Pystykorva

(Ohjattu sivulta Pystykorvat)
Tämä artikkeli käsittelee koiratyyppiä. Sanan muista merkityksistä katso Pystykorva (täsmennyssivu).

Pystykorva on koiratyyppi, jolle on ominaista paksu turkki sekä pystyssä olevat, kolmionmuotoiset korvat. Koiran häntä on yleensä kiertynyt kippuralle selän päälle. Useimmat pystykorvarodut kuuluvat FCI:n roturyhmään 5 (Pystykorvat ja alkukantaiset koirat).

Islanninlammaskoira

Pystykorvatyyppisten koirien tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta Desmond Morriksen mukaan sukupuuttoon kuollut keskiaikainen eurooppalainen pihakoira mistabella olisi mahdollisesti niiden kantamuoto.[1] Monet nykyiset pystykorvarodut ovat sen sijaan peräisin arktisilta alueilta. Niiden ruumiinrakenne sopii hyvin kylmään, pohjoiseen ilmastoon. Niillä on tyypillisesti lämmin, vedenpitävä alusvilla, joka on karkeaa päällyskarvaa tuuheampi. Pienet korvat kestävät paremmin pakkasta, ja käpäliä suojaa paksu karva. Luonteeltaan, käytökseltään ja vaistoiltaan varsinkin alkukantaiset pystykorvarodut ovat usein itsenäisiä, tarkkailevia ja mahdollisesti varautuneita vieraita kohtaan. Siksi ne vaativat asiantuntevaa koirien eleitä ymmärtävää ohjausta ja vuorovaikutteista kanssakäymistä.

Peräti neljä eli 80% suomalaisista roduista kuuluu pystykorviin. Lisäksi pystykorvaryhmä on Suomessa kaikista roturyhmistä suosituin.[2] Suomalaisen alkukantaisen maatiaispystykorvan perillinen on kaikenviljainen perinteinen pohjanpystykorva.

Pystykorvat työkoirina

muokkaa

Jalostuksen avulla ihmiset ovat kehittäneet pystykorvarotuja erilaisiin tehtäviin: pystykorvat toimivat rekikoirina, paimenkoirina ja metsästyksen apuna. Suuria ja voimakkaita rotuja, kuten karjalankarhukoiria ja norjanpystykorvia, käytetään suurriistan kuten hirven metsästyksessä. Pienempiä rotuja, esimerkiksi suomenpystykorvia ja lunnikoiria, käytetään puolestaan lintujen ja pienempien nisäkkäiden metsästykseen.

Pystykorvista suurimpia ovat esimerkiksi amerikanakita, akita, alaskanmalamuutti ja kanadaneskimokoira. Kahta viimeksi mainittua rotua käytettiin rekikoirina 1800-luvulle asti, minkä jälkeen pienemmän siperianhuskyn käyttö yleistyi Kanadassa ja Alaskassa. Sittemmin pystykorvia on alettu jalostaa puhtaasti seurakoiriksi: esimerkiksi kääpiöpystykorva eli pomeranian oli alkuaan paljon suurempi koira. Sen sijaan jotkut työkoirina pidetyt alkukantaiset rodut, kuten karjalankarhukoira, eivät sovellu lainkaan seurakoiriksi.

Pystykorvarotuja

muokkaa

FCI:n roturyhmä 5

muokkaa

FCI:n roturyhmä 5 (Pystykorvat ja alkukantaiset koirat) jakautuu seitsemään alaryhmään. Rodun jälkeen suluissa sen alkuperämaa.

Alaryhmä 1: Pohjoiset rekikoirat

muokkaa

Alaryhmä 2: Pohjoiset metsästyskoirat

muokkaa

Alaryhmä 3: Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat

muokkaa

Alaryhmä 4: Eurooppalaiset pystykorvat

muokkaa

Alaryhmä 4 sisältää saksanpystykorvan, joka muodostaa viiden rodun rotuperheen (a-e), sekä volpino italianon.

Alaryhmä 5: Aasialaiset ja niiden sukuiset pystykorvat

muokkaa

Alaryhmä 6: Alkukantaiset koirat

muokkaa

Alaryhmä 7: Alkukantaiset metsästyskoirat

muokkaa

Muita pystykorvarotuja

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 707. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  2. Eerola, Tapio. Pitkät rotutrendit: Nousussa labradori, hirvikoirat ja paimenet. Koiramme-juttuarkisto, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.9.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa