Suomenlapinkoira

koirarotu

Suomenlapinkoira (ruots. finsk lapphund) on hieman keskikokoa pienempi pitkäkarvainen ja pystykorvainen paimenkoira. Se on toinen kahdesta suomalaisesta lappalaiskoirarodusta lapinporokoiran lisäksi. Rotua on käytetty alun perin porojen paimentamiseen, mutta nykyään sitä käytetään lähinnä seura- ja harrastuskoirana poronhoitoalueen ulkopuolella.[6] Suomenlapinkoira kuuluu pystykorvaisten ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5.[7] Vuonna 2022 se oli Suomen kolmanneksi eniten rekisteröity koirarotu.[8]

Suomenlapinkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Suomi
Määrä Suomessa rekisteröity 36 057[1]
Rodun syntyaika n. 10 000 vuotta sitten[2]
Alkuperäinen käyttö paimen- ja vahtikoira poronhoitotyössä
Nykyinen käyttö seura-, harrastus-, paimen- ja vahtikoira, metsästys
Elinikä 10 vuotta (keski-ikä)[3]
Muita nimityksiä lappalainen, lapinkoira, lappari, lappis, Finnish Lapphund, Finnish Lapponian Dog, chien finnois de Laponie, Finnischer Lapphund, perro finlandés de Laponia, finsk lapphund, soome lapikoer
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat
#189
Ulkonäkö
Paino 11–25 kg
Säkäkorkeus uros 46–52 cm
narttu 41–47 cm[4]
Väritys mikä tahansa[5]

Suomenlapinkoiralla on avoin rekisteri, eli rotuun voidaan rekisteröidä koiria, joiden vanhemmat eivät ole rekisteröityjä. Rotuunottokäytäntö koskee kuitenkin lähinnä vain poronhoitoalueen käyttökoirakantaa, jota ei ole vielä rekisteröity. [9] Rotuunotto lisää rodun geneettistä monipuolisuutta.[10]

Ulkonäkö

muokkaa

Suomenlapinkoiran rotumääritelmä on varsin väljä, minkä vuoksi rotu on säilynyt moni-ilmeisenä. Tämä ominaisuus halutaan myös säilyttää rodussa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa sanotaankin, että ”rodun rikkaus on siinä, että kahta samanlaista suomenlapinkoiraa ei ole olemassa.” [11] Suomenlapinkoira on keskikokoa hieman pienempi, voimakasrakenteinen ja korkeuttaan hieman pidempi paksuturkkinen koira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 49 cm ja nartun 44 cm; kolmen senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan. Tyyppi on kuitenkin kokoa tärkeämpi. Suomenlapinkoiran ihanteellinen eturaajan liike on hieman ahmamainen.[4]

Pitkän, suoran ja karkean peitinkarvan alla on runsas, pehmeä ja tiivis pohjavilla, ja varsinkin uroksilla on näyttävä kaulus[4]. Suomenlapinkoira voi olla minkä värinen tahansa, kunhan pääväri on hallitseva. Yleisimmät värit ovat musta ja parkki merkeillä tai ilman, soopeli, riistanvärinen ja vehnä.[5] Häntä on usein tuuhea ja pitkäkarvainen, ja koiran liikkuessa se on kiertyneenä selän päälle. Suomenlapinkoiralla saa olla sekä taitto- että pystykorvat.[4]

 
Suomenlapinkoira voi olla minkä värinen tahansa, kunhan pääväri on hallitseva. Kuvan koirat ovat yhdysvaltalaisesta kennelistä.

Luonne ja käyttäytyminen

muokkaa

Suomenlapinkoira on ystävällinen, rohkea, älykäs, uskollinen ja yhteistyöhaluinen.[4] Se on säänkestävä rotu, joka sopeutuu varsin helposti erilaisiin ympäristöihin[2]. Suomenlapinkoira on myös hyvä perhekoira, joka viihtyy aktiivisessa perheessä ja osallistuu mielellään yhteisiin harrastuksiin[12]. Rodulle on ominaista vahtia reviiriä ja lapinkoira ilmoittaakin vieraiden tulosta haukkumalla[11]. Osalla suomenlapinkoirista on edelleen luontainen taito ja tarve paimentaa. Porojen lisäksi lapinkoiran voi suhteellisen helposti opettaa paimentamaan myös muita kotieläimiä.[13]

Koiratutkija Hannes Lohen käyttäytymiskyselyn alustavien tulosten mukaan 46 % suomalaisista suomenlapinkoirista on ääniarkoja, 24 % pakko-oireisia, 17 % alusta- ja paikka-arkoja, 15 % yliaktiivisia-impulsiivisia, 13 % arkoja, 3 % eroahdistuneita ja 2 % aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 372 suomenlapinkoiraa. Vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.[14][15]

Alkuperä

muokkaa
 
"Lapinlammaskoira" vuodelta 1915.

