Avaa päävalikko
Hävittäjälentolaivue 28:n ohjaajia lokakuussa 1942: vasemmalta luutnantti Kalle Uola, kapteeni Reino Turkki ja vääpeli Uuno Karhumäki.

Reino Johan Turkki (5. syyskuuta 1913 Valkjärvi4. joulukuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen lentäjä, joka toimi Ilmavoimien komentajana vuodesta 1964 lähtien kuolemaansa saakka.

Sisällysluettelo

Uran alku ja sotakokemusMuokkaa

Reino Turkki kävi Kadettikoulun vuosina 1936–1938. Hän osallistui talvisotaan Lentorykmentti 2:n vänrikkinä. Hänet ylennettiin sodan aikana luutnantiksi ja hän toimi Lentolaivue 28:n alaisen ”Osasto Turkin” päällikkönä.

Jatkosodan alussa Turkin lentue tuki Karjalan Armeijan hyökkäystä Morane-koneilla. Vuonna 1942 Turkki oli ylennyt kapteeniksi, ja hänen Morane-Saulnier M.S. 406 -lentueensa osallistui kesän 1944 suurhyökkäyksen torjumiseen. Turkki osallistui myös Lapin sotaan. Morane-koneiden tappiot olivat suuria jo vuodesta 1942 alkaen, koska neuvostoliittolaisilla oli tehokkaampia hävittäjiä. Turkki saavutti neljä varmistettua ja kaksi vahvistamatonta ilmavoittoa talvi- ja jatkosodassa, kaikki Moraneilla.

Vuonna 1945 Turkki siirtyi ilmavoimien esikuntaan.

Nousu ilmavoimien johtoonMuokkaa

Turkki suoritti kandidaatin tutkinnon pääaineenaan kansainvälinen politiikka Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1946.

1948 Turkki ylennettiin majuriksi. Hän toimi Ilmavoimien Esikunnan osastopäällikkönä ja oli Sotilasaikakauslehden toimituskunnassa vuosina 1951–1954.

Turkki eteni everstiluutnantiksi vuonna 1954 ja everstiksi vuonna 1961. Hän komensi 1955–1960 Satakunnan Lennostoa ja Hämeen Lennostoa. Hän johti Ilmasotakoulua vuosina 1960–1964.

Kenraalimajuri Turkki nimitettiin Ilmavoimien komentajaksi 13. syyskuuta 1964. Hänen aikanaan lentokuriongelmat vähenivät, mutta MiG-21-lentäminen oli riviohjaajien kohdalla yksioikoista eikä varsinaista ilmataistelua vielä harjoiteltu.

Turkki ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1966. Joulukuun alkupuolella 1968 hän kuoli kesken komentajakautensa pitkäaikaiseen sairauteen.[1] Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kuolleita. Helsingin Sanomat 5.12.1968, s. 9. (Maksullinen linkki.)
  2. Reino Turkin siunaus. Helsingin Sanomat 15.12.1968, s. 11. (Maksullinen linkki.)