Karjalankarhukoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Karjalankarhukoira (ven. карельская медвежья собака, karelskaja medvežja sobaka, ruots. karelsk björnhund) on pääasiassa hirven ja karhun metsästykseen käytettävä suomalainen pystykorvarotu. Rodun kantakoirat ovat kotoisin Karjalasta, jossa niitä käytettiin erilaisten riistaeläinten metsästykseen. Karjalankarhukoira on Suomessa yleinen, ja vuonna 2020 se oli 12. suosituin koirarotu.[2] Se kuuluu FCI:n roturyhmään 5 (Pystykorvat ja alkukantaiset koirat).
| Karjalankarhukoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 31 160[1] |
| Rodun syntyaika | hyvin vanha rotu |
| Alkuperäinen käyttö | monipuolinen metsästyskoira, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | suurriistan metsästys, harrastuskoira |
| Elinikä | 10–12 vuotta |
| Muita nimityksiä | karelsk björnhund, Karelian Bear Dog, Karelischer Bärenhund, chien d'ours de Carelie, perro de osos de Carelia, karjala karukoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #48 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 25–28 kg narttu 17–20 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 54–60 cm narttu 49–55 cm |
| Väritys | mustavalkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Karjalankarhukoira on tyypillinen pohjoinen pystykorvarotu. Ruumiinrakenteeltaan se on keskikokoinen, jäntevä ja melkein neliömäinen: rungon pituus on vain hieman korkeutta suurempi. Turkki on tuuhea ja kaksikerroksinen, kuten pohjoiselle pystykorvalle sopii: pehmeää pohjavillaa peittää karkeahko ja suora päällyskarva. Karva on pidempää kaulassa, selässä ja reisien takaosassa. Karjalankarhukoiran hallitseva väri on yleensä musta, mutta myös niin sanottu karhunruskea sallitaan karvapeitteessä - useimmiten värityksessä on myös selvärajaiset valkoiset merkit kaulassa, päässä, rinnassa, vatsasa ja raajoissa, muttei aina eli myös kokomustia yksilöitä esiintyy. Valkoinen ei saa olla vallitseva väri. Toisinaan syntyy myös täysin valkoisia karjalankarhukoiria, vaikkakin harvakseltaan, ja ne luetaan rotumääritelmän mukaan virheellisiksi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 ja nartuilla 52 cm; korkeintaan kolmen senttimetrin poikkeama tästä sallitaan.
Koiran pää on edestä katsottuna kolmionmuotoinen, kirsu suuri ja musta. Silmät ovat aina ruskeat ja melko pienet. Pystyt, keskikokoiset korvat ovat kiinnittyneet verrattain ylös. Purenta on leikkaava ja tiivis. Keskipitkä ja ylös kiinnittynyt häntä kaartuu kippuraksi selän päälle. Sen pitäisi koskettaa runkoa kärkiosallaan joko sivulla tai selän päällä. Häntä voi olla myös synnynnäisesti töpö; tätä ei lueta rotumääritelmässä virheeksi. Karjalankarhukoira liikkuu mieluiten laukkaamalla. Liikkeet ovat kevyet ja vaivattomat.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Karjalankarhukoira on hyvin rohkea ja peräänantamaton koira. Se tunnetaan sitkeänä, sisukkaana, valppaana, urheana ja omalla tavallaan myös hyvin älykkäänä ja oppivana koirana. Se on itsevarma ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koiria kohtaan. Ihmisiin sen tulee suhtautua kuitenkin aina ystävällisesti, joskin vieraita kohtaan se voi aluksi olla hieman varautunut. Karjalankarhukoira on muuttunut alkuperäistä avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi, mutta kuten kaikki koirat, sekin tarvitsee kunnollisen sosiaalistamisen ja peruskoulutuksen pystyäkseen työskentelemään hyvin yhdessä omistajansa ja muiden eläinten kanssa. Koulutuksessa on oltava päättäväinen, mutta ei ankara, koska kovakourainen omistaja menettää koiran luottamuksen. Koira on myös fyysisesti voimakas, ja omistajan on kyettävä pitämään se hallinnassaan. Rotu on jalostettu toimimaan hyvin itsenäisesti. Karjalankarhukoiraa on perinteisesti pidetty rotuna, joka pitää metsässä kohtalaisen hyvin yhteyttä isäntäänsä. Nykyisin tavataan kuitenkin yhä enemmän "ylisitkeitä" yksilöitä, jotka hakevat ja haukkuvat riistaa lukuisia tunteja ilman yhteyttä omistajaansa.
Perhekoirana karjalankarhukoira on uskollinen ja rakastava. Se on valmis suojelemaan perhettään ja on myös hyvin nöyrä koira. Se on leikkisä ja tulee myös toimeen lasten kanssa. Tästä syystä sitä ei tulisikaan jättää yksin tarhaan tai pihalle narun päähän. Toisaalta karjalankarhukoira ei lainkaan sovellu pelkäksi sohvakoiraksi sisätiloihin – se on ulkoilma- ja metsästyskoira, joka tarvitsee paljon tilaa ja tekemistä sekä omaa rauhaa. Myöskään pelkäksi seurakoiraksi karjalankarhukoiraa ei suositella: jalostuksessa metsästysominaisuuksien vaaliminen on keskeisellä sijalla. Pitkästyessään koira saattaa kaivaa pihamaan uuteen uskoon tai karata.
Karjalankarhukoiralla on voimakkaan metsästysvaiston lisäksi myös vahva vahtimisvietti. Joillakin yksilöillä voi esiintyä myös puolustusviettiä. Karjalankarhukoiran kanssa voi metsästyksen ohella käydä vetokoirakokeissa, tottelevaisuuskokeissa (TOKO) tai pelastuskoirakokeissa. Myös agilityn harrastaminen on mahdollista.
Metsästysominaisuudet muokkaa
Karjalankarhukoira on riistaa haukkuva ja sen pysäyttävä suurriistanmetsästyskoira, joka pystyy työskentelemään laajalla alueella itsenäisesti. Suuntavaisto ja hajuaisti ovat erittäin hyvät ja refleksit hyvin nopeat. Karjalankarhukoira on metsästäessään peloton. Jotkin yksilöt soveltuvat myös pienriistan metsästykseen. Rodun karjalaisia kantakoiria käytettiinkin varsin monenlaisen riistan metsästämisessä.
Karjalankarhukoira ilmoittaa riistan haukkumalla, mutta ei hauku turhaan metsästäessään. Koira pitää riistan paikoillaan haukkumalla ja juoksemalla edestakaisin eläimen ympärillä, kunnes omistaja ehättää paikalle. Karjalankarhukoira voi pitää riistan aloillaan hyvinkin pitkiä aikoja. Jos esimerkiksi karhu yrittää lähteä tiehensä koiran piirityksestä, koira voi yrittää pitää sitä paikoillaan näykkimällä. Jos karhu karkaa, ottaa hyvä karhukoira sen uuteen haukkuun pitkänkin seuraamisen jälkeen.
Karhukoirien metsästysominaisuuksia testataan karhunhaukkutaipumuskokeissa ja hirvenhaukkukokeissa. Karjalankarhukoiran kanssa voi osallistua myös metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin ja linnunhaukkukokeisiin.
Alkuperä muokkaa
Karjalankarhukoiran uskotaan polveutuvan alun perin komien eli syrjäänien koirasta, mutta nykyisen rodun kantakoirat ovat lähtöisin Laatokan-Karjalasta, Aunukselta ja Vienasta.lähde? Toiset lähteet mainitsevat kantakoiriksi pohjoisen havumetsävyöhykkeen kookkaat metsästyspystykorvat.[3]
Rodun nimeksi tuli karjalankarhukoira vuonna 1936, jolloin aloitettiin määrätietoinen jalostus suurriistan metsästykseen sopivan, riistaa haukkuvan koiran saamiseksi. Erityisesti Pitkäranta Oy:n tilanhoitaja agrologi Olof Z. Berg kulki paljon Karjalassa keräten jalostuspohjaa rodun kasvattamiseen. Maanviljelijä Antti Herrala oli toinen merkittävä kantakoirien haalija ja rodun kehittäjä. Ensimmäiset koirat rekisteröitiin vuonna 1946. Missään vaiheessa jalostukseen ei käytetty muunrotuisia koiria. Talvisodan aikana koirakanta tuhoutui miltei tyystin, mutta jatkosodan vuosina koiria saatiin lisää valloitetuilta alueilta. Suomessa karjalankarhukoiria rekisteröidään Suomessa vuosittain yleensä vajaa tuhat.
Karjalankarhukoira muistuttaa ulkonäöltään venäläis-eurooppalaista laikaa, joka polveutuu myös muun muassa syrjäänien koirista.
Terveys muokkaa
Karjalankarhukoira on yleisesti terve rotu. Se kuuluu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, jolla pyritään ehkäisemään perinnöllisiä sairauksia. Koirilta tutkitaan silmät ja lonkat ennen niiden käyttämistä jalostukseen.[4] Terveys on asetettu jalostustoiminnan tavoitteista ensimmäiseksi, joten jalostukseen käytetään vain terveitä, käyttöominaisuuksiltaan hyviä ja keskenään riittävän vierassukuisia koiria[5]. Lonkkavikoja ja silmäsairauksia esiintyy jonkin verran, mutta ne ovat huolellisen jalostuksen ansiosta harvinaisia[6]. Karjalankarhukoira on kohtalaisen pitkäikäinen rotu: Useat yksilöt ovat saavuttaneet 15–18 vuoden iän.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Suomen pystykorvajärjestö, karjalankarhukoira
Viitteet muokkaa
- ↑ KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2020. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.2.2021.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 166. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- ↑ Karjalankarhukoiralle vahvistettu PEVISA-ohjelma 21.1.2005. Suomen Pystykorvajärjestö. Viitattu 25.12.2006.
- ↑ Jalostustoiminnan tavoitteet 2.6.2004. Suomen Pystykorvajärjestö. Viitattu 25.12.2006.
- ↑ Tiina Laukkanen: Sisukas suurriistanmetsästäjä Suomesta 1999. Suomen Pystykorvajärjestö. Viitattu 25.12.2006.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karjalankarhukoira Wikimedia Commonsissa
