Avaa päävalikko
Egyptiläisen moskeijan qibla-seinän syvennys eli mihrab.
Qiblan suunta kohti Mekkaa eri puolilla maailmaa.

Qibla (arab. قبلة‎) on suunta, johon päin islaminuskoisen tulee suorittaa rukouksensa. Se tarkoittaa myös moskeijan (tai muun uskonnollisen rakennuksen) seinää, joka on kohtisuorassa tätä suuntaa vasten ja siten osoittaa oikean rukoilusuunnan.

Myös muslimivainajat haudataan kasvot qiblan suuntaan. Teurastetun eläimen pää asetellaan myös qiblan suuntaisesti.

Qibla osoittaa lyhimmän tien Kaaban luo. Kaaban sijainnista (21°25′24″N, 039°49′24″E ) on geometrisesti laskettavissa sen suunta missä tahansa maapallolla. Erikoistapauksia on kaksi: Kaaban sisällä rukoillaan sen ulkoseiniä kohti, ja täsmälleen vastakkaisella puolella maapalloa mikä tahansa suunta on qibla. Ennen vanhaan muslimit määrittivät qiblan astrolabin avulla, nykyään satelliittipaikannuslaitteita käyttäen.

Rukoussuunnan muutosMuokkaa

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa kirjoittamassaan Muhammed-elämäkerrassa, että "rukoussuunta muutettiin Syyriasta kohti Kaabaa" seitsemäntenätoista kuukautena Jumalan lähettilään Medinaan tulon jälkeen eli noin vuonna 624.[1] Ibn Hisham kertoo, että juutalaiset tulivat Muhammedin puheille. He lupasivat kääntyä islamiin, jos tämä kääntäisi suunnan takaisin Syyriaan. Todellisuudessa he Hishamin mukaan halusivat houkutella Muhammedin pois uskostaan.

Rukoussuunnan vaihdoksesta kerrotaan myös Koraanissa, vaikka ei kerrota mistä mihin (2:142-144). Koraani kertoo, että rukoussuunnan muutos tehtiin uskon koetinkiveksi, jotta nähtäisiin, kuka on valmis seuraamaan Muhammedia silloinkin, kun rukoussuunta äkkiä vaihdetaan.

Skeptiset historiantutkijat katsovat, että myös Koraaniin päässyt rukoussuunnan muutos todistaa, ettei Mekka alunperin ollut varhaisen islamin pyhä paikka, vaan se oli joku muu. Kalifi Abd al-Malikin Jerusalemiin vuonna 691 rakennuttama Kalliomoskeija tuntuu viittaavan siihen, että vielä 600-luvun lopussa arabien tärkein uskonnollinen keskus oli Jerusalem ja siihen liittynyt Jeesuksen, Marian pojan kultti, mistä myös Kalliomoskeijan seinäkirjoitus puhuu.[2]

Historianharrastaja Dan Gibsonin mukaan qibla suunnattiin Mekkaan vasta vuonna 822. Kaikkien tunnettujen varhaisimpien, vuosina 622–725 rakennettujen moskeijoiden qiblat osoittivat Pohjois-Arabiassa nykyisen Jordanian alueella sijaitsevaan Petraan, joka oli aikanaan merkittävä kaupunki ja uskonnollinen keskus. Vuosina 725–822 rakennetuista qibloista Petraan osoitti enää 12 %, puolet osoitti Mekkaan ja loput 38 prosenttia, Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa, samansuuntaisesti Petran ja Mekan välisen linjan kanssa eteläkaakkoon. Vuodesta 822 alkaen kaikkien uusien moskeijoiden qiblat osoitettiin Mekkaan.[3]

Gibsonin teoriaa vastaan puhuu se, että Petrasta kaikkien arabien uskonnollisena keskuksena ei ole muita tietoja.

Qiblan määrittäminenMuokkaa

Pallotrigonometrian avullaMuokkaa

Matemaattisesti suunta mistä tahansa kohdasta maan pinnalta kohti Mekkaa voidaan määrittää pallotrigonometrian avulla seuraavasti.