Lapinkoiran tyyppisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jopa jo 10 000 vuotta sitten[2]. Ensin koiria käytettiin metsästys- ja vahtikoirina[16], 1600–1700-luvulta pääasiallisesti apuna porojen paimennuksessa[17]. Ensimmäiset kirjalliset maininnat lappalaiskoirista ovat Olaus Magnuksen kirjasta Pohjoisten kansojen historia, joka julkaistiin vuonna 1555[18].

Suomenlapinkoiralla on yhteinen alkuperä ja käyttötarkoitus ruotsinlapinkoiran kanssa, ja ainoastaan valtioiden viralliset rajat ovat erottaneet nämä kaksi sukulaisrotua toisistaan.[19] Myös suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran historia on yhteinen, sillä molemmat nykyrodut polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Rotujen merkittävämpänä erona oli pitkään lähinnä turkin pituus. 1960-luvulla lapinporokoira ja lapinkoira erotettiin omiksi roduikseen. Molemmat rodut saivat tarkemmat rotumääritelmät, joissa rotujen eroja perusteltiin turkin sijaan rakenteellisilla eroilla, kuten rungon muodolla.[20]

Lapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira[4]. Nämä koirat olivat nykyistä rotua suurempia, vaihtelevakarvaisia ja niiden päät olivat pidempiä ja kapeampia kuin nykyisten lapinkoirien. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993, ja tämänhetkinen rotumääritelmä hyväksyttiin 2013.[11]

 
Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoiran rotujärjestö Lappalaiskoirat ry on perustettu vuonna 1970. Yhdistyksen alaisuuteen kuuluvat myös muut lappalaiskoirat, lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira. Yhdistykseen kuuluu yli 4 000 jäsentä.[5]

Suomenlapinkoira on ollut Suomen kymmenen suosituimman koirarodun joukossa vuosina 2004–2014[21], ja vuonna 2016 se nousi rekisteröintitilaston neljännelle tilalle edellisvuoden kuudennelta tilalta[22]. Ulkomaista lapinkoiria on eniten Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa on 2000-luvun aikana rekisteröity 3000 suomenlapinkoiraa. Ruotsissa syntyykin vuosittain huomattavasti enemmän suomen- kuin ruotsinlapinkoiran pentuja.[19] Pohjoismaiden jälkeen rotua on eniten Hollannissa, Englannissa ja USA:ssa. Vuosittain ulkomailla syntyy 200–300 lapinkoirapentuetta.[23]

Lapinkoira on muiden suomalaisten koirarotujen kanssa otettu mukaan geenipankkiohjelmaan, jolla pyritään turvaamaan kotimaisten rotujen tulevaisuus ja perinnöllinen monimuotoisuus. Suomen Kennelliitto, Luonnonvarakeskus ja kotimaisten rotujen järjestöt päättivät asiasta elokuussa 2015. Geenipankkiin kerätään 25–30 uroksen geenejä jokaisesta kotimaisesta rodusta. Päätöksen perusteluissa kotimaisia rotuja kutsuttiin kansallisaarteiksi, jotka ”edustavat arvokasta elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka liittyy kiinteästi Suomen kansan historiaan”.[24]

Kesäkuussa 2007 suomenlapinkoiralle pystytettiin patsas Enontekiön Hettaan. Patsaan on tehnyt Pekka Ketonen.[25]

Käyttötarkoitus

muokkaa

Suomenlapinkoiraa on alun perin käytetty poronhoitotyössä paimen- ja vahtikoirana, mutta nykyisin suurinta osaa koirista pidetään seura- ja harrastuskoirina. Suosittuja suomenlapinkoirien kanssa harrastettuja lajeja ovat muun muassa toko ja agility. Suomenlapinkoiralla on myös ollut oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin vuodesta 1997 lähtien. Lapinkoiria on edelleen paimenkoirina nauta- ja lammastiloilla.[11]

Terveys

muokkaa

Suomenlapinkoira on verrattain vähän sisäsiittoinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoinen koirarotu oli sekarotuinen ja sen jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on 0,25. Suomenlapinkoiran jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,119.[26] [27]

Suomenlapinkoira on varsin terve, ja muihin nykyrotuihin verrattuna sen terveystilanne on hyvä[28]. Lappalaiskoirat elävät keskimäärin 10 vuotta, mutta monet koirat elävät noin 15-vuotiaiksi[3]. Lonkkanivelten kasvuhäiriötä ja perinnöllisiä silmäsairauksia esiintyy jonkin verran. Muita perinnöllisiä sairauksia rodulla ovat esimerkiksi epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.[11] Rotu kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan, joka vaatii suomenlapinkoirien osalta silmien ja lonkkien tutkimisen ennen kuin niiden pentuja rekisteröidään[11].

Paimensukuinen lapinkoira

muokkaa

Virallisesti suomenlapinkoira on vain yksi rotu, mutta epävirallisesti rodun sisällä on tietyistä kantakoirista polveutuva kanta, joita kutsutaan paimensukuisiksi lapinkoiriksi. Tätä kantaa pyritään kasvattamaan suomenlapinkoirarekisterin sisällä omana linjanaan. Paimensukuisen lapinkoiran pentuja syntyy vuosittain noin 300. Linjan suojelemiseksi perustettiin Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry vuonna 1981.[29]

Maatiainen ry valitsi paimensukuisen lapinkoiran vuoden 2011 maatiaiseläimeksi[30].

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen Kennelliitto. Suomenlapinkoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2021. Haettu 25.4.2021.
  2. a b c Karppinen, 2012, s. 11
  3. a b Karppinen, 2012, s. 122
  4. a b c d e f Suomenlapinkoira (pdf) (Rotumääritelmä-rotumääritelmän tulkintaohje) lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 20.1.2016.
  5. a b c ROTUESITTELY - SUOMENLAPINKOIRA lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 20.1.2016.
  6. Karppinen, 2012, s. 5
  7. Pystykorvaiset ja alkukantaiset koirat kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto. Viitattu 26.1.2016.
  8. Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
  9. Lappalaiskoirat ry / jalostustoimikunta: Rotuunottokäytäntö lappalaiskoirat.fi. 22.3.2014. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 20.1.2016.
  10. Rotuunotto antaa mahdollisuuden lisätä rodun geneettistä vaihtelua kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto ry. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 20.1.2016.
  11. a b c d e f Jalostuksen tavoiteohjelma – suomenlapinkoira (pdf) lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Arkistoitu 27.1.2016. Viitattu 21.1.2016.
  12. Karppinen, 2012, s. 14
  13. Karppinen, 2012, s. 104
  14. Käyttäytymisprofiileja roduille – alustavia tuloksia Koirangeenit.fi. 21.12.2015. Lohen tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.1.2016.
  15. Alustavia tuloksia käyttäytymiskyselystä - Lohen tutkimusryhmä/Helsingin yliopisto www.koirangeenit.fi. Viitattu 8.1.2017.
  16. Karppinen, 2012, s. 31
  17. Karppinen, 2012, s. 44
  18. Karppinen, 2012, s. 36
  19. a b Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 165. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  20. Karppinen, 2012, s.8
  21. Rekisteröinnit 2004-2014 (Rekisteröinnit 2004-2014) jalostus.kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto ry. Viitattu 20.1.2016.
  22. Lapinkoiran suosio nousee, labradorinnoutaja kärjessä jo seitsemän vuotta, Yle Uutiset 19.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
  23. Karppinen, 2012, s.63
  24. Suomalaisten koirarotujen geeneille perustetaan geenipankki tulevaisuuden turvaamiseksi luke.fi. 2.9.2015. Suomen luonnonvarakeskus. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 20.1.2016.
  25. Suomenlapinkoiran patsas lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 25.1.2016.
  26. Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
  27. Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.
  28. Karppinen, 2012, s. 13
  29. Paimensukuinen paimensukuinen.fi. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 25.1.2016.
  30. Maatiaiseläimet maatiainen.fi. Maatiainen ry. Viitattu 20.1.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa