Disk Degeneration: A Narrative Literature Review. Journal of Chiropractic Medicine, 2018-6, nro 2, s. 97–105. PubMed:30166966. doi:10.1016/j.jcm.2017.11.006. ISSN 1556-3707. Artikkelin verkkoversio.
  10. Loisto Terveys: Modic-muutokset Loisto Terveys. Viitattu 1.11.2020.
  11. Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.4.2022.
  12. Why You're Taller in the Morning and Shorter At Night - Knowledge Stew knowledgestew.com. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
  13. Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.4.2022.
  14. a b Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Viitattu 29.4.2020.
  15. LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf
  16. Angelica E. Lang, Paul A. Hendrick, Lynne Clay, Prosanta Mondal, Catherine M. Trask, Brenna Bath: A randomized controlled trial investigating effects of an individualized pedometer driven walking program on chronic low back pain. BMC Musculoskeletal Disorders, 19.2.2021, 22. vsk, nro 1, s. 206. PubMed:33607979. doi:10.1186/s12891-021-04060-8. ISSN 1471-2474. Artikkelin verkkoversio.
  17. Isanoori Leppäsalo: Lannerangan avaavat asennot. Harjoitteluopas opetus- ja koulutuskäyttöön. Lahden ammattikorkeakoulu, 2013.
  18. Understanding Spinal Anatomy: Intervertebral Discs www.coloradospineinstitute.com. Viitattu 1.11.2020.
  19. a b c Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  20. Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  21. Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  22. Selkäydinkanavan ahtauma Orton. Viitattu 23.4.2020.
  23. Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
  24. Terveys, sairaus ja työkyky, s. 11–12. Työministeriö, 2006. ISBN 951-735-703-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
  25. Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan | Kauneus & Terveys www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.9.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.