Muodostetaan pallokolmio, jonka kärjistä yksi on Kaaban kohdalla, toinen sillä tarkasteltavalla paikalla, josta sitä kohti osoittava suunta on määritettävä ja kolmas pohjoisnavalla. Pallokolmiosta tunnetaan kaksi sivua (pituuspiirien osuudet tarkasteltavalta paikalta ja Kaabasta pohjoisnavalle) sekä yksi kulma (näiden pituuspiirien välinen kulma) ja kahdesta muusta kulmasta on määritettävä toinen, joka osoittaa suunnan kohti Kaabaa. Käytetään seuraavia merkintöjä:

  = tarkasteltavan paikan maantieteellinen leveys
  = Kaaban maantieteellinen leveys (21°25’24″ N)
  = tarkasteltavan paikan maantieteellinen pituus ja
  = Kaaban maantieteelinen pituus (39°49′24″ E).

Eteläiset leveysasteet ja läntiset pituusasteet katsotaan negatiivisiksi.

Tällöin suunta havaintopaikalta kohti Kaabaa on sellainen, että sen ja pohjoissunnan välisen kulman tangentti on

 [4]

Tästä kulmalle q saadaan itse asiassa äärettömän monta arvoa:

 ,

missä n on mielivaltainen kokonaisluku. Saaduista arvoista kuitenkin vain kaksi on välillä -180° < q ≤ 180°, ja niistä toinen on positiivinen, toinen negatiivinen (paitsi jos toinen on nolla, toinen 180°). Näistä arvoista toinen ilmaisee qiblan eli suunnan valitulta paikalta kohti Kaabaa lyhintä reittiä eli maapallon isoympyrän kaarta pitkin, toinen taas osoittaa tarkalleen päinvastaiseen suuntaan. Jos maantieteellinen pituus λ on välillä  , missä λK on Mekan pituuspiiri, saaduista arvoista positiivinen ilmaisee qiblan suunnan, muussa tapauksessa on valittava negatiivinen arvo.. Kulman q arvo 0 tarkoittaa pohjoista, 90° itää, ±180° etelää ja -90° länttä.

Suunnan laskemiselle on johdettu muitakin yhtäpitäviä kaavoja, joiden avulla laskut on helpompi suorittaa käyttämällä trigonometristen funktioiden ja logaritmitaulukoita. Nykyaikaisia laskimia käytettäessä niillä ei kuitenkaan ole mitään etua edelliseen verrattuna.[4]

Auringon avullaMuokkaa

Mekka sijaitsee kääntöpiirien välisellä alueella, minkä vuoksi Aurinko on sieltä katsottuna kaksi kertaa vuodessa suoraan ylhäällä päin eli zeniitissä. Tämä tapahtuu 28. toukokuuta ja 16. heinäkuuta keskipäivällä paikallista aurinkoaikaa eli noin klo 9.21 UTC. Sanotuilla hetkillä koko sillä pallonpuoliskolla, josta katsottuna aurinko on silloin horisontin yläpuolella, se on qiblan suunnassa. Täten varjot osoittavat sanotuilla hetkillä suoraan poispäin Kaabasta. Menetelmän tunsi jo Al-Tusi 1200-luvulla ja se on käyttökelpoinen arabimaissa ja myös Euroopassa, mutta ei esimerkiksi suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa, jossa aurinko on sanotulla hetkellä horisontin alapuolella.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 181. Basam Books, 1999.
  2. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  3. Jeremy Smyth: The Mecca Question: A review of section six of Qur'anic Geography (s. 5–9) 2011. Academia.edu. Viitattu 27.8.2014.
  4. a b S. Kamali Abdali: ”5.1 Basic Spherical Trigonometric Formula”, The Correct Qibla, s. 20–21. , 1997. Teoksen verkkoversio.
  5. S. Kamali Abdali: ”5.2. Direct solar observation”, The Correct Qibla, s. 21. , 1997. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